Löytöretkiä lähelle: Killingholman saari Laajasalossa

Me emme asu korvessa, vaan Helsingissä. Moneen paikalliseen luontokohteeseen kantautuvat liikenteen äänet ja rantakallioille paistaa auringon lisäksi läheinen asutus. Keskustelu kaupunkimetsistä ja rakentamisesta käy kiivaana. Voiko maamme pääkaupungissa tehdä löytöretkiä luontoon? Minä väitän, että kyllä voi ja itse asiassa erittäin helposti. Kurkkaa karttaa ja annan joukkoliikenteen kuljettaa uusille poluille. Tervetuloa kanssamme lähiretkelle Laajasalossa sijaitsevaan Killingholman saareen. 

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Bussilla ja siltaa pitkin lähiretkelle pienelle Killingholman saarelle Helsingin Laajasaloon

Reitin pituus:  Bussibysäkiltä (Lauri Mikonpojan tie H4095) on noin kilometrin kävely Tullisaaren puiston läpi saarelle. Saaren ympäri kulkee n. 300 metrin pituinen rantapolku. 

Retken kesto: Lyhyt eväsretki, pidempi rantakalliofiilistely tai vaikka koko kierros Laajasalon luonnossa

Vessa: ilmeisesti Tullisaaren puiston parkkialueen kulmalla

Taukopaikka: luonnon luomat ja puistoalueen penkit

Lastenvaunuillen: Tullisaaren puistoon voi tutustua helposti vaunuillen. Killingholman saaren kiertävä polku ei kaikilta osiltaan sovellu rattaille.

Killingholmaan kulkee kävelysilta

Bussilla saariretkelle Helsingin Laajasaloon

Helsingillä on 300 kilometriä rantaviivaa ja lukuisia saaria. Osaan pienistä saarista pääsee jopa siltaa pitkin. Kukaan ei ole sanonut että löytäretkelle tarvittaisiin omaa venettä. Retkimieli, eväät ja uusi lähikohde riittävät mainiosti. Arjen lomassakin ehtii seikkailulle kun retkikohde on lähellä. Tämän kertainen retkikohteemme, Killingholman saari, valikoitui sattuman, hyvien liikenneyhteyksien ja muksuille sopivan kävelymatkan perusteella. 

Killingholman saari sijaitsee Laajasalossa ja kuuluu Tullisaaren puiston kokonaisuuteen. Saareen löytää kävelemällä Tullisaaren puiston läpi ja kurvaamalla Aino Ackten huvilan taakse. Puistoalue on suosittu ulkoilualue, mutta kevätretkellä tapasimme vain joitakin kulkijoita. Liekkö johtunut siitä, että vielä bussissa istuessamme sade rapisi melko reippaasti ikkunalaseihin. 

Luontohetkien taustalla Aino Ackten huvila

Ylläty retkillä lähikaupunginosista

Vuoteen 1965 Killingholma oli yksityinen huvilasaari, mutta kuuluu nykyisin Helsingin kaupungille. Vanhat huvilat on purettu ja saareen pääsee kevyen liikenteen siltaa pitkin. En löydä kolmen hehtaarin kokoisesta saaresta juurikaan ennakkotietoa, joten saari on erinomainen kohde löytöretkelle kaupungissa. 

Pinttyneitä reittivalintoja muuttamalla löytää monesti uutta omastakin lähiluonnosta. Samasta syystä suosittelen luontoretkeilyä naapurikaupunginosiin. Käsitys omasta asuinkaupungista päivittyy aina uusien luontolöytöjen myötä.

Eväät kruunaavat retken vaikka jo alkumetreillä

Tullisaaren puiston läpi eväshetkelle rantakallioille

Kuljemme bussipysäkiltä Tullisaaren puistoon. Ensimmäisenä kohtaamme kartanonpuiston kaatuneen 200-vuotiaan tammen. Tammi mötköttää maassa paikallaan ja siihen se jääkin, luonnon kiertokulkuun ja kodiksi vielä monen monelle otukselle. Voit tutustua Tullisaaren puistoon myös Retkipaikassa. 

Retken ensimmäinen etappi on nuorimpien osallistujien ehdottamana eväiden syönti. Löydämme kävelysillan ja siirrymme saarelle, jossa meidät toivottaa tervetulleeksi muutama varsin merkillinen puu. Sillan kupeesta löytyy myös roskis. Muut palvelut ovat saaren kiertävä ulkoilupolku, kalliorannat ja raikas meri-ilma. Kohteessa ei siis ole esimerkiksi vessaa.

Löydämme pian kallioilta paikan, jossa todennäköisyys lasten mereen kierimiselle on pieni ja lahkeiden liottamisen lisäksi muutakin kiinnostavaa puuhaa löytyy riittämiin. Helpot eväät on tällä kertaa koottu siitä mitä kaapista löytyy. Vakkarina meillä on melkein aina porkkanatikkuja, sillä vuodesta toiseen ne maistuvat erinomaisesti. 

Killingholman polun varrella on tutkittavaa

Killingholman rantapolun luonto kiinnostaa lapsiakin

Eväshetken jälkeen alkaa lapsia kiinnostava löytöretkiosuus. Pääsiäispupu on jättänyt polun viereen munia, jotka löytyvät seikkailijoiden toimesta nopeasti. Suklaat katovat välittömästi parempiin suihin ja roskat kerätään tarkasti talteen. Pienet muoviroskat, kuten mehutetrojen pillien suojukset, lennähtävät helposti luontoon. Siksi eväsroskat kannattaakin jättää kotiin jo eväitä pakatessa. 

Vaikka retkipäivänä tuulee melkoisesti, vaikuttavat Killingholman kalliot kutsuvilta. Tänne voisi hyvin tulla viettämään kesäpäivää. Nyt käyntihetkellä meri on vielä jäässä ja kevään kukoistus odottaa vielä edessä päin. Lapsille riittää silti tutkittavaa polun vierellä, rannalla ja kallioilla. 

Löytöretkellä kaupungissa näkyy usein asutusta, niin on nytkin, mutta lisäksi löytyy myös kiinnostavia kiviä joille kiivetä ja kallioita joita tutkia. Repusta kaivetaan esille luupit joilla etsitään hämähäkkejä puiden pinnalta. Luonto näyttää ihan erilaiselta lähempää katsottuna. Käpysyönnökset inspiroivat leikkiin ja puunaluset piilotteluun. 

Rantahiekka ja kalliot viihdyttävät nuoria löytöretkeläisiä

Laajasalon luontoon voi piipahtaa hissukseen kokien tai yhdistellä pidemmän reitin

Saaren ympärikiertävä reitti on pituudeltaan sopiva pienillekin lapsille. Kiirettömän luontohetkeilyn jälkeen yllätyn, kun luen että saaren rantapolku on pituudeltaan vain noin 300 metriä. Mikäli retkiseurue etenee rivakampaa tahtia, kannattaa tutustua tarkemmin Tullisaaren puiston kokonaisuuteen ja myös muihin lähellä oleviin kohteisiin: Kruunuvuoren lampeen ja puretun huvila-alueen rantakallioihin, Stansvikin suojeltuun metsään ja kaivosalueeseen sekä Stansvikin kartanon läheisiin metsiin ja Tahvolahdenniemelle. 

Killingholmassa kasvaa erikoisiakin puita

Jos kiikarissa on pidempi saariretki niin kannattaa tutustua myös Vartiosaareen. Reposalmentien päästä on kesäisin päässyt saarelle kesäkahvilan ilmaiskuljetuksella. Viime kesänä kokeilussa oli myös sähkölautta. 

Ihania kevätretkiä ja uusia luontolöytöjä myös kaupunkiin!

Lähtisitkö sinä löytöretkelle lähiluontoon? 

Mira / Luontohetkiblogi