Luminen laavuyö Sipoonkorven kansallispuistossa – bussilla perille!

Luontoon kannattaa lähteä aina, mutta etenkin silloin kun elämä tuntuu kiireiseltä! Tykkään erilaisista juhlapäivistä ja niiden juhlistamisesta ulkona. Tällä reissulla toivotetaan tervetulleeksi uusi vuosi Sipoonkorven kansallispuistossa. Lue miten sujuu autottoman yön yli retki pääkaupunkiseudulla talvella, kun aikaa on 20 tuntia.

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Sipoonkorven kansallispuistossa sijaitseva Ängesböle on mukava taukopaikka, jossa on helppo yöpyäkin. Byabäckenin luontopolku kulkee samalla alueella.

Reitin pituus:  Bussibysäkiltä on 2,5 km Byabäckenin parkkipaikalle ja siitä muutama sata metriä Ängesböleen

Retken kesto: Yön yli, mukava päiväretkikohde lapsiperheille

Vessa: huussit Ängesbölessä (oma paperi mukaan)

Taukopaikka: laavu ja monta tulipaikkaa

Lastenvaunuillen: ei, reitin alussa noustaan jyrkkää mäkeä, bussilla saavuttaessa pysäkiltä kuljetaan autotien viertä Byabäckeniin (vaunut voisi jättää parkkipaikan tuntumaan)

Retkiystävät tien päällä, kuvassa Maria

Helsingin rautatieasemalta Sipoonkorpeen reilussa puolessa tunnissa

Loppuvuoden kiireiden jälkeen on ihana sukeltaa vuoden vaihteeseen retkeillen. Retkivalmisteluina pakkaan tarjouskampanjasta hankkimani rinkan, 75 litraisen Fjällravenin Kajkan ja suuntaan alkajaisiksi kohti Sörnäisten katuja. Rautatieasemalta startannut bussi noukkii minut urbaanista ympäristöstä kohti vehreämpiä maisemia. 

Bussi 788 kulkee harvakseltaan Helsingin rautatieasemalta kohti Porvoota, mutta sillä pääsee 40 minuutissa Sipoonkorven kansallispuiston kylkeen. Metsähallituksen sivuilta löytyy laajempi listaus Sipoonkorven bussiyhteyksistä. Jäämme ystäväni kanssa  pois bussista Jokivarrentiellä, Länsitien pysäkillä. Reittimme kohti ensimmäistä etappia, Byabäckenin parkkipaikkaa, on yksioikoinen: 2,5 kilometriä pitkin Länsitien reunaa. Kello on kolmen maissa ja ulkona on vielä valoisaa. Astelemme lammikoiden laikuttamaa tietä. Ilma on sateisen kostea ja ennen kaikkea raikas. 

Byabäckenin infotaulu Sipoonkorven kansallispuistossa

Sipoonjoen sivujoki Byabäcken virtaa parkkialueen vieressä

Länsitien varrella Sipookorvessa riittää nähtävää

Rinkkani painaa 20+ kiloa! Ei ihan kevyet varusteet 20 tunnin retkelle, mutta testireissu on hyvä tehdä kunnon kantamuksilla. Tiellä ei ole ruuhkaa, vain muutama auto huristaa ohitse. 1,5 kilometrin kävelyn jälkeen tulemme ensimmäiselle infotaululle. Källängen infotaululta ja parkkipaikalta (Länsitie 152) voi kavuta ylös mäkeen ja Bölebergetin kallioille. Kallioiden päällä on pieniä lampia, jotka tekevät paikasta mielenkiintoisen. Ainakin viime käynnillä, muutama vuosi sitten, paikalla oli yksinkertainen nuotiopaikka. Kalliolampien alue jää kansallispuiston rajojen ulkopuolelle, eikä nuotiopaikkakaan ole Metsähallituksen ylläpitämä.

Raikkaan kostea kävelyilma saattelee meidät seuraavaksi Byabäckenin parkkialueelle ja infotaululle. Tämä on myös Ponun perinne postia –luontopolun lähtöpaikka. Matkamme varsinainen kohde on Ängesböle, josta löytyy laavu, useita tulipaikkoja ja pieni telttailualue polttopuineen sekä huusseineen. Teltan saa pystyttää kansallispuistossa vain tarkoitukseen merkitylle alueelle. Pyrimme ajoissa perille ja toivomme yösijaa laavusta. Teltta on toki mukana.

Byabäckenin luontopolku

Poikkea Byabäckenin luontopolulta eväshetkelle Ängesböleen

Sipoonjoen sivujoki, Byabäcken, virtaa komeasti parkkipaikan tuntumassa. Tätä retkijuttua kirjoittaessa opin, että Byabäcken joki on myös tärkeä elinympäristö taimenelle. Byabäckenin luonto hurmaa läpi vuoden. Ainoa kuva jonka olen postannut Luontohetkiblogin Instagram -tilille kahdesti on upea käenkaalin kukkameri juuri täällä. Joulukuun lopussa vesipisarat venyvät neulasten jatkeena ja ilta hämärtyy.

Joen ylityksen jälkeen vastassa on ylämäki, joka ottaa huterajalkaisemmilta luulot pois. Rinkka painaa ylämäessä, mutta leveää luontopolkua on muuten helppo kulkea. Metsään laskeutuva pimeä ajaa vastaamme muutamia ulkoilijoita. Hypimme loskalammikoiden yli. Kiittelen ja kiroan kenkiäni. Jalassani on vedenpitävät mutta melko koleat retkeilykenkät, villasukin vuoratut kesäkumpparit. Useampi seurue tiedustelee yöpymissuunnitelmiamme. Retkemme pienessä tihkusateessa uuden vuoden aattona saattaa hämmästyttää. 

Tulemme pian Ängesbölen viitan kohdalle, ja mietimme pitäisikö mukaan ottaa puita. Ennen retkeä lukemani kirjoitukset ovat kehoittaneet tekemään niin, mutta emme kuitenkaan seuraa neuvoja. Vettä olemme ottaneet mukaan reippaasti, sillä kohteesta ei löydy vesipistettä.

Pitkät puut muuttuvat pätkiksi Ängesbölen puuliiterin kupeessa 

Tunnelmallista retkiruokailua räntäsateessa

Tullessamme perille, ei paikalla ole muita. Katsastamme Ängesbölen laavun lokoisaksi nukkumapaikaksi. Tulisija jakaa laavun ja nukkumaan mahtuu molemmin puolin. Sijaa on jopa viidelle sopuisalle henkilölle. Heitämme rinkat sateen suojaan ja suuntaamme kokkailemaan kuusen tarjoamaan katokseen. Luvassa on itämaishenkistä myskikurpitsa-nyhtökaurasörsseliä Trangialla valmistettuna. Tervetuliaismaljaksi keitämme Retkipaikan uutta Loimu -kahvia. Kahvi maistuu pienessä sateessa kauramaidon kera erinomaiselta. 

Illallinen kaasukeittimellä valmistuu helposti valmiiksi pilkotuista aineksista. Kamera pitää sadetta kylmälaukussa, joten todistusaineistoa ei jää. Luottoreseptini saattaa tulla jakoon myöhemmin!

Syömisen lomassa saan ystävältäni liikuttavan lahjan: palan suojeltua ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä. Valittu alue, Hiirettelänvuori Iitissä, nostaa hymyn huulille. Lahja sisältää upeasti kuvitetun kortin, jossa retkihiiri köllöttelee komeissa maisemissa. Paras lahja on yhteinen retki ja suojeltu metsä! Marian luontoaiheisia kuvituksia voi ihastella Instagramissa. 

Yksi Ängesbölen tulipaikoista

Otsalamppuhiippailut pimeässä metsässä

Melko räntäisen, mutta iloisen ruokailu- ja tiskituokion jälkeen suuntaamme pimeälle Byabäckenin luontopolulle. Luontopolun varrelta, eläinten postilaatikoista, löytyy hauskoja viestejä lasten kanssa luettavaksi. Käyntihetkellä polulla olevat kuusi postilaatikkoa ovat kuitenkin huollettavana. Rengaslenkkinä luontopolulle tulee pituutta noin 2 km, mutta reitti kulkee paluumatkalla 700 metriä Länsitien reunaa pitkin.

Räntäsade muuttuu lumisateeksi ja palaamme laavulle, jossa loimottaa nyt kutsuva tuli. Mahdumme hyvin lämmittelemään saapuneen seurueen tiivistäessä. Keskustelun päätteeksi ajaudumme varttuneempien suunnistajien imuun ja päätämme kurkata löydämmekö lähellä sijaitsevan Bergströmin torpan. 

Bergströmin torppa vaikuttaa kuvien perusteella jo melko huonokuntoiselta, mutta lienee paikkana mielenkiintoinen. Torpan vieressä on katoksellinen nuotiopaikka, jonka voi varata yksityiseen käyttöön Sipoonkorven luontoyrittäjiltä. Kävelemme pimeässä ja suunnistajat loikkivat valonheittimineen runkojen yli kuin metsäkauriit. Me astumme perässä mutaan ja innokkaasta yrityksestä huolimatta palaamme harhareissun jälkeen takaisin laavulle.

Ängesbölen laavu tunnelmavalaistuksessa

Vuodenvaihde täyttää nuotiopaikat 

Kuivattelen kamppeitani tulen ääressä ja mietin voisiko olla parempaa tapaa odottaa vuoden vaihtumista. Ängesbölen tulipaikat täyttyvät ja kello kymmenen aikaan jokaisella loimuaa tuli. Puuliiteri, sahat ja kirves ovat ahkerassa käytössä.

Koiranomistaja koirineen norkoilee eväitä, kun huoltoasemien ovet ovat olleet säpissä. Koiria onkin monta, osa on paossa rakettien räiskettä. Emme odottaneetkaan olevamme yksin näin helposti saavutettavassa paikassa.

Teemme laavussa iltapalaa ja taiteilemme pihalle lumikarhun. Uuden vuoden toivotukset lähetetään matkaan tähtisadetikkujen ja keksien siivittämänä. Kuksassa on kuksallinen skumppaa. Kun muut vuodenvaihteen viettäjät poistuvat ja laavu tyhjenee hiljenee myös Ängesböle. Sukellamme makuupusseihimme eikä unta ei tarvitse odotella.

Laavuselfie

Uusi luontoretkivuosi alkaa ulkona

Aamulla keittelemme puuron ja kahvit. Tuntuu hyvältä vastaanottaa vuoden ensimmäinen päivä rauhassa retkellä. Saamme olla koko aamupäivän keskenämme ja tunnit hupenevat verkkaiseen tekemiseen. Pilkomme puita valmiiksi ja pakkailemme. Nähtävää jää vielä seuraavallekin kerralle. Emme ehtineet ollenkaan aivan vieressä nököttävälle torpalle! Kun yhdentoista maissa suuntaamme kohti bussipysäkkiä, vastaan kävelee monta perhettä.

Byabäckenin alueella ei kulje pitkiä merkittyjä reittejä, mutta kohde on mukava retkipaikka joka tapauksessa. Kurkkaa kerralla vaikka kaikki : Byabäckenin luontopolku, Bergströmin torppa ja Ängesbölen taukopaikka laavuineen. Älä unohda nousta katsomaan kalliolampia Källängen parkkipaikalta.

Sipoonkorven moniin retkeilymahdollisuuksiin voi tutustua vuonna 2020 julkaistun retkioppaan "Sipoonkorpi luontokohdeopas" avulla!

Luontohetkiblogin neljän vuoden takainen retkijuttu kuljettaa pitkospuille ja Sipoonkorven Storträsk -lammen ympäri. Nykyään Storträskille vie esteetön reitti ja paikalla on katoksellinen tulipaikka. 

Mukavia luontoretkiä vuodelle 2021!

- Mira, Luontohetkiblogi

Helppo majakkaretki Helsingistä: Söderskär on elämys Porvoon ulkosaaristossa

Helppo päiväretki majakkasaarelle - onnistuuko sellainen lasten kanssa Helsingistä? Kyllä vain, pieni Söderskärin majakka ottaa vierailijoita vastaan mukavan merimatkan päässä Vuosaaresta. Lyhytkin vierailu majakkasaarella tartuttaa majakkakuumeen ja saa pohtimaan minkälaista majakalla olisi viettää pidempikin aika. Eväät matkaan ja merelle! 

Kevyitä aaltoja, ystäviä ja alkavan retken jännitystä! Söderskärin yhteysalus lipuu kohti lähes tyyntä ulappaa. Aurinko porottaa! Osa matkustajista löytää paikkansa kannelta ja osa asettuu sisälle hellettä suojaan. Otamme aseman sisätiloista - se tuntuu järkevimmältä vaihtoehdolta lapsilauman kanssa. Lastenrattaat parkkeerataan tukevasti kannelle. Hyvän tovin kestävä merimatka alkaa. Matkan päässä odottaa lasten ensimmäinen majakkavierailu ja vielä tuntematon paikka meille kaikille.

Majakkaretkemme sai sysäyksen ilmoituksesta paikallislehdessä. Pörtö Line mainosti liikennöintiä Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevalle Söderskärin majakkasaarelle. Saari on erityislaatuinen vierailukohde, sillä se on luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -aluetta. Alueelle ei ole ollenkaan asiaa ominpäin lintujen pesimäaikaan. Maihinousu saarelle on kielletty toukokuusta heinäkuuhun, mutta majakkaristeilyt toteutetaan ympäristöministeriön erikoisluvalla. 

Rajoitetun pääsyn vuoksi suolaiselta tuntuva matkan hinta on hyväksyttävä. Kohde on todellakin näkemisen arvoinen! Vierailuhetkellä meno-paluumatka maksaa aikuisilta 67 euroa, 6-12 vuotiailta 34 euroa ja on 0-5 vuotiailta ilmainen. Hinnat, aikataulut ja lisätiedot Söderskäristä löytyvät soderskar.fi -verkkosivulta. Luontoon.fi kuvaa Söderskäriä: "Söderskärin saaristo on tärkeä merilinnuston suojelu- ja tutkimusalue, valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema sekä ainutlaatuinen matkailukohde." Olemme valmiit! 

Yhteysalus Söderskärille liikennöi Kauppatorilta, Vuosaaresta ja Sipoon Kalkkirannasta. Hauska mainostolppa laiturilla varmistaa oikean lähtöpaikan Vuosaaren Aurinkolahdessa. 

Olemme varustautuneet meriosuuksiin pienin viihdykkein ja eväin, sillä viisihenkinen retkiseurueemme on varsin meneväistä sorttia. Hauskaksi yllätykseksi kapteeni tuo lapsille omat palapelit, joissa rakennetaan mitäpä muutakaan kuin Söderskärin majakkaa. Merimatka sujuu eväitä syöden, höpötellen ja alukseen tutustuen. Tilaa riittää ja kapteeni tarjoaa jopa mahdollisuuden tähyillä merelle ruorin takaa.

Päästessämme perille, ihastun! Samalla kuitenkin jopa harmistun, koska tunnin ja viidentoista minuutin oleskeluaika tuntuu heti alkuunsa lyhyeltä. Kooltaan Söderskär ei ole suuri. Liikkumista saarella on rajoitettu pesimärauhan turvaamiseksi. Saaren idyllissä viipyilisi mielellään merelle tähyillen. Mietin minkälainen tunnelma olisi myrskyisellä säällä. Söderskärin mielenkiintoiseen historiaan kuuluvat kesken loppuneet rakennusmateriaalit, huojuva torni ja lopulta majakan rakenteiden vahvistaminen. Söderskäriä ovat ensin hyödyntäneet ammattikalastajat, sitten majakan valon turvin kauppaliikenteen harjoittajat ja jatkosodan aikana ilmatorjuntayksikkö. Puhelinlinja oli vedetty meren poikki Suomenlinnaan. Aavalle katsellessa tuo matka tuntuu pitkältä.

Rantaniityn kukat vastaanottavat vierailijat saarelle. Punaiset rakennukset ja sininen meri levittäytyivät ympärillä ehdan saaristotunnelman merkkinä. Koska aikaa ei ole hukattavaksi suuntaamme kohti majakkaa. 5-vuotias kapuaa majakan kapeita rappusia sujuvasti ylös. 3-vuotiaita saa auttaa reippaasti ja matka etenee verkkaisesti. Kulkiessa huutelen esikoista odottamaan, kun en tiedä kuinka jyrkkiä rappusia ylempänä odottaa. Majakan pienet huoneet ja oleskelutilat kutkuttavat mielikuvitusta. Osa rappusista on jyrkkiä, joten vaikeasti liikkuvalle kohdetta ei voi suositella. Nuorempien kanssakin saa olla tarkkana. 

Kapuamme majakan torniin ja ihailemme 1989 sammutettua valonlähdettä. Majakka on nykyään yksityisomistuksessa. Majakan ulkotasanteelta aukeavat upeat maisemat, sellaiset joita katsellessa matkan tuntuu joka euron arvoiselta. Nuorimmaista jännittää ja hän painautuu majakan seinää vasten. Olemme kieltämättä korkealla ja näkymä jännittävä! Päivä on kaunis ja pieni tuulenvire yltää ylös torniin. Kiikaroimme ja ihailemme maisemia. Syömme retkikeksit nojaten tornin seinään. Alasmeno jyrkkiä rappuja pitkin osoittautuu kipuamista haastavammaksi.

Ylimääräistä ei vierailulla ehdi. Vaikka tekisi mieli istuskella kallioilla ja vain tuijotella merelle, tunti ja viisitoista minuuttia kuluu hetkessä. Ehdimme silti kiikaroida hieman lintuja. Söderskärillä sijaitsee Suomen lintutieteellisen yhdistyksen Birdlife Suomen ylläpitämä lintuasema. Paikan sanotaan olevan yksi parhaita kevät- ja syysmuuton seurantapaikkoja. Söderskärillä tehtyjä tuoreita lintuhavaintoja voi tutkailla lintuhavaintojärjestelmä Tiirasta. 

Lintujen katselusta on helppo innostua Söderskärillä. Veneen läheisyydessä uiskentelee yksilöitä joita kaupunkirannoilla harvemmin näkee. Bongaamme ainakin komeita punakoipisia riskilöitä.

Palaamme yhteysveneeseen ja suuntaamme paluumatkalle. Kannatti tulla! Tämä retki jätti vanaveteensä innostuneita lapsia, innostuneita aikuisia ja retkikuumeen majakkasaarille!

Oletko ihastunut majakkasaareen? Jaa omat retkivinkkisi kommentteihin!

Innostavia saari- ja majakkaretkiä,

Mira

Seurueemme retkeili Söderskärillä jo kesällä 2019, kuten toisinaan käy jotkin retkijutut muhivat hetken ennen ilmestymistään!

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Majakkasaari Porvoon ulkosaaristossa, Pörtö -line liikennöi saarelle Helsingistä

Reitin pituus:  oleskelua pienellä saarella, lintuaseman puoli suljettu yleisöltä

Retken kesto: Matkat suuntaansa 1 h 15 min ja oleskeluaika saarelle 1 h 15 min

Vessa: yhteysaluksella

Taukopaikka: rakennettu taukopaikka pöytineen rannan tuntumassa

Lastenvaunukelpoinen: ei, mutta muutamat vaunut mahtuvat kannelle kyytiin

Helposti lähisaarelle - Helsingin Pihlajasaari on mainio perheretkikohde

Retki Pihlajasaareen ei vaadi suuria ponnisteluja, vaikka sinne vesitse mennäänkin. Ajatus päiväretkestä syntyi retkiaamuna. Pian pienet jalat jo töpöttivät saaren kallioilla ja poluilla. Tutkittavaksi löytyi niin rannan lammikoissa vilistäviä levätkatkoja kuin koiranputkella keikkuvia leppäkerttuja. Mukava reitti saaren ympäri, palvelut, uimarannat ja leikkipaikat tekevät Pihlajasaaressa retkeilystä helppoa. Saarelle voi saapua yöksi tai vaikka vain piknikille kallioille. Lippu yhteysveneeseenkin on edullinen. Pihlajasaari on mainio koko perheen luontoretkikohde. 

Pihlajasaaren hiekkaranta tuo rantaloman tuntua 

Olimme palanneet telttailemasta ystäviemme pihalta, kun tyttö jo toivoi seuraavaksi päiväksi retkeilyä. Sehän tietysti sopi ja tuumailin seuraavaa kiinnostavaa ja helppoa retkikohdetta Helsingistä. Olen hullaantunut saariin. Lapsuudessa luontosuhdettani voimisti mökkeily Saimaan rannalla. Olen aina tykännyt saarista, mutta tykkääminen kasvoi jonkinlaiseksi saarirakkaudeksi oltuani viime kesän töissä Harakan saarella saariseikkailuoppaana. Retkijuttuja löytyy jo aiemmilta saariretkiltä muun muassa Harakan saarelta, Vartiosaaresta sekä Vallisaaresta. Tällä kertaa valitsin kohteeksi Pihlajasaaren. Edellisestä vierailusta oli jo vuosikausia aikaa ja olin jo lähes ehtinyt unohtaa millaista saarella on. 

JT-lines liikennöi Pihlajasaareen Merisatamasta ja Ruoholahdesta

Retkijalka vipatti ja hurautimme metrolla Ruoholahden lähtölaituriin vain huomatakseni että liikennöinti sieltä alkaisi vasta seuraavalla viikolla. Onneksi Ruoholahden metroaseman kupeesta lähti bussi numero 21, joka kuljetti meidät toiseen lauttarantaan Eiraan, Cafe Caruselin tuntumaan. Pihlajasaareen liikennöidään Ruoholahdesta (Kellosaarenranta 1) sekä Eirasta Merisatamasta (Merisatamanranta 10). Merisataman lähtölaiturissa meitä odotti ilmoitus lauttaliikenteen vuorovälin tiivistymisestä tunnista puoleen tuntiin. Tämä oli iloinen yllätys lasten kanssa retkeilevälle. 

Värikkäät ja vuokrattavat uimakopit ovat Pihlajasaaren symboli 

Pihlajasaaren yhteysveneen aikataulut voi tarkistaa, saareen liikennöivän JT-linen verkkosivulta. Venelippu on varsin edullinen, aikuisten meno-paluulippu maksaa 7,5 euroa ja alle 7-vuotiaat lapset kulkevat maksutta. Useammalla perheellä oli mukanaan potkupyörä. Jos kallioseikkailut jättää vähemmälle, potkupyöräily onkin hauska tapa saarella liikkumiseen. Helsingin kaupungin verkkosivuilla mainitaan kuitenkin ettei lautalla ole polkupyörien kuljetusta. Vaikka venettä ei lastattu täyteen, oli tunnelma melko tiivis sunnuntaina puolenpäivän jälkeen. 10 minuutin merimatka taittui silti leppoisasti. 

Lammikoista löytyy mielenkiintoista elämää

Pihlajasaaressa voi myös telttailla (15 € / vrk). Telttailuun varattu alue on sillan ylityksen päässä pienemmällä saarella. Me kuljimme tällä reissulla vain pääsaaren ympäri. Täytyypä joskus kokeilla miten railakasta meno on telttailualueella. Onko teillä tuoreita kokemuksia Pihlajasaaressa yöpymisestä? Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan sivuilta löytyy lisätietoja Pihlajasaaren palveluista. Pihlajasaaressa on myös kaksi houkuttelevaa vuokrasaunaa.

Valkoposkihanhetkin toivat perheensä rannalle

Me kiersimme saaren vastapäivään, mutta järkevämpi kulkusuunta olisi ollut myötäpäivään. Pihlajasaaren ympärikiertävä reitti on pituudeltaan noin 2 km. Alkureissusta ohitimme kaksi hiekkarantaa ja leikkipaikkoja. Leikkipaikat vetivät lapsia puoleensa, mutta eivät niin paljon kuin rannan lammikoiden elämä. Tyrskyjen ja sadeveden ylläpitämät lammikot vilisivät katkarapuja hieman muistuttavia vikkelästi uivia leväkatkoja. Uimarannat ja niiden läheiset kalliot riittävät ihan hyvin leppoisaan oleiluun ja luonnon tutkimiseen saarella. Rantojen kupeesta löytyy niin keittokatos, pöytäryhmiä kuin WC-tiloja ja ravintola.

Kallioilla voi seurata ohikulkevaa reittiliikennettä

Pihlajasaaresta löytyy numerotolpin maastoon merkitty luontopolku. Luontopolkuun kannattaa ehdottomasti tutustua (Pihlajasaaren luontopolun esite, pdf). Pihlajasaaren luontopolku kertoo niin saaren luonnosta kuin elämästä saarella. Pihlajasaari on esitelty myös  citynature.eu -sivulla yhtenä Helsingin luontohelmistä. Sivulla on tietoa saariluonnosta ja palveluista. Omaa liikkumista saarella voi seurata sivun mobiilipaikannuksen avulla. Kartta kertoo mistä löytyvät lähimmät uimapaikat, vessat ja ravintola. Nämä tiedot helpottavat lasten kanssa retkeilyä. Pihlajasaaren luontopolun tolppien kohdetiedot löytyvät myös citynature -sivun kartalta, josta tekstit voi myös kuunnella.

Polku kulkee Pihlajasaaren suojellun lehtoalueen läpi

Saaren ympäri kiertävä reitti kulkee sekä leveitä väyliä, että poikkeaa kapeammille poluille, lehtoon luonnonsuojelualueelle ja kalliolle. Meillä eteneminen on aina hitainta leveimmillä pätkillä, polut taas saavat vipinää kinttuihin. Kallioilla matkanopeutta määrittävät löydetyt aarteet ja pelastettavat hyönteiset. Aurinkoisesta säästä huolimatta tungoksesta ei ollut tietoa. Me kuljimme saarta vastapäivään, ohitimme uimarannat ja kiipesimme kalliolle katsomaan ohikulkevia laivoja. Ohitimme pian myös ravintolan, jonka terassilla vaikutti olevan hyvin tilaa. 

Ruohosipuli toi makua retkilounaaseen

Olin luvannut, että retkellämme pääsee uimaan. Kuljimme komeille ruohosipulin värittämille kallioille ja tulimme upealla paikalla sijaitsevan rantasaunan tuntumaan. Leppäkerttujen pelastusoperaatioiden aikana nappasin kalliolta hieman ruohosipulia lounaan kylkeen. Rantasaunan laiturin päästä mereen roikkuvat tikkaat eivät olleet ollenkaan lapsille sopivat. Jatkoimme saaren kiertämistä ihaillen polun varressa kukkivia keto-orvokkeja, mansikan kukkia ja kielon huumaavan raikasta tuoksua. Hyönteiset kiinnostivat ja mukana olleet kiikarit unohtuivat reppuun. Päädyimme jatkamaan lenkkiä jo alussa ohittamiemme uimarantojen ja leikkipaikkojen luokse. Tämän vuoksi suosittelen kiertämään saaren päiväretkellä myötäpäivään.

Ruoka maistuu parhaalta ulkona

Lasten leikkiessä kokkailin myöhäistä lounasta kaasukeittimellä. Kiitos leikkipaikan, join kahvini harvinaisen lämpimänä. Yksinkertainen kolmen aineksen pastaruoka maistui lapsille ja ruohosipuli koristi ateriaa. Paljon ei tarvita mukavaan kesäpäivään: retkireppu ja riittävät eväät. Tytär oli halunnut ottaa mukaan myös kameran, mutta tokaisi polulla, että hän tutkii mieluummin, sillä kuvaaminen on tylsää. Matkalta löytyi niin vaaleanpunaisia simpukankuoria kuin metsäsittiäinen. 

Pihlajasaaresta löytyy monta tunnelmaa ja hyönteistä!

Ruokailun lopuksi päästiin myös uimaan. Aurinko oli ehtinyt asettua pilven taakse ja uiminen tarkoitti lopulta vain pientä kastautumista ennen yhteysveneeseen suuntaamista. Pihlajasaareen voisi poiketa kesällä uudestaankin. Helppo saavutettavuus ja telttailumahdollisuus houkuttelevat. Onko Pihlajasaari teille jo tuttu? Minkälaisia muistoja ja mahdollisia telttailukokemuksia teillä on saarelta?

Saariretkiterveisin, Mira 

Pihlajasaari tarjoaa upeat puitteet vaivattomiin kesäseikkailuihin

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Upea ja helppo retkisaari 10 minuutin lauttamatkan päässä Merisatamasta

Reitin pituus:  Saaren ympärysreitti noin 2 km

Retken kesto: 4 h - koko päivä - tai yön yli telttaillen 

Vessa: kyllä, useita

Taukopaikka: runsaasti pöytäryhmiä, keittokatoksia, ravintola

Lastenvaunukelpoinen: kyllä, osa reiteistä mutta kapeammat polut eivät

Vartiosaari - koko perheen retki lumoaviin luontoseikkailuihin

Kuten moni saariretki, myös retki Vartiosaareen vaatii hieman vaivannäköä. Hankkiutuminen saarelle todella kannattaa, sillä lukuisat nähtävyydet lumoavat retkeilijän iästä riippumatta. Miltä kuulostavat upeat näköalakalliot, luontopolku, valtava siirtolohkare, lampaat ja metsäkirkko? Jos et entuudestaan tunne jatulintarhaa tai tapionpöytää, Vartiosaaren retki selvittää nämäkin salaisuudet. 

Retki huvilasaarelle alkaa venekyydistä

Vartiosaari on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö ja saarella asuu noin 20 vakituista asukasta. Helsingin kaupunki omistaa puolet alueen 57 huvilasta ja vuokraa niitä erilaisille toimijoille. Saari on kuitenkin avoin retkisaari ihan kaikille! Retkeily saaressa ei ole vain huviloiden töllistelyä vaan ennemminkin lumoutumista luonnon helmassa. 

Sillattomalle Vartiosaarelle pääsee vain vesitse. Suomen Saaristokuljetuksen harvakseltaan kulkeva yhteysalus pysähtyy Vartiosaaressa.

• Reittiliikenteen pysäkit ovat Hakaniemi-Herttoniemi-Laajasalo-Vartiosaari-Satamasaari-Iiluoto-Vuosaari. 
• Aikuisen matkalippu Herttoniemestä Vartiosaareen ei maksa montaa euroa.
• Alle 4-vuotiaat matkustavat yhteysaluksella maksutta ja 4 -12 -vuotiaat puoleen hintaan. 

Vartiosaaren pop-up kahvila tarjoaa ilmaiset kuljetukset saarelle

Toisinaan kyyti Vartiosaareen järjestyy muutamassa minuutissa. Saarikahvilan avautuminen parantaa vierailumahdollisuuksia huimasti. Vartiosaaren pop-up kahvila kyyditsee vieraat veneellä saarelle ja takaisin aukioloaikojensa puitteissa. Psst! Varaa kahvio-ostoksia varten käteistä.

Pop-up kahvio palvelee kesällä 2019 viikonloppuisin (la-su, klo 11-17) kesäkuusta elokuuhun. Tarkista mahdolliset muutokset ja poikkeukset ennen retkeä Save Vartiosaari -sivulta. 

Pop-up kahvilan veneestä löytyy pelastusliivit ja pienet rattaatkin luvataan mahduttaa kyytiin. Suosittelen nuorimmille retkeläisille silti kantorinkkaa, sillä monet retkihoukutukset löytyvät vain metsäpolkuja kulkemalla. Saarikahvilan venekuljetus lähtee Reposalmentien päässä sijaitsevasta Reposalmen laiturista. Herttoniemen metroasemalta pääsee Reposalmentielle kätevästi esimerkiksi bussilla 89. Osoitteeksi Reittioppaaseen voi laittaa Reposalmentie 2.

Vartiosaari lunastaa retkikartan lukuisat lupaukset

Kurkista ja tulosta täältä Vartiosaaren retkikartta. Me aloitimme retkemme saarikahviolta, josta ostin kartan mukaani pikkurahalla. Emme tavoitelleet rennolla retkellämme kaikkien mahdollisten poukamien kiertämistä. Näkemäni perusteella suosittelen varaamaan retkireppuun reilusti aikaa ja hyvät eväät. Saarella saa helposti kulumaan koko päivän.

Alkukahvien jälkeen hipsimme määrätietoisesti kohti huviloita ja niiden takana odottavia metsäpolkuja. Matka katkesi heti alkuunsa kun jäimme silittelemään aitauksessa märehtineitä lempeitä lampaita. Pääsimme jatkamaan matkaa paikalle sattuneen koiranpennun pelastamana - mikä tuuri!

Vartiosaarella on menestyksekäs luontopolkuhistoria. Vuonna 2002 saaren silloinen luontopolku valittiin Suomen parhaaksi. Nyt emme varsinaisesti tähyilleet Vartiosaaren luontopolkua vaan kuljimme metsässä ympärillemme katsellen.

Vartiosaaren nähtävyydet innostavat koko perheen luontoseikkailuihin

Vartiosaaren näköalapaikalla, Vartiokalliolla, vierailu oli toivelistallamme. Kuuma ja kuiva loppukesä näkyi puissa ja rapisi askelten alla. Vartiokallio kivikummeleineen osoittautui erinomaiseksi eväspaikaksi. Museoviraston inventointi kertoo, että kivikummeli lienee venäläisen höyryfregatin matruusien kätten jälkeä. Kummeli onkin toiminut opasteena merenkävijöille. 

Eväshetken jälkeen metsäpolku kuljetti meidät tapionpöydälle. Tapionpöytä on kuusen erikoismuoto ja kuin luotu pieneksi piiloksi. Kuusen erilaisista kasvumuodoista voit lukea Metlan julkaisusta. Erikoisia kuusia on hauska bongailla metsäretkillä ja osa kaupungeista löytyvistä erikoismuodoista on rekisteröity luonnonmuistomerkeiksi.

Polkumme saavutti pian myös jatulintarhan. Paikalta löytynyt luontopolun viesti kertoi, että kivimuodostelman keskiosassa sai esittää toivomuksen. Päädyimme hetkeksi leijailemaan perhosina jatulintarhan äärelle.

Tunnelmallista pääpolkua seuraten tulimme sateenkaaren väreissä loistaville portaille. Portaat johdattivat meidät tonttukirkoksikin kutsuttuun metsäkirkkoon. Kirkko on epävirallisesti osa Roihuvuoren kirkkoa ja siellä voi järjestää sopimuksesta erilaisia tilaisuuksia.

Palatessamme kohti Reposalmen laituria poikkesimme vielä yhdelle Helsingin suurimmista siirtolohkareista. Vartiosaaren suuri siirtolohkare on merkitty retkikarttaan nimellä "Iso kivi". Jääkauden heittämällä kivenmurikalla oli kokoa niin valtavasti että nimitys tuntui varsin vaatimattomalta.

Vartiosaaren palvelut ja retkisäännöt

Vartiosaarella, kuten muuallakin, retkeillään roskattomasti. Saarella ei ole jätehuoltoa, joten roskat kuljetetaan roskiin mantereen puolelle. Saaressa on huussivessat, jotka löytyvät läheltä Reposalmen laituria. Koirat ovat tervetulleita saarelle kiinnipidettyinä.

Vartiosaaressa ei ole yleisiä nuotiopaikkoja. Sekä telttailu että avotulenteko saaressa on kielletty. Vartiosaaren luonto- ja eläintalliyhdistyksen pihalla (Vartiosaaren retkikartalla "Talli") on picnicpaikka. Tallin ympäristöön on tulossa nuorten suunnittelema perhospuutarha. Picnicpaikalla aiemmin sijainnut tulipiste on poistettu käytöstä luonnonsuojelullisista ja turvallisuussyistä. 

Grillaus ja saunominen Vartiosaaressa on kuitenkin mahdollista.
Vähävaraisia tukeva ja pienimuotoista toimintaa harjoittava Aurinkoisen hymyn huvilat tarjoaa mahdollisuuden yöpyä ja viettää toiminnallista retkipäivää saaressa. Päiväretkimaksu sisältää venekuljetukset sekä sähkösaunan ja grillin käytön. Yöpyjien käytössä on myös keittiö, veneitä ja pihapelikenttiä. Mainitse pelastusliivien tarve venekyytiä varatessa. Aurinkoisen hymyn toiminnasta Vartiosaaressa saat lisätietoja sähköpostitse sp@subbuteopeli.fi.

Vartiosaaren tapahtumia ja uutisia voit seurata Vartiosaari-seura ry:n ylläpitämältä Vartiosaari -sivulta sekä Facebookista Save Vartiosaari -sivulta. Kurkkaa myös Helsingin kaupungin Vartiosaari -esite.

Innostavia saariretkiä!

-Mira

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Monen seikkailun Vartiosaari on upea perheretkikohde

Reitin pituus:  näköalapaikalle on noin 1 km laiturista

Retken kesto: 3 h - 

Vessa: saaren huussit sijaitsevat päälaiturin lähellä

Taukopaikka: Pop-up kahvila, luonnonluomat ja picnicpaikka (omat eväät)

Lastenvaunukelpoinen: Pääasiassa ei

Lauttasaari - metro vie retkelle onnellisten saarelle

Lauttasaari on saari, jonka upeita rantoja kiertämällä saa kulumaan helposti koko päivän. Pääkaupunkiseudun luontokohteissa voi yllättyä matkustamatta kauas. Innoitus tämänkertaiselle retkelle lähti NATTOURS -hankkeen suunnittelemasta mobiilireitistä, "Lauttasaaren kävelystä". Citynature.eu - sivustolta löytyvä kartta paikannuksineen kuljetti minut ensin komeille kallioille, sitten sympaattisen mökkialueen läpi ja lopuksi vaeltelemaan Lauttasaaren rannoille. Ihastuin! Näihin luontohetkiin sujautti  hetkessä metrolla. En ihmettele ollenkaan että lauttasaarelaiset liittävät kaupunginosaansa tunnisteen #onnellistensaari. 

Tunnelmat kirjoitushetkellä ovat astetta syksyisemmät, mutta Lauttasaaren ympärivuotista kauneutta ei käy kiistäminen. Tutkaille vaikka Citynature -sivua tai selaile julkista Lauttasaari kuvin -Facebook-ryhmää.  Kävelyreittini noudatteli melko tarkasti valmista  reittiehdotusta, jonka pituudeksi ilmoitetaan 6,7 km. Kilometrini tosin ylittyivät reippaasti  kun maisemat veivät mennessään ja askeleet kulkivat melkoista siksakkia. Suoraviivaisempi lenkki mahtuu hyvin arki-iltapäiväänkin. Otin paikannuksen ja mobiilireitin käyttöön heti Lauttasaaren metroasemalla. Valmis suunnitelma ohjasi minut lasten leikkipaikan lomasta komealle Myllykalliolle. Kallion päällä sijaitseva lintutorni oli tuttavuus, jota kaikki paikallisetkaan eivät olleet löytäneet. Lähiluonto on yllätyksiä täynnä! Juttua kirjoittaessa bongasin vielä valokuvaaja Suvi Höydenin tunnelmalliset kuvat lintutornilta (ja muualtakin Lauttasaaresta).  

Myllykallion lintutornin vierestä löytyi myös ilmatorjuntatykki. Molemmat nähtävyydet oli merkitty mobiilikävelyreitillekin ja niiden varrelle kulki pieni hiekkatie. Maisemia tähyillessä katse kääntyi jo horisontissa kutsuvasti kimmeltävään mereen.

Mobiilireitti toikin jo lupauksen merestä ja johdatti kohti rannan tuntumassa sijaitsevaa kesämaja-aluetta. Matkalta löytyi houkutteleva myynti-ilmoitus ja hirveän komea iso pahka! Mökkialueella tunsin hetkellisesti eksyneeni yksityisille takapihoille, mutta kartta osoitti oikean polun. Matkanteon sisältäessä pienimuotoista kalliokiipeilyä reittiä ei voinut syyttää tylsyydestä, mutta ei myöskään suositella rattaiden kanssa liikkuvalle. Tasaisempaa menoa toivovien kannattaa tutkailla myös Lauttasaaren ympäri -pyöräilyreittiä ja soveltaa itselle sopiva lenkki. Suuntasin luontohetkilleni suoraa töistä ja päästessäni Länsiulapanniemen kallioille eväspussi jo rapisikin. Haukkasin eväiden lisäksi ensimmäisen palan Onnellisten saaren meritunnelmaa.  

Länsiulapanniemi on komea kivikkoineen, rantoineen ja laitureineen. Mobiilikartalla sijaitsevan hiidenkirnun missasin. Katse oli todennäköisesti ulapalla!

Pienen eväshetken jälkeen jatkoin eteenpäin ohjelman luvatessa rantaa, rantaa ja rantaa. Löysin upeita maisemia ja vehreitä kurkistusikkunoita merelle. Kävelin tapahtumiinkin vuokrattavan Poliisien kesäkodin ohi. Saunan pihapiirissä ei näkynyt vilvoittelijoita ja ahkerassa käytössä ollut tikkataulu odotti hiljaisuudessa seuraavaa peliporukkaa. 

Reitin poiketessa välillä metsään ja jatkuessa taas uusiin rantamaisemiin, inspiroiduin laitureista. Mikäli harkitset tunnelmallisia perhepotretteja, Lauttasaari saattaa olla kuvauspaikkasi. Upeaa että tänne pääsee kätevästi metrolla! Kuvissa kaksi laituria Särkiniemestä, ensin vanha ja komean patinoitunut sitten käytössäoleva uimalaituri.

Särkiniemen uimalaituri

Pienten lasten kanssa Lauttasaareen kannattaa tutustua pienemmissä paloissa, sillä komeita rantoja tuntuu riittävän loputtomiin. Valikoiduista kuvista jäivät pois varsinaiset uimarannat, mutta niistä löytyy ihan mukavasti tietoa googlaamalla. Lauttasaaren uimaranta (Kasinonranta) vaikutti vilkkaalta, mutta Kahvila Kasinonrannan riippumatot ja eväät siitä huolimatta houkuttelevilta. Ranta leikkialueineen, kuntoiluvälineineen ja terasseineen onkin perheiden suosiossa.

Niin ikään lapsiperheiden suosiman, mutta rauhallisemman Veijarivuoren uimarannan ohitettuani, minua kutsuivat komeat kalliot sekä mereen ripotellut kivenlohkareet. Kallioilla kukkiva sininen rantatädyke houkutteli kimalaisia niin kuin minua merenrantafiilistely tällä paikalla. Taivas heijastui upeasti vedenpinnasta ja muutama pariskunta koirineen vietti rauhallista iltahetkeä veden äärellä. Tämä olisi täsmäsijainti lyhyemmälle Lauttasaari -vierailulle, pienelle perheretkelle tai miksei treffeille? Veijarivuoren uimarannan tuntumassa on pidetty ja mobiilireitillekin merkitty kahvila-ravintola Paseo.

Tuntuu kuin Lauttasaari olisi julkinen salaisuus, sellainen jonka vain paikalliset paremmin tuntevat. Lauttasaari-Seuran ylläpitämä Lauttasaari -sivusto mainitsee hauskasti että "Jopa paikallinen nuoriso viettää hyvin paljon iltojaan omalla saarella keskustan läheisyydestä huolimatta." Somessa Lauttasaarta tituleerataan aihetunnisteella #onnellistensaari. Lauttasaarelainen voi nauttia iltapalan tai viettää lepohetken helposti meriluonnon äärellä. Näin tekee myös retkeilevien naisten yhteisön, Outdoor Siskojen, perustaja ja paikallinen Tea Tervo. Tea onkin mainio esimerkki siitä miten integroida lapsiperhearki, luonto ja ulkoilu. Lauttasaarelaiseen ulkoilmaelämään voit kurkistaa Tean Instagram- sivulla. Onneksi tämä retkisaari on kaikille avoin, vuoden ympäri.

Ihastelulenkkini loppupuolella saavuin Sisä-Hatulle, pikkusaarelle jonne voi kahlata. Koska tunnelmoiva tutkimusmatkani oli kestänyt jo paljon suunniteltua pidempään, kahluureissu jäi toiseen kertaan. Löysin Youtubesta kuitenkin symppiksen pikkuvideon Sisä-Hatusta. Kannattaa huomioida ettei "Lauttasaaren kävely" ole rengaslenkki, joten aikaa saa varata vielä paluumatkaan. Itse otin varaslähdön kohti kotia ja hyppäsin Vattuniemenkadun bussipysäkiltä (pysäkki 1047, Nahkahousuntie) Lauttasaaren metroaseman kautta kulkevaan bussiin 21B. 

Toisinaan komeat kohteet ovat lähempänä kuin arvaisikaan! Mainioita retkihetkiä!

- Mira, Luontohetkiblogi 

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Kaupunginosa, jonka rantoja kiertelemällä saa kulumaan koko päivän

Reitin pituus:  Testattu kävelyreitti 6,7 km, fillarireitti saaren ympäri 10,3 km

Retken kesto: 2 - 3 h - koko päivä

Vessa: Kahvilat ja ravintolat (osa myös kartalla)

Taukopaikka: luonnon luomat, kahvilat, ravintolat

Lastenvaunukelpoinen: osittain (tutki kartan fillarireittiä)