torstai 21. tammikuuta 2021

Luminen laavuyö Sipoonkorven kansallispuistossa – bussilla perille!


Luontoon kannattaa lähteä aina, mutta etenkin silloin kun elämä tuntuu kiireiseltä! Tykkään erilaisista juhlapäivistä ja niiden juhlistamisesta ulkona. Tällä reissulla toivotetaan tervetulleeksi uusi vuosi Sipoonkorven kansallispuistossa. Lue miten sujuu autottoman yön yli retki pääkaupunkiseudulla talvella, kun aikaa on 20 tuntia.


RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Sipoonkorven kansallispuistossa sijaitseva Ängesböle on mukava taukopaikka, jossa on helppo yöpyäkin. Byabäckenin luontopolku kulkee samalla alueella.
Reitin pituus:  Bussibysäkiltä on 2,5 km Byabäckenin parkkipaikalle ja siitä muutama sata metriä Ängesböleen
Retken kesto: Yön yli, mukava päiväretkikohde lapsiperheille
Vessa: huussit Ängesbölessä (oma paperi mukaan)
Taukopaikka: laavu ja monta tulipaikkaa
Lastenvaunuillen: ei, reitin alussa noustaan jyrkkää mäkeä, bussilla saavuttaessa pysäkiltä kuljetaan autotien viertä Byabäckeniin (vaunut voisi jättää parkkipaikan tuntumaan)

Retkiystävät tien päällä, kuvassa Maria


Helsingin rautatieasemalta Sipoonkorpeen reilussa puolessa tunnissa

Loppuvuoden kiireiden jälkeen on ihana sukeltaa vuoden vaihteeseen retkeillen. Retkivalmisteluina pakkaan tarjouskampanjasta hankkimani rinkan, 75 litraisen Fjällravenin Kajkan ja suuntaan alkajaisiksi kohti Sörnäisten katuja. Rautatieasemalta startannut bussi noukkii minut urbaanista ympäristöstä kohti vehreämpiä maisemia. 

Bussi 788 kulkee harvakseltaan Helsingin rautatieasemalta kohti Porvoota, mutta sillä pääsee 40 minuutissa Sipoonkorven kansallispuiston kylkeen. Metsähallituksen sivuilta löytyy laajempi listaus Sipoonkorven bussiyhteyksistä. Jäämme ystäväni kanssa  pois bussista Jokivarrentiellä, Länsitien pysäkillä. Reittimme kohti ensimmäistä etappia, Byabäckenin parkkipaikkaa, on yksioikoinen: 2,5 kilometriä pitkin Länsitien reunaa. Kello on kolmen maissa ja ulkona on vielä valoisaa. Astelemme lammikoiden laikuttamaa tietä. Ilma on sateisen kostea ja ennen kaikkea raikas. 

Byabäckenin infotaulu Sipoonkorven kansallispuistossa

Sipoonjoen sivujoki Byabäcken virtaa parkkialueen vieressä

Länsitien varrella Sipookorvessa riittää nähtävää

Rinkkani painaa 20+ kiloa! Ei ihan kevyet varusteet 20 tunnin retkelle, mutta testireissu on hyvä tehdä kunnon kantamuksilla. Tiellä ei ole ruuhkaa, vain muutama auto huristaa ohitse. 1,5 kilometrin kävelyn jälkeen tulemme ensimmäiselle infotaululle. Källängen infotaululta ja parkkipaikalta (Länsitie 152) voi kavuta ylös mäkeen ja Bölebergetin kallioille. Kallioiden päällä on pieniä lampia, jotka tekevät paikasta mielenkiintoisen. Ainakin viime käynnillä, muutama vuosi sitten, paikalla oli yksinkertainen nuotiopaikka. Kalliolampien alue jää kansallispuiston rajojen ulkopuolelle, eikä nuotiopaikkakaan ole Metsähallituksen ylläpitämä.

Raikkaan kostea kävelyilma saattelee meidät seuraavaksi Byabäckenin parkkialueelle ja infotaululle. Tämä on myös Ponun perinne postia –luontopolun lähtöpaikka. Matkamme varsinainen kohde on Ängesböle, josta löytyy laavu, useita tulipaikkoja ja pieni telttailualue polttopuineen sekä huusseineen. Teltan saa pystyttää kansallispuistossa vain tarkoitukseen merkitylle alueelle. Pyrimme ajoissa perille ja toivomme yösijaa laavusta. Teltta on toki mukana.

Byabäckenin luontopolku

Poikkea Byabäckenin luontopolulta eväshetkelle Ängesböleen

Sipoonjoen sivujoki, Byabäcken, virtaa komeasti parkkipaikan tuntumassa. Tätä retkijuttua kirjoittaessa opin, että Byabäcken joki on myös tärkeä elinympäristö taimenelle. Byabäckenin luonto hurmaa läpi vuoden. Ainoa kuva jonka olen postannut Luontohetkiblogin Instagram -tilille kahdesti on upea käenkaalin kukkameri juuri täällä. Joulukuun lopussa vesipisarat venyvät neulasten jatkeena ja ilta hämärtyy.

Joen ylityksen jälkeen vastassa on ylämäki, joka ottaa huterajalkaisemmilta luulot pois. Rinkka painaa ylämäessä, mutta leveää luontopolkua on muuten helppo kulkea. Metsään laskeutuva pimeä ajaa vastaamme muutamia ulkoilijoita. Hypimme loskalammikoiden yli. Kiittelen ja kiroan kenkiäni. Jalassani on vedenpitävät mutta melko koleat retkeilykenkät, villasukin vuoratut kesäkumpparit. Useampi seurue tiedustelee yöpymissuunnitelmiamme. Retkemme pienessä tihkusateessa uuden vuoden aattona saattaa hämmästyttää. 

Tulemme pian Ängesbölen viitan kohdalle, ja mietimme pitäisikö mukaan ottaa puita. Ennen retkeä lukemani kirjoitukset ovat kehoittaneet tekemään niin, mutta emme kuitenkaan seuraa neuvoja. Vettä olemme ottaneet mukaan reippaasti, sillä kohteesta ei löydy vesipistettä.

Pitkät puut muuttuvat pätkiksi Ängesbölen puuliiterin kupeessa 

Tunnelmallista retkiruokailua räntäsateessa

Tullessamme perille, ei paikalla ole muita. Katsastamme Ängesbölen laavun lokoisaksi nukkumapaikaksi. Tulisija jakaa laavun ja nukkumaan mahtuu molemmin puolin. Sijaa on jopa viidelle sopuisalle henkilölle. Heitämme rinkat sateen suojaan ja suuntaamme kokkailemaan kuusen tarjoamaan katokseen. Luvassa on itämaishenkistä myskikurpitsa-nyhtökaurasörsseliä Trangialla valmistettuna. Tervetuliaismaljaksi keitämme Retkipaikan uutta Loimu -kahvia. Kahvi maistuu pienessä sateessa kauramaidon kera erinomaiselta. 

Illallinen kaasukeittimellä valmistuu helposti valmiiksi pilkotuista aineksista. Kamera pitää sadetta kylmälaukussa, joten todistusaineistoa ei jää. Luottoreseptini saattaa tulla jakoon myöhemmin!

Syömisen lomassa saan ystävältäni liikuttavan lahjan: palan suojeltua ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä. Valittu alue, Hiirettelänvuori Iitissä, nostaa hymyn huulille. Lahja sisältää upeasti kuvitetun kortin, jossa retkihiiri köllöttelee komeissa maisemissa. Paras lahja on yhteinen retki ja suojeltu metsä! Marian luontoaiheisia kuvituksia voi ihastella Instagramissa

Yksi Ängesbölen tulipaikoista

Otsalamppuhiippailut pimeässä metsässä

Melko räntäisen, mutta iloisen ruokailu- ja tiskituokion jälkeen suuntaamme pimeälle Byabäckenin luontopolulle. Luontopolun varrelta, eläinten postilaatikoista, löytyy hauskoja viestejä lasten kanssa luettavaksi. Käyntihetkellä polulla olevat kuusi postilaatikkoa ovat kuitenkin huollettavana. Rengaslenkkinä luontopolulle tulee pituutta noin 2 km, mutta reitti kulkee paluumatkalla 700 metriä Länsitien reunaa pitkin.

Räntäsade muuttuu lumisateeksi ja palaamme laavulle, jossa loimottaa nyt kutsuva tuli. Mahdumme hyvin lämmittelemään saapuneen seurueen tiivistäessä. Keskustelun päätteeksi ajaudumme varttuneempien suunnistajien imuun ja päätämme kurkata löydämmekö lähellä sijaitsevan Bergströmin torpan. 

Bergströmin torppa vaikuttaa kuvien perusteella jo melko huonokuntoiselta, mutta lienee paikkana mielenkiintoinen. Torpan vieressä on katoksellinen nuotiopaikka, jonka voi varata yksityiseen käyttöön Sipoonkorven luontoyrittäjiltä. Kävelemme pimeässä ja suunnistajat loikkivat valonheittimineen runkojen yli kuin metsäkauriit. Me astumme perässä mutaan ja innokkaasta yrityksestä huolimatta palaamme harhareissun jälkeen takaisin laavulle.

Ängesbölen laavu tunnelmavalaistuksessa

Vuodenvaihde täyttää nuotiopaikat 

Kuivattelen kamppeitani tulen ääressä ja mietin voisiko olla parempaa tapaa odottaa vuoden vaihtumista. Ängesbölen tulipaikat täyttyvät ja kello kymmenen aikaan jokaisella loimuaa tuli. Puuliiteri, sahat ja kirves ovat ahkerassa käytössä.

Koiranomistaja koirineen norkoilee eväitä, kun huoltoasemien ovet ovat olleet säpissä. Koiria onkin monta, osa on paossa rakettien räiskettä. Emme odottaneetkaan olevamme yksin näin helposti saavutettavassa paikassa.

Teemme laavussa iltapalaa ja taiteilemme pihalle lumikarhun. Uuden vuoden toivotukset lähetetään matkaan tähtisadetikkujen ja keksien siivittämänä. Kuksassa on kuksallinen skumppaa. Kun muut vuodenvaihteen viettäjät poistuvat ja laavu tyhjenee hiljenee myös Ängesböle. Sukellamme makuupusseihimme eikä unta ei tarvitse odotella.



Laavuselfie

Uusi luontoretkivuosi alkaa ulkona

Aamulla keittelemme puuron ja kahvit. Tuntuu hyvältä vastaanottaa vuoden ensimmäinen päivä rauhassa retkellä. Saamme olla koko aamupäivän keskenämme ja tunnit hupenevat verkkaiseen tekemiseen. Pilkomme puita valmiiksi ja pakkailemme. Nähtävää jää vielä seuraavallekin kerralle. Emme ehtineet ollenkaan aivan vieressä nököttävälle torpalle! Kun yhdentoista maissa suuntaamme kohti bussipysäkkiä, vastaan kävelee monta perhettä.

Byabäckenin alueella ei kulje pitkiä merkittyjä reittejä, mutta kohde on mukava retkipaikka joka tapauksessa. Kurkkaa kerralla vaikka kaikki : Byabäckenin luontopolku, Bergströmin torppa ja Ängesbölen taukopaikka laavuineen. Älä unohda nousta katsomaan kalliolampia Källängen parkkipaikalta.




Sipoonkorven moniin retkeilymahdollisuuksiin voi tutustua vuonna 2020 julkaistun retkioppaan "Sipoonkorpi luontokohdeopas" avulla!

Luontohetkiblogin neljän vuoden takainen retkijuttu kuljettaa pitkospuille ja Sipoonkorven Storträsk -lammen ympäri. Nykyään Storträskille vie esteetön reitti ja paikalla on katoksellinen tulipaikka. 


Mukavia luontoretkiä vuodelle 2021!

- Mira, Luontohetkiblogi


lauantai 12. syyskuuta 2020

5 koko perheen luontoretkivinkkiä syksyiseen Helsinkiin



Kesä on taittunut syksyyn ja luontoretkeily lasten kanssa vaatii enemmän varusteita, mutta on ehkä jopa kiinnostavampaa kuin kesäsesongin aikana. Eväät pakettiin, kumpparit jalkaan, retkireppu selkään ja menoksi! Tämä retkijuttu tarjoaa 5 vinkkiä syksyiseen Helsinkiin: samoile saaristoon, kurvaile suolle, tutki merenrantaa, kiipeä lintutorniin tai kulje metsän siimekseen.


1. Saaristoluonto ilahduttaa syksyisellä Harakan saarella

Kalenterin käännyttyä syyskuun puolelle, stoppasi lauttaliikenne moneen Helsingin saareen. Harakan saareen pääsee kuitenkin lokakuun puoleen väliin asti. Harakan luontokeskus sekä luontotalo ovat auki syyskuun loppuun. Yhteysalusta liikennöi Merenkävijät ja lauttamatka Ullanlinnan laiturista kestää noin 5 minuuttia.  

Vieraslaji mustatäplätokko lumosi katselijan akvaariotalossa

Harakan saaren syksyyn kuuluvat Itämeren lajeja vilisevä akvaariotalo murtovesiakvaarioineen sekä piipahdukset kiikareiden kera lintupiilossa ja syksyllä 2019 valmistuneella lintulavalla. Lyhyet pitkospuut ilahduttavat ja kuljettavat rehevän lammen läpi kohti silokallioita. Saaren kallioilla viivähtävät muuttolinnut ilahduttavat lintubongaria.

Rehevä sammakkolampi on täynnä elämää

Eväshetkipaikoissa riittää valinnan varaa. Sateen sattuessa tilaa löytyy myös katoksien suojista. Retkelle kannattaa varata hyvät eväät, sillä vaikka saaren kiertävä lenkki on pituudeltaan vain kilometrin, katseltavaa riittää. Vierailun aikana kannattaa kurkistaa luontotaloon sekä vanhasta ammusvarastosta, kasematista, löytyvään vedenalaisia valokuvia esittelevään näyttelyyn. 

Kasematin valokuvanäyttelyssä kurkistetaan pinnan alle

Normaalisti luontotalosta saa lainata tutkimusvälineitä, mutta koronaepidemian aikana kannattaa mukaan napata omat kiikarit. Muistakin omista tutkimusvälineistä on iloa. Puhtaalla siveltimellä ja merivedellä voi kirjoittaa kallioon terveiset Ahdin valtakuntaan. Merituuli kuljettaa viestit perille. Luupin avulla voi tutkiskella vaikkapa rantaniityn kasveja sekä silokallioilta löytyvää ruusukvartsisuonta. Lammikoiden elämään, kuten vikkeliin vesikirppuihin tai silokallioiden leväkatkoihin, voi tutustua nappaamalla vettä toviksi purnukkaan. Muistathan palauttaa otukset koteihinsa!

Silokallioille voi ottaa tutkimusvälineet mukaan


Harakan saaresta voit lukea lisää retkijutustani 15 -syytä retkeillä Harakan saarelle sekä verkkosivulta citynature.eu

2. Slåttmossenin suo on helposti saavutettava helmi Jakomäessä

Mikä olisikaan kiinnostavampi houkutin seikkailuun kun pitkospuiden varrella odottavat lihansyöjäkasvit? Slåttmossenin suo on erittäin helposti bussilla saavutettava suo ja luonnonsuojelualue Jakomäen hiekkakuoppien vieressä.


Ruska tuntuu hiippailevan suolle paljon nopeammin kuin metsään, joten lihaa syöviä hurjia, pyöreälehtikihokkeja, saa etsiä kauniisti hehkuvan suoluonnon keskeltä. Suolla parasta on tietysti tuoksu. Slåttmossenilla kasvaa niin suopursua kuin hillaakin. Suuhun saattaa löytyä mustikkaa, juolukkaa ja puolukkaa. 

Hiekkakuopilla vilahtaa kalanpoikasia

Slåttmossenin pitkospuut kaipaisivat paikoitellen pientä korjausta ja märillä pitkospuilla juoksentelu saa nopsajalkaisimman kyykkäämään. Suon ympärillä olevassa tunnelmallisessa metsässä voi napostella marjoja ja seikkailla syysluonnossa. Jakomäen vedellä täyttyneet hiekkakuopat kannattaa kurkistaa viimeistään kotimatkan varrella.


Kurkkaa tarkemmat saapumisohjeet ja retkijuttuni Slåttmossenin suoalueesta.


3. Vuosaaren Uutela on rantametsäinen kestosuosikki

Uutelan ulkoilualueella vierähtää helposti vaikka koko päivä retkeillen. Kahvila Kampelan vierestä metsään koukkaava rantareitti kuljettaa tunnelmalliseen metsään sekä merenrannalle aaltojen ääreen. Kallioilla voi ihailla maisemia ja metsästä löytää hyvällä tuurilla jonkun ruokasienenkin. Nappaamalla omat puut matkaan voi eväät lämmittää jommalla kummalla kahdesta katoksellisesta grillipaikasta. 

Uutelan rantareitillä on helppo kulkea

Uutelan retki sopii monen ikäiselle retkeilijälle, sillä polku on niin leveä, että sitä voi kulkea vaikka rattaiden kanssa. Uutelassa on myös luontopolku, joka on merkitty maastoon numerotolpin. Uutelan luontopolun materiaalin voi tulostaa mukaan retkelle. Uutelassa voi bongailla lintuja tai syksyisen hyvällä tuurilla jopa korvameduusan.

Niemenapajalla on grillipaikan lisäksi mukavia kallioita

Kannattaa tutustua sekä citynature.eu -sivun Uutela -osioon että Uutelan pdf-esitteeseen. Mukavia tärppikohteita retkelle ovat: Halkullanniemen salainen uimaranta, Skatanniemen kärki ja Särkkäniemen luonnonsuojelualue. Särkkäniemestä lähtee myös kävelyreitti kohti Vuosaaren golfkenttää. Tämä puoli Uutelan metsästä on monelle tuntemattomampi. Kauniissa metsässä voi tavata vaikka peuran.

4. Vanhankaupunginlahti lintutorneineen on retkikohteiden aatelia

Vanhankaupunginlahti on tärkeä lintukosteikko sekä suojelualue. Harvemmin vieraileva ei välttämättä heti hoksaa, että Vanhankaupunginlahden retkeilymahdollisuudet levittäytyvät laajalle lahden ympäri. Helposti saavutettaviin kohteisiin pääsee niin jalkaisin kuin näppärästi pyöräillen. Pääosa Helsingin lintutorneista löytyy Vanhankaupunginlahdelta.

Vanhankaupunginlahden lintutorneissa on opastauluja

Citynature.eu -sivulla Vanhankaupunginlahdelta esitellään tarkemmin suosittu Pornaistenniemi-Lammassaari-Kuusiluoto -kokonaisuus. Alueen muut kohteet jäävät suotta vähemmälle huomiolle. Lataa Vanhankaupunginlahden kartta (pdf).

Kivinokalla yhdistyvät metsäretki sekä merellinen tuulahdus. Alue on helposti saavutettavissa metrolla Kulosaaresta tai Herttoniemestä. Voit lukaista aikaisemmat juttuni Kivinokan keväästä sekä Pulkkaillen Kivinokan lintulavalle.

Viikin arboretumissa on tunnelmallisia polkuja

Toinen erityisesti lapsiperheille suosittelemani kohde on Viikin arboretum sekä sen kyljessä sijaitseva Keinumäen lintutorni. Arboretumista löytyy kiinnostavia polkuja ja kasveja tutkittavaksi. Keinumäessä on lintujen talviruokintapaikka ja pöytä eväiden syöntiin. Lasten kanssa retkeilevän kannattaa kurkata myös Viikareiden Viikki -materiaali, josta löytyy tärppejä omallekin luontoretkelle (huomioithan, että materiaalin tieto Gardenian osalta on vanhentunutta).

Mölylän kallio on hyvä lintujenkatselu- ja eväspaikka

Vanhankaupunginlahden retkikohteet pähkinänkuoressa - vieraile vaikka kaikissa:

  • Kivinokka: lyhyt luontopolku ja lintulava vanhan metsän luonnonsuojelualueella
  • Fastholma: lintutorni ja talviruokintapaikka
  • Majavakallio: näköalakallio ja kuntoportaat
  • Mölylä: metsä ja lintujenkatselukallio
  • Purolahti: lintulava pellon tuntumassa sekä lintutorni ruovikon reunassa.
  • Hakalannniemi: lintutorni ja lintujen katselutasanne
  • Keinumäki: lintutorni ja talviruokintapaikka
  • Viikin arboretum: Helsingin yliopiston ylläpitämä arboretum Keinumäen vieressä
  • Pornaistenniemi: esteetön Luonnon Syli -luontopolku, lintutorni sekä lintupiilo, piknikpaikka
  • Lammassaari: esteetön pitkospolku sekä lintulava, lintutorni, pitkospuut Kuusiluotoon
Hakalan lintutornissa on jyrkimmät portaat


5. Syysmetsään ja luoliin Mustavuorelle

Vuosaaren Mustavuori tarjoaa helppoa metsäfiilistelyä ja jännittäviä seikkailuja. Ulkoilureittejä pitkin metsään pääsee vaikka pyöräillen. Alueen metsäpoluilla ei ole opasteita, mutta citynature.eu -sivun mobiiliopas johdattaa luonnonsuojelueen polulle. Huomaathan että luonnonsuojelualueella ei voi pyöräillä. 

Luonnonsuojelualueella pysytään poluilla

Syksyllä polun varresta löytyy mitä mielenkiintoisempia sieniä. Mutapohjaiset lammikot taittavat toisinaan siniseen melkein kuin kuuluisa Kiikunlähde. Kumpparit ovat syysmetsäretken varmin valinta  - tästä ei kannata lipsua Mustavuorellakaan.


Mustavuoren metsässä riittää mielenkiintoisia paikkoja

Mustavuoren luoliin, juoksuhautoihin ja "rotkoon" voi tutustua omalla vastuulla (kurkista Mustavuoren pdf- esite). Kallioiden päällä ei kannata juosta, koska luolien jyrkät seinämät johtavat äkkitiputukseen. Varovainen hiippailu luolissa voi olla lapsille melkoinen seikkailu. 

Mustavuoren "rotko" luolineen ällistyttää

Mustavuoren metsissä on usein myös peuroja. Erilaiset ojat, purot ja lammikot tuovat lisämausteensa retkeen. Eväspaikat alueella ovat luonnon luomia, joten istuinalustat matkaan.



Antoisia syysretkiä!

-Mira, Luontohetkiblogi


perjantai 24. heinäkuuta 2020

Helppo majakkaretki Helsingistä: Söderskär on elämys Porvoon ulkosaaristossa


Helppo päiväretki majakkasaarelle - onnistuuko sellainen lasten kanssa Helsingistä? Kyllä vain, pieni Söderskärin majakka ottaa vierailijoita vastaan mukavan merimatkan päässä Vuosaaresta. Lyhytkin vierailu majakkasaarella tartuttaa majakkakuumeen ja saa pohtimaan minkälaista majakalla olisi viettää pidempikin aika. Eväät matkaan ja merelle! 


Kevyitä aaltoja, ystäviä ja alkavan retken jännitystä! Söderskärin yhteysalus lipuu kohti lähes tyyntä ulappaa. Aurinko porottaa! Osa matkustajista löytää paikkansa kannelta ja osa asettuu sisälle hellettä suojaan. Otamme aseman sisätiloista - se tuntuu järkevimmältä vaihtoehdolta lapsilauman kanssa. Lastenrattaat parkkeerataan tukevasti kannelle. Hyvän tovin kestävä merimatka alkaa. Matkan päässä odottaa lasten ensimmäinen majakkavierailu ja vielä tuntematon paikka meille kaikille.



Majakkaretkemme sai sysäyksen ilmoituksesta paikallislehdessä. Pörtö Line mainosti liikennöintiä Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevalle Söderskärin majakkasaarelle. Saari on erityislaatuinen vierailukohde, sillä se on luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -aluetta. Alueelle ei ole ollenkaan asiaa ominpäin lintujen pesimäaikaan. Maihinousu saarelle on kielletty toukokuusta heinäkuuhun, mutta majakkaristeilyt toteutetaan ympäristöministeriön erikoisluvalla. 


Rajoitetun pääsyn vuoksi suolaiselta tuntuva matkan hinta on hyväksyttävä. Kohde on todellakin näkemisen arvoinen! Vierailuhetkellä meno-paluumatka maksaa aikuisilta 67 euroa, 6-12 vuotiailta 34 euroa ja on 0-5 vuotiailta ilmainen. Hinnat, aikataulut ja lisätiedot Söderskäristä löytyvät soderskar.fi -verkkosivulta. Luontoon.fi kuvaa Söderskäriä: "Söderskärin saaristo on tärkeä merilinnuston suojelu- ja tutkimusalue, valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema sekä ainutlaatuinen matkailukohde." Olemme valmiit! 



Yhteysalus Söderskärille liikennöi Kauppatorilta, Vuosaaresta ja Sipoon Kalkkirannasta. Hauska mainostolppa laiturilla varmistaa oikean lähtöpaikan Vuosaaren Aurinkolahdessa. 

Olemme varustautuneet meriosuuksiin pienin viihdykkein ja eväin, sillä viisihenkinen retkiseurueemme on varsin meneväistä sorttia. Hauskaksi yllätykseksi kapteeni tuo lapsille omat palapelit, joissa rakennetaan mitäpä muutakaan kuin Söderskärin majakkaa. Merimatka sujuu eväitä syöden, höpötellen ja alukseen tutustuen. Tilaa riittää ja kapteeni tarjoaa jopa mahdollisuuden tähyillä merelle ruorin takaa.


Päästessämme perille, ihastun! Samalla kuitenkin jopa harmistun, koska tunnin ja viidentoista minuutin oleskeluaika tuntuu heti alkuunsa lyhyeltä. Kooltaan Söderskär ei ole suuri. Liikkumista saarella on rajoitettu pesimärauhan turvaamiseksi. Saaren idyllissä viipyilisi mielellään merelle tähyillen. Mietin minkälainen tunnelma olisi myrskyisellä säällä. Söderskärin mielenkiintoiseen historiaan kuuluvat kesken loppuneet rakennusmateriaalit, huojuva torni ja lopulta majakan rakenteiden vahvistaminen. Söderskäriä ovat ensin hyödyntäneet ammattikalastajat, sitten majakan valon turvin kauppaliikenteen harjoittajat ja jatkosodan aikana ilmatorjuntayksikkö. Puhelinlinja oli vedetty meren poikki Suomenlinnaan. Aavalle katsellessa tuo matka tuntuu pitkältä.


Rantaniityn kukat vastaanottavat vierailijat saarelle. Punaiset rakennukset ja sininen meri levittäytyivät ympärillä ehdan saaristotunnelman merkkinä. Koska aikaa ei ole hukattavaksi suuntaamme kohti majakkaa. 5-vuotias kapuaa majakan kapeita rappusia sujuvasti ylös. 3-vuotiaita saa auttaa reippaasti ja matka etenee verkkaisesti. Kulkiessa huutelen esikoista odottamaan, kun en tiedä kuinka jyrkkiä rappusia ylempänä odottaa. Majakan pienet huoneet ja oleskelutilat kutkuttavat mielikuvitusta. Osa rappusista on jyrkkiä, joten vaikeasti liikkuvalle kohdetta ei voi suositella. Nuorempien kanssakin saa olla tarkkana. 


Kapuamme majakan torniin ja ihailemme 1989 sammutettua valonlähdettä. Majakka on nykyään yksityisomistuksessa. Majakan ulkotasanteelta aukeavat upeat maisemat, sellaiset joita katsellessa matkan tuntuu joka euron arvoiselta. Nuorimmaista jännittää ja hän painautuu majakan seinää vasten. Olemme kieltämättä korkealla ja näkymä jännittävä! Päivä on kaunis ja pieni tuulenvire yltää ylös torniin. Kiikaroimme ja ihailemme maisemia. Syömme retkikeksit nojaten tornin seinään. Alasmeno jyrkkiä rappuja pitkin osoittautuu kipuamista haastavammaksi.


Ylimääräistä ei vierailulla ehdi. Vaikka tekisi mieli istuskella kallioilla ja vain tuijotella merelle, tunti ja viisitoista minuuttia kuluu hetkessä. Ehdimme silti kiikaroida hieman lintuja. Söderskärillä sijaitsee Suomen lintutieteellisen yhdistyksen Birdlife Suomen ylläpitämä lintuasema. Paikan sanotaan olevan yksi parhaita kevät- ja syysmuuton seurantapaikkoja. Söderskärillä tehtyjä tuoreita lintuhavaintoja voi tutkailla lintuhavaintojärjestelmä Tiirasta


Lintujen katselusta on helppo innostua Söderskärillä. Veneen läheisyydessä uiskentelee yksilöitä joita kaupunkirannoilla harvemmin näkee. Bongaamme ainakin komeita punakoipisia riskilöitä.


Palaamme yhteysveneeseen ja suuntaamme paluumatkalle. Kannatti tulla! Tämä retki jätti vanaveteensä innostuneita lapsia, innostuneita aikuisia ja retkikuumeen majakkasaarille!



Oletko ihastunut majakkasaareen? Jaa omat retkivinkkisi kommentteihin!

Innostavia saari- ja majakkaretkiä,


Mira


Seurueemme retkeili Söderskärillä jo kesällä 2019, kuten toisinaan käy jotkin retkijutut muhivat hetken ennen ilmestymistään!


RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Majakkasaari Porvoon ulkosaaristossa, Pörtö -line liikennöi saarelle Helsingistä
Reitin pituus:  oleskelua pienellä saarella, lintuaseman puoli suljettu yleisöltä
Retken kesto: Matkat suuntaansa 1 h 15 min ja oleskeluaika saarelle 1 h 15 min
Vessa: yhteysaluksella
Taukopaikka: rakennettu taukopaikka pöytineen rannan tuntumassa
Lastenvaunukelpoinen: ei, mutta muutamat vaunut mahtuvat kannelle kyytiin

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Helposti lähisaarelle - Helsingin Pihlajasaari on mainio perheretkikohde


Lapsi kävelee rantakalliolla meren ääressä


Retki Pihlajasaareen ei vaadi suuria ponnisteluja, vaikka sinne vesitse mennäänkin. Ajatus päiväretkestä syntyi retkiaamuna. Pian pienet jalat jo töpöttivät saaren kallioilla ja poluilla. Tutkittavaksi löytyi niin rannan lammikoissa vilistäviä levätkatkoja kuin koiranputkella keikkuvia leppäkerttuja. Mukava reitti saaren ympäri, palvelut, uimarannat ja leikkipaikat tekevät Pihlajasaaressa retkeilystä helppoa. Saarelle voi saapua yöksi tai vaikka vain piknikille kallioille. Lippu yhteysveneeseenkin on edullinen. Pihlajasaari on mainio koko perheen luontoretkikohde. 


Pihlajasaaressa on upea hiekkaranta
Pihlajasaaren hiekkaranta tuo rantaloman tuntua 

Olimme palanneet telttailemasta ystäviemme pihalta, kun tyttö jo toivoi seuraavaksi päiväksi retkeilyä. Sehän tietysti sopi ja tuumailin seuraavaa kiinnostavaa ja helppoa retkikohdetta Helsingistä. Olen hullaantunut saariin. Lapsuudessa luontosuhdettani voimisti mökkeily Saimaan rannalla. Olen aina tykännyt saarista, mutta tykkääminen kasvoi jonkinlaiseksi saarirakkaudeksi oltuani viime kesän töissä Harakan saarella saariseikkailuoppaana. Retkijuttuja löytyy jo aiemmilta saariretkiltä muun muassa Harakan saarelta, Vartiosaaresta sekä Vallisaaresta. Tällä kertaa valitsin kohteeksi Pihlajasaaren. Edellisestä vierailusta oli jo vuosikausia aikaa ja olin jo lähes ehtinyt unohtaa millaista saarella on. 

Pihlajasaareen liikennöi sympaattinen puualus
JT-lines liikennöi Pihlajasaareen Merisatamasta ja Ruoholahdesta

Retkijalka vipatti ja hurautimme metrolla Ruoholahden lähtölaituriin vain huomatakseni että liikennöinti sieltä alkaisi vasta seuraavalla viikolla. Onneksi Ruoholahden metroaseman kupeesta lähti bussi numero 21, joka kuljetti meidät toiseen lauttarantaan Eiraan, Cafe Caruselin tuntumaan. Pihlajasaareen liikennöidään Ruoholahdesta (Kellosaarenranta 1) sekä Eirasta Merisatamasta (Merisatamanranta 10). Merisataman lähtölaiturissa meitä odotti ilmoitus lauttaliikenteen vuorovälin tiivistymisestä tunnista puoleen tuntiin. Tämä oli iloinen yllätys lasten kanssa retkeilevälle. 

Värikkäitä uimakoppeja Pihlajasaaren uimarannalla
Värikkäät ja vuokrattavat uimakopit ovat Pihlajasaaren symboli 

Pihlajasaaren yhteysveneen aikataulut voi tarkistaa, saareen liikennöivän JT-linen verkkosivulta. Venelippu on varsin edullinen, aikuisten meno-paluulippu maksaa 7,5 euroa ja alle 7-vuotiaat lapset kulkevat maksutta. Useammalla perheellä oli mukanaan potkupyörä. Jos kallioseikkailut jättää vähemmälle, potkupyöräily onkin hauska tapa saarella liikkumiseen. Helsingin kaupungin verkkosivuilla mainitaan kuitenkin ettei lautalla ole polkupyörien kuljetusta. Vaikka venettä ei lastattu täyteen, oli tunnelma melko tiivis sunnuntaina puolenpäivän jälkeen. 10 minuutin merimatka taittui silti leppoisasti. 

Lapsi reikkii merenrannan lammikossa
Lammikoista löytyy mielenkiintoista elämää


Pihlajasaaressa voi myös telttailla (15 € / vrk). Telttailuun varattu alue on sillan ylityksen päässä pienemmällä saarella. Me kuljimme tällä reissulla vain pääsaaren ympäri. Täytyypä joskus kokeilla miten railakasta meno on telttailualueella. Onko teillä tuoreita kokemuksia Pihlajasaaressa yöpymisestä? Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan sivuilta löytyy lisätietoja Pihlajasaaren palveluista. Pihlajasaaressa on myös kaksi houkuttelevaa vuokrasaunaa.

Valkoposkihanhiperhe kävelemässä rantahiekalla
Valkoposkihanhetkin toivat perheensä rannalle

Me kiersimme saaren vastapäivään, mutta järkevämpi kulkusuunta olisi ollut myötäpäivään. Pihlajasaaren ympärikiertävä reitti on pituudeltaan noin 2 km. Alkureissusta ohitimme kaksi hiekkarantaa ja leikkipaikkoja. Leikkipaikat vetivät lapsia puoleensa, mutta eivät niin paljon kuin rannan lammikoiden elämä. Tyrskyjen ja sadeveden ylläpitämät lammikot vilisivät katkarapuja hieman muistuttavia vikkelästi uivia leväkatkoja. Uimarannat ja niiden läheiset kalliot riittävät ihan hyvin leppoisaan oleiluun ja luonnon tutkimiseen saarella. Rantojen kupeesta löytyy niin keittokatos, pöytäryhmiä kuin WC-tiloja ja ravintola.

Ihmisiä istumassa rantakallioilla
Kallioilla voi seurata ohikulkevaa reittiliikennettä


Pihlajasaaresta löytyy numerotolpin maastoon merkitty luontopolku. Luontopolkuun kannattaa ehdottomasti tutustua (Pihlajasaaren luontopolun esite, pdf). Pihlajasaaren luontopolku kertoo niin saaren luonnosta kuin elämästä saarella. Pihlajasaari on esitelty myös  citynature.eu -sivulla yhtenä Helsingin luontohelmistä. Sivulla on tietoa saariluonnosta ja palveluista. Omaa liikkumista saarella voi seurata sivun mobiilipaikannuksen avulla. Kartta kertoo mistä löytyvät lähimmät uimapaikat, vessat ja ravintola. Nämä tiedot helpottavat lasten kanssa retkeilyä. Pihlajasaaren luontopolun tolppien kohdetiedot löytyvät myös citynature -sivun kartalta, josta tekstit voi myös kuunnella.

Luonnonsuojelualuee kyltti lehtometsässä polun vieressä
Polku kulkee Pihlajasaaren suojellun lehtoalueen läpi


Saaren ympäri kiertävä reitti kulkee sekä leveitä väyliä, että poikkeaa kapeammille poluille, lehtoon luonnonsuojelualueelle ja kalliolle. Meillä eteneminen on aina hitainta leveimmillä pätkillä, polut taas saavat vipinää kinttuihin. Kallioilla matkanopeutta määrittävät löydetyt aarteet ja pelastettavat hyönteiset. Aurinkoisesta säästä huolimatta tungoksesta ei ollut tietoa. Me kuljimme saarta vastapäivään, ohitimme uimarannat ja kiipesimme kalliolle katsomaan ohikulkevia laivoja. Ohitimme pian myös ravintolan, jonka terassilla vaikutti olevan hyvin tilaa. 

Kalliolla runsaana kasvava ruosipuli
Ruohosipuli toi makua retkilounaaseen

Olin luvannut, että retkellämme pääsee uimaan. Kuljimme komeille ruohosipulin värittämille kallioille ja tulimme upealla paikalla sijaitsevan rantasaunan tuntumaan. Leppäkerttujen pelastusoperaatioiden aikana nappasin kalliolta hieman ruohosipulia lounaan kylkeen. Rantasaunan laiturin päästä mereen roikkuvat tikkaat eivät olleet ollenkaan lapsille sopivat. Jatkoimme saaren kiertämistä ihaillen polun varressa kukkivia keto-orvokkeja, mansikan kukkia ja kielon huumaavan raikasta tuoksua. Hyönteiset kiinnostivat ja mukana olleet kiikarit unohtuivat reppuun. Päädyimme jatkamaan lenkkiä jo alussa ohittamiemme uimarantojen ja leikkipaikkojen luokse. Tämän vuoksi suosittelen kiertämään saaren päiväretkellä myötäpäivään.

Lapsi syö pastaa eväspöydän ääressä
Ruoka maistuu parhaalta ulkona


Lasten leikkiessä kokkailin myöhäistä lounasta kaasukeittimellä. Kiitos leikkipaikan, join kahvini harvinaisen lämpimänä. Yksinkertainen kolmen aineksen pastaruoka maistui lapsille ja ruohosipuli koristi ateriaa. Paljon ei tarvita mukavaan kesäpäivään: retkireppu ja riittävät eväät. Tytär oli halunnut ottaa mukaan myös kameran, mutta tokaisi polulla, että hän tutkii mieluummin, sillä kuvaaminen on tylsää. Matkalta löytyi niin vaaleanpunaisia simpukankuoria kuin metsäsittiäinen. 

Tyttö kielojen keskellä
Pihlajasaaresta löytyy monta tunnelmaa ja hyönteistä!

Ruokailun lopuksi päästiin myös uimaan. Aurinko oli ehtinyt asettua pilven taakse ja uiminen tarkoitti lopulta vain pientä kastautumista ennen yhteysveneeseen suuntaamista. Pihlajasaareen voisi poiketa kesällä uudestaankin. Helppo saavutettavuus ja telttailumahdollisuus houkuttelevat. Onko Pihlajasaari teille jo tuttu? Minkälaisia muistoja ja mahdollisia telttailukokemuksia teillä on saarelta?

Saariretkiterveisin, Mira 

Lapset leikkivät rantakalliolla
Pihlajasaari tarjoaa upeat puitteet vaivattomiin kesäseikkailuihin


RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Upea ja helppo retkisaari 10 minuutin lauttamatkan päässä Merisatamasta
Reitin pituus:  Saaren ympärysreitti noin 2 km
Retken kesto: 4 h - koko päivä - tai yön yli telttaillen 
Vessa: kyllä, useita
Taukopaikka: runsaasti pöytäryhmiä, keittokatoksia, ravintola
Lastenvaunukelpoinen: kyllä, osa reiteistä mutta kapeammat polut eivät