Luminen laavuyö Sipoonkorven kansallispuistossa – bussilla perille!

Luontoon kannattaa lähteä aina, mutta etenkin silloin kun elämä tuntuu kiireiseltä! Tykkään erilaisista juhlapäivistä ja niiden juhlistamisesta ulkona. Tällä reissulla toivotetaan tervetulleeksi uusi vuosi Sipoonkorven kansallispuistossa. Lue miten sujuu autottoman yön yli retki pääkaupunkiseudulla talvella, kun aikaa on 20 tuntia.

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Sipoonkorven kansallispuistossa sijaitseva Ängesböle on mukava taukopaikka, jossa on helppo yöpyäkin. Byabäckenin luontopolku kulkee samalla alueella.

Reitin pituus:  Bussibysäkiltä on 2,5 km Byabäckenin parkkipaikalle ja siitä muutama sata metriä Ängesböleen

Retken kesto: Yön yli, mukava päiväretkikohde lapsiperheille

Vessa: huussit Ängesbölessä (oma paperi mukaan)

Taukopaikka: laavu ja monta tulipaikkaa

Lastenvaunuillen: ei, reitin alussa noustaan jyrkkää mäkeä, bussilla saavuttaessa pysäkiltä kuljetaan autotien viertä Byabäckeniin (vaunut voisi jättää parkkipaikan tuntumaan)

Retkiystävät tien päällä, kuvassa Maria

Helsingin rautatieasemalta Sipoonkorpeen reilussa puolessa tunnissa

Loppuvuoden kiireiden jälkeen on ihana sukeltaa vuoden vaihteeseen retkeillen. Retkivalmisteluina pakkaan tarjouskampanjasta hankkimani rinkan, 75 litraisen Fjällravenin Kajkan ja suuntaan alkajaisiksi kohti Sörnäisten katuja. Rautatieasemalta startannut bussi noukkii minut urbaanista ympäristöstä kohti vehreämpiä maisemia. 

Bussi 788 kulkee harvakseltaan Helsingin rautatieasemalta kohti Porvoota, mutta sillä pääsee 40 minuutissa Sipoonkorven kansallispuiston kylkeen. Metsähallituksen sivuilta löytyy laajempi listaus Sipoonkorven bussiyhteyksistä. Jäämme ystäväni kanssa  pois bussista Jokivarrentiellä, Länsitien pysäkillä. Reittimme kohti ensimmäistä etappia, Byabäckenin parkkipaikkaa, on yksioikoinen: 2,5 kilometriä pitkin Länsitien reunaa. Kello on kolmen maissa ja ulkona on vielä valoisaa. Astelemme lammikoiden laikuttamaa tietä. Ilma on sateisen kostea ja ennen kaikkea raikas. 

Byabäckenin infotaulu Sipoonkorven kansallispuistossa

Sipoonjoen sivujoki Byabäcken virtaa parkkialueen vieressä

Länsitien varrella Sipookorvessa riittää nähtävää

Rinkkani painaa 20+ kiloa! Ei ihan kevyet varusteet 20 tunnin retkelle, mutta testireissu on hyvä tehdä kunnon kantamuksilla. Tiellä ei ole ruuhkaa, vain muutama auto huristaa ohitse. 1,5 kilometrin kävelyn jälkeen tulemme ensimmäiselle infotaululle. Källängen infotaululta ja parkkipaikalta (Länsitie 152) voi kavuta ylös mäkeen ja Bölebergetin kallioille. Kallioiden päällä on pieniä lampia, jotka tekevät paikasta mielenkiintoisen. Ainakin viime käynnillä, muutama vuosi sitten, paikalla oli yksinkertainen nuotiopaikka. Kalliolampien alue jää kansallispuiston rajojen ulkopuolelle, eikä nuotiopaikkakaan ole Metsähallituksen ylläpitämä.

Raikkaan kostea kävelyilma saattelee meidät seuraavaksi Byabäckenin parkkialueelle ja infotaululle. Tämä on myös Ponun perinne postia –luontopolun lähtöpaikka. Matkamme varsinainen kohde on Ängesböle, josta löytyy laavu, useita tulipaikkoja ja pieni telttailualue polttopuineen sekä huusseineen. Teltan saa pystyttää kansallispuistossa vain tarkoitukseen merkitylle alueelle. Pyrimme ajoissa perille ja toivomme yösijaa laavusta. Teltta on toki mukana.

Byabäckenin luontopolku

Poikkea Byabäckenin luontopolulta eväshetkelle Ängesböleen

Sipoonjoen sivujoki, Byabäcken, virtaa komeasti parkkipaikan tuntumassa. Tätä retkijuttua kirjoittaessa opin, että Byabäcken joki on myös tärkeä elinympäristö taimenelle. Byabäckenin luonto hurmaa läpi vuoden. Ainoa kuva jonka olen postannut Luontohetkiblogin Instagram -tilille kahdesti on upea käenkaalin kukkameri juuri täällä. Joulukuun lopussa vesipisarat venyvät neulasten jatkeena ja ilta hämärtyy.

Joen ylityksen jälkeen vastassa on ylämäki, joka ottaa huterajalkaisemmilta luulot pois. Rinkka painaa ylämäessä, mutta leveää luontopolkua on muuten helppo kulkea. Metsään laskeutuva pimeä ajaa vastaamme muutamia ulkoilijoita. Hypimme loskalammikoiden yli. Kiittelen ja kiroan kenkiäni. Jalassani on vedenpitävät mutta melko koleat retkeilykenkät, villasukin vuoratut kesäkumpparit. Useampi seurue tiedustelee yöpymissuunnitelmiamme. Retkemme pienessä tihkusateessa uuden vuoden aattona saattaa hämmästyttää. 

Tulemme pian Ängesbölen viitan kohdalle, ja mietimme pitäisikö mukaan ottaa puita. Ennen retkeä lukemani kirjoitukset ovat kehoittaneet tekemään niin, mutta emme kuitenkaan seuraa neuvoja. Vettä olemme ottaneet mukaan reippaasti, sillä kohteesta ei löydy vesipistettä.

Pitkät puut muuttuvat pätkiksi Ängesbölen puuliiterin kupeessa 

Tunnelmallista retkiruokailua räntäsateessa

Tullessamme perille, ei paikalla ole muita. Katsastamme Ängesbölen laavun lokoisaksi nukkumapaikaksi. Tulisija jakaa laavun ja nukkumaan mahtuu molemmin puolin. Sijaa on jopa viidelle sopuisalle henkilölle. Heitämme rinkat sateen suojaan ja suuntaamme kokkailemaan kuusen tarjoamaan katokseen. Luvassa on itämaishenkistä myskikurpitsa-nyhtökaurasörsseliä Trangialla valmistettuna. Tervetuliaismaljaksi keitämme Retkipaikan uutta Loimu -kahvia. Kahvi maistuu pienessä sateessa kauramaidon kera erinomaiselta. 

Illallinen kaasukeittimellä valmistuu helposti valmiiksi pilkotuista aineksista. Kamera pitää sadetta kylmälaukussa, joten todistusaineistoa ei jää. Luottoreseptini saattaa tulla jakoon myöhemmin!

Syömisen lomassa saan ystävältäni liikuttavan lahjan: palan suojeltua ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä. Valittu alue, Hiirettelänvuori Iitissä, nostaa hymyn huulille. Lahja sisältää upeasti kuvitetun kortin, jossa retkihiiri köllöttelee komeissa maisemissa. Paras lahja on yhteinen retki ja suojeltu metsä! Marian luontoaiheisia kuvituksia voi ihastella Instagramissa. 

Yksi Ängesbölen tulipaikoista

Otsalamppuhiippailut pimeässä metsässä

Melko räntäisen, mutta iloisen ruokailu- ja tiskituokion jälkeen suuntaamme pimeälle Byabäckenin luontopolulle. Luontopolun varrelta, eläinten postilaatikoista, löytyy hauskoja viestejä lasten kanssa luettavaksi. Käyntihetkellä polulla olevat kuusi postilaatikkoa ovat kuitenkin huollettavana. Rengaslenkkinä luontopolulle tulee pituutta noin 2 km, mutta reitti kulkee paluumatkalla 700 metriä Länsitien reunaa pitkin.

Räntäsade muuttuu lumisateeksi ja palaamme laavulle, jossa loimottaa nyt kutsuva tuli. Mahdumme hyvin lämmittelemään saapuneen seurueen tiivistäessä. Keskustelun päätteeksi ajaudumme varttuneempien suunnistajien imuun ja päätämme kurkata löydämmekö lähellä sijaitsevan Bergströmin torpan. 

Bergströmin torppa vaikuttaa kuvien perusteella jo melko huonokuntoiselta, mutta lienee paikkana mielenkiintoinen. Torpan vieressä on katoksellinen nuotiopaikka, jonka voi varata yksityiseen käyttöön Sipoonkorven luontoyrittäjiltä. Kävelemme pimeässä ja suunnistajat loikkivat valonheittimineen runkojen yli kuin metsäkauriit. Me astumme perässä mutaan ja innokkaasta yrityksestä huolimatta palaamme harhareissun jälkeen takaisin laavulle.

Ängesbölen laavu tunnelmavalaistuksessa

Vuodenvaihde täyttää nuotiopaikat 

Kuivattelen kamppeitani tulen ääressä ja mietin voisiko olla parempaa tapaa odottaa vuoden vaihtumista. Ängesbölen tulipaikat täyttyvät ja kello kymmenen aikaan jokaisella loimuaa tuli. Puuliiteri, sahat ja kirves ovat ahkerassa käytössä.

Koiranomistaja koirineen norkoilee eväitä, kun huoltoasemien ovet ovat olleet säpissä. Koiria onkin monta, osa on paossa rakettien räiskettä. Emme odottaneetkaan olevamme yksin näin helposti saavutettavassa paikassa.

Teemme laavussa iltapalaa ja taiteilemme pihalle lumikarhun. Uuden vuoden toivotukset lähetetään matkaan tähtisadetikkujen ja keksien siivittämänä. Kuksassa on kuksallinen skumppaa. Kun muut vuodenvaihteen viettäjät poistuvat ja laavu tyhjenee hiljenee myös Ängesböle. Sukellamme makuupusseihimme eikä unta ei tarvitse odotella.

Laavuselfie

Uusi luontoretkivuosi alkaa ulkona

Aamulla keittelemme puuron ja kahvit. Tuntuu hyvältä vastaanottaa vuoden ensimmäinen päivä rauhassa retkellä. Saamme olla koko aamupäivän keskenämme ja tunnit hupenevat verkkaiseen tekemiseen. Pilkomme puita valmiiksi ja pakkailemme. Nähtävää jää vielä seuraavallekin kerralle. Emme ehtineet ollenkaan aivan vieressä nököttävälle torpalle! Kun yhdentoista maissa suuntaamme kohti bussipysäkkiä, vastaan kävelee monta perhettä.

Byabäckenin alueella ei kulje pitkiä merkittyjä reittejä, mutta kohde on mukava retkipaikka joka tapauksessa. Kurkkaa kerralla vaikka kaikki : Byabäckenin luontopolku, Bergströmin torppa ja Ängesbölen taukopaikka laavuineen. Älä unohda nousta katsomaan kalliolampia Källängen parkkipaikalta.

Sipoonkorven moniin retkeilymahdollisuuksiin voi tutustua vuonna 2020 julkaistun retkioppaan "Sipoonkorpi luontokohdeopas" avulla!

Luontohetkiblogin neljän vuoden takainen retkijuttu kuljettaa pitkospuille ja Sipoonkorven Storträsk -lammen ympäri. Nykyään Storträskille vie esteetön reitti ja paikalla on katoksellinen tulipaikka. 

Mukavia luontoretkiä vuodelle 2021!

- Mira, Luontohetkiblogi

Helppo majakkaretki Helsingistä: Söderskär on elämys Porvoon ulkosaaristossa

Helppo päiväretki majakkasaarelle - onnistuuko sellainen lasten kanssa Helsingistä? Kyllä vain, pieni Söderskärin majakka ottaa vierailijoita vastaan mukavan merimatkan päässä Vuosaaresta. Lyhytkin vierailu majakkasaarella tartuttaa majakkakuumeen ja saa pohtimaan minkälaista majakalla olisi viettää pidempikin aika. Eväät matkaan ja merelle! 

Kevyitä aaltoja, ystäviä ja alkavan retken jännitystä! Söderskärin yhteysalus lipuu kohti lähes tyyntä ulappaa. Aurinko porottaa! Osa matkustajista löytää paikkansa kannelta ja osa asettuu sisälle hellettä suojaan. Otamme aseman sisätiloista - se tuntuu järkevimmältä vaihtoehdolta lapsilauman kanssa. Lastenrattaat parkkeerataan tukevasti kannelle. Hyvän tovin kestävä merimatka alkaa. Matkan päässä odottaa lasten ensimmäinen majakkavierailu ja vielä tuntematon paikka meille kaikille.

Majakkaretkemme sai sysäyksen ilmoituksesta paikallislehdessä. Pörtö Line mainosti liikennöintiä Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevalle Söderskärin majakkasaarelle. Saari on erityislaatuinen vierailukohde, sillä se on luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -aluetta. Alueelle ei ole ollenkaan asiaa ominpäin lintujen pesimäaikaan. Maihinousu saarelle on kielletty toukokuusta heinäkuuhun, mutta majakkaristeilyt toteutetaan ympäristöministeriön erikoisluvalla. 

Rajoitetun pääsyn vuoksi suolaiselta tuntuva matkan hinta on hyväksyttävä. Kohde on todellakin näkemisen arvoinen! Vierailuhetkellä meno-paluumatka maksaa aikuisilta 67 euroa, 6-12 vuotiailta 34 euroa ja on 0-5 vuotiailta ilmainen. Hinnat, aikataulut ja lisätiedot Söderskäristä löytyvät soderskar.fi -verkkosivulta. Luontoon.fi kuvaa Söderskäriä: "Söderskärin saaristo on tärkeä merilinnuston suojelu- ja tutkimusalue, valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema sekä ainutlaatuinen matkailukohde." Olemme valmiit! 

Yhteysalus Söderskärille liikennöi Kauppatorilta, Vuosaaresta ja Sipoon Kalkkirannasta. Hauska mainostolppa laiturilla varmistaa oikean lähtöpaikan Vuosaaren Aurinkolahdessa. 

Olemme varustautuneet meriosuuksiin pienin viihdykkein ja eväin, sillä viisihenkinen retkiseurueemme on varsin meneväistä sorttia. Hauskaksi yllätykseksi kapteeni tuo lapsille omat palapelit, joissa rakennetaan mitäpä muutakaan kuin Söderskärin majakkaa. Merimatka sujuu eväitä syöden, höpötellen ja alukseen tutustuen. Tilaa riittää ja kapteeni tarjoaa jopa mahdollisuuden tähyillä merelle ruorin takaa.

Päästessämme perille, ihastun! Samalla kuitenkin jopa harmistun, koska tunnin ja viidentoista minuutin oleskeluaika tuntuu heti alkuunsa lyhyeltä. Kooltaan Söderskär ei ole suuri. Liikkumista saarella on rajoitettu pesimärauhan turvaamiseksi. Saaren idyllissä viipyilisi mielellään merelle tähyillen. Mietin minkälainen tunnelma olisi myrskyisellä säällä. Söderskärin mielenkiintoiseen historiaan kuuluvat kesken loppuneet rakennusmateriaalit, huojuva torni ja lopulta majakan rakenteiden vahvistaminen. Söderskäriä ovat ensin hyödyntäneet ammattikalastajat, sitten majakan valon turvin kauppaliikenteen harjoittajat ja jatkosodan aikana ilmatorjuntayksikkö. Puhelinlinja oli vedetty meren poikki Suomenlinnaan. Aavalle katsellessa tuo matka tuntuu pitkältä.

Rantaniityn kukat vastaanottavat vierailijat saarelle. Punaiset rakennukset ja sininen meri levittäytyivät ympärillä ehdan saaristotunnelman merkkinä. Koska aikaa ei ole hukattavaksi suuntaamme kohti majakkaa. 5-vuotias kapuaa majakan kapeita rappusia sujuvasti ylös. 3-vuotiaita saa auttaa reippaasti ja matka etenee verkkaisesti. Kulkiessa huutelen esikoista odottamaan, kun en tiedä kuinka jyrkkiä rappusia ylempänä odottaa. Majakan pienet huoneet ja oleskelutilat kutkuttavat mielikuvitusta. Osa rappusista on jyrkkiä, joten vaikeasti liikkuvalle kohdetta ei voi suositella. Nuorempien kanssakin saa olla tarkkana. 

Kapuamme majakan torniin ja ihailemme 1989 sammutettua valonlähdettä. Majakka on nykyään yksityisomistuksessa. Majakan ulkotasanteelta aukeavat upeat maisemat, sellaiset joita katsellessa matkan tuntuu joka euron arvoiselta. Nuorimmaista jännittää ja hän painautuu majakan seinää vasten. Olemme kieltämättä korkealla ja näkymä jännittävä! Päivä on kaunis ja pieni tuulenvire yltää ylös torniin. Kiikaroimme ja ihailemme maisemia. Syömme retkikeksit nojaten tornin seinään. Alasmeno jyrkkiä rappuja pitkin osoittautuu kipuamista haastavammaksi.

Ylimääräistä ei vierailulla ehdi. Vaikka tekisi mieli istuskella kallioilla ja vain tuijotella merelle, tunti ja viisitoista minuuttia kuluu hetkessä. Ehdimme silti kiikaroida hieman lintuja. Söderskärillä sijaitsee Suomen lintutieteellisen yhdistyksen Birdlife Suomen ylläpitämä lintuasema. Paikan sanotaan olevan yksi parhaita kevät- ja syysmuuton seurantapaikkoja. Söderskärillä tehtyjä tuoreita lintuhavaintoja voi tutkailla lintuhavaintojärjestelmä Tiirasta. 

Lintujen katselusta on helppo innostua Söderskärillä. Veneen läheisyydessä uiskentelee yksilöitä joita kaupunkirannoilla harvemmin näkee. Bongaamme ainakin komeita punakoipisia riskilöitä.

Palaamme yhteysveneeseen ja suuntaamme paluumatkalle. Kannatti tulla! Tämä retki jätti vanaveteensä innostuneita lapsia, innostuneita aikuisia ja retkikuumeen majakkasaarille!

Oletko ihastunut majakkasaareen? Jaa omat retkivinkkisi kommentteihin!

Innostavia saari- ja majakkaretkiä,

Mira

Seurueemme retkeili Söderskärillä jo kesällä 2019, kuten toisinaan käy jotkin retkijutut muhivat hetken ennen ilmestymistään!

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Majakkasaari Porvoon ulkosaaristossa, Pörtö -line liikennöi saarelle Helsingistä

Reitin pituus:  oleskelua pienellä saarella, lintuaseman puoli suljettu yleisöltä

Retken kesto: Matkat suuntaansa 1 h 15 min ja oleskeluaika saarelle 1 h 15 min

Vessa: yhteysaluksella

Taukopaikka: rakennettu taukopaikka pöytineen rannan tuntumassa

Lastenvaunukelpoinen: ei, mutta muutamat vaunut mahtuvat kannelle kyytiin

Kosken kuohuja, pitkospuita, tulipaikkoja ja ihana ruska – Nurmijärven Myllykoski sopii koko perheen syysseikkailuun

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven synnyinseuduilta löytyvät Vantaanjoen kosket ovat paikallisten ulkoilijoiden suosiossa. Komeat kosket saattavat silti jäädä pääkaupunkiseutulaisilta huomioimatta. Nurmijärven Myllykosken retkireitit osuvat ansaitusti 7-veljeksin vaellusreitin varrelle. Myllykoski sopii erinomaisesti paitsi kalastukseen, myös koko perheen päiväretkikohteeksi. Helsingistä on helppo saapua bussillakin. Me päiväretkeilimme kosken äärellä syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Lue retkitarina ja innostu Myllykoskesta. 

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Komeita koskimaisemia, pitkoksia ja siltoja

Reitin pituus:  alle 3 km

Retken kesto: 2 - 3 h 

Vessa: ei

Taukopaikka: Pikkukoskella on laavu ja tulipaikka, Myllykoskella on tulipaikka. Molemmilla tulipaikoilla on puukatos ja nuotiopuita.

Lastenvaunukelpoinen: Myllykosken ääreen pääsee vaunuilla. Reitti Myllykoski-Pikkukoski ei sovi rattaille, mutta Pikkukoskelle pääsee myös tietä pitkin.

Tervetuloa tunnelmallisen retkilauantaimme pariin Myllykoskelle. Retkemme luontoelämykset koetaan näppituntumalla. Metsässä kasvavat sienet ja komeat muurahaispesät herättävät lasten kiinnostuksen heti retken alkumetreillä. Tutkailemme polulta löytyviä opasteita, jotka ovat oiva tapa oppia uutta ympäröivästä luonnosta.

Myllykosken luontopolku, Koskikaran luontopolku, tekee noin kahden kilometrin mittaisen lenkin metsässä ja kosken alueella kierrellen. Alueelta löytyy lisäksi QR-koodeja sisältävä Myllykosken puulajipolku, joka vie Luontoportin lajitiedon pariin.  

Luontopolkujen opastaulut kaipaisivat usein korokkeita lapsille

Retkiryhmämme kurvaa luontopolulta pitkospuille joenvarteen. Olemme matkalla kohti Pikkukoskea, josta löytyy tulipaikka laavuineen. Pitkospuut kuljettavat nuoria nopsajalkoja vauhdikkaasti eteenpäin. Noin kilometrin mittainen matka Pikkukoskelle taittuu rivakasti. Pitkospuilla on runsaasti kynnyksiä, nousuja ja laskuja, mutta koko sakki pysyy enimmäkseen pystyssä. Huonojalkaiselle reitti ei sovellu. 

Matkaamme peltojen tiukassa halauksessa kasvavan kauniin joenvarsimetsän läpi. Vastaan tulee kaksi- ja nelijalkaisia ulkoilijoita. Upea lämmin syyssää ja viikonloppu ovat houkutelleet pitkoksille runsaasti kulkijoita.

Saapuessamme Pikkukosken laavulle edellinen useamman sukupolven retkiryhmä on juuri jatkamassa matkaansa. Olemme kantaneet nuotiopuut mukanamme, mutta paikalta löytyykin täysi puukatos. Ilahdun kaikkien perheretkeilijöiden puolesta. Lisään puita vielä hehkuvaan hiillokseen kun  seuraava retkiseurue jo pilkistääkin pitkosten päästä. Sopu sijaa antaa! Jaan tulokkaille vaahtokarkkeja grillattavaksi. Nämä ovat meillä hitti, mutta makeiden herkkujen kulutus on muutaman karkin luokkaa.

Pikkukoskella maistuvat eväät ja nuotioherkut

Syömme ja tutkailemme vierellä virtaavaa koskea. Kuopuksen suu loksahtaa pian auki. Vesirajasta kahlaava kalastaja esittelee saalistaan, kahta koskesta nousutta taimenta. Meidän retkisaalis sisältää luontokylvyn lisäksi kasan känsätuhkeloita. Känsätuhkelo on sieni, jota opin keräämään opastetulla sieniretkellä. Vain harva tuntuu tietävän näiden sopivan mainiosti pannulle.

Nuotifiilistelyjen jälkeen suuntaamme kohti Myllykosken komeita siltoja ja kuohuja. Hipsimme samaa reittiä takaisin.

Kalastajan saalis yllättää nuoret retkeläiset

Matkalla on lisää lapsia kiinnostavia opastauluja. Opettelemme kalalajeja. Törönkaltaiset nimet, aiheuttavat hilpeyttä retkiseuralaisissani. Joenvarren leveämpi väylä hyydyttää silti kuopuksen kävelyinnon. Päikkärit ovat jääneet välistä, mutta onneksi mummi on mukana retkellä. Myllykosken kuohujen ääreen pääsisi parkkipaikalta myös rattailla. Siltojen vieressä on toinen tulipaikka sekä puita. Kohteessa ei ole huussia.

Aina on aikaa halata puuta!

Kuljen tyttäreni kanssa Myllykosken silloilla. Tuijottelemme koskea ja virtaan tarttuneita vaahteranlehtiä. Ulkoilijoiden määrä on lisääntynyt iltapäivää kohti. Parkkipaikka on palatessamme täynnä. Liikkeellä on ilahduttavan paljon perheitä ja pieniä lapsia. Myllykosken parkkipaikoista toinen on Siippoontien varressa ja toiselle käännytään Kylmänojantien kautta. Jälkimmäiseltä parkkipaikalta pääsee lyhintä reittiä komeimpien koskikohtien ja siltojen ääreen.

Myllykoskelle pääsee Helsingistä myös autotta. Moni pitkänmatkan bussi kulkee Nurmijärven Myllykukon ohi. Liittymän liepeiltä löytyy bussipysäkkejä. Saapumisohjeita voi tutkailla vaikka Googlen reitityspalvelun kautta.

Koskikohteet ovat komeita vuoden ympäri. Oletko jo käynyt Myllykoskella tai kenties upealla Nukarinkoskella? 

Mukavia syysretkiä! Tervetuloa seurailemaan luontofiilistelyä myös Luontohetkiblogin Instagramiin! 

-Mira

Hyvinkään terveysmetsäpolku lunastaa lupaukset - metsän sylissä kulkevalla reitillä viihtyy koko perhe

Uutinen keskelle Hyvinkäätä valmistuvasta terveysmetsäpolusta on levinnyt  laajalle. Reitti on nyt valmis ja opasteet löytävät paikoilleen syksyllä. Minkälainen on polku, jonka laatimiseen on käytetty tietoa metsän terveysvaikutuksista sekä teetetty terveyshyötytutkimus kaupungin omilla työntekijöillä? Testiretkeilimme uuden 2,3 kilometrin mittaisen reitin kahden aikuisen ja kahden alle kouluikäisen lapsen voimin.

Opasteiden puuttuessa etsiskelimme hetken tietoa polun lähtöpaikasta. Tehtaanpuistoon rakennettu polku löytyi Hesarissa julkaistun artikkelin perusteella. Rengaslenkin kulkeva polku alkaa Jousitiellä sijaitsevan parkkialueen edestä. Houkuttelevan mutkittelevana kulkeva polku erottui metsän reunasta opasteettakin.

Polku on esteetön 750 metrin matkalta. Esteetön kulku stoppaa pitkospuihin. Paikalla on pieni kääntöpaikka, jolta kuljetaan samaa reittiä takaisin tulosuuntaan. Tämä kääntöpaikka on hieman ahdas, mutta matkalle osuu aiemmin myös leveämpi lava (yllä ja alla kuvissa).

Me olimme liikkeellä jalan. Lapset jaksoivat kävellä vaihtelevassa maastossa kulkevan reitin todella hyvin. Polun alkupään esteettömyyttä ei oltu toteutettu liikaa karsimalla. Polulla liikkuessa tunsi kulkevansa metsän syleilyssä. Koska esteettömiä pidempiä metsäreittejä on varsin vähän, suosittelisin Hyvinkään terveysmetsäpolkua myös kauempaa saapuville.

Reitti avautui aluksi tiiviinä hiekkapohjaisena (kivituhkaisena) polkuna. Soma puro ylitettiin kaiteetonta lyhyttä siltaa pitkin. Seuraavaksi vastaan tulikin jo leveä poikkipuinen pitkospolku. Ympäröivä metsä oli rehevä. Polkua reunustivat saniaiset ja metsäkortteet. Suovehkat kukkivat joen uomissa.

Pitkospolku päättyi helppokulkuisiin pitkospuihin. Suupielet sinertyivät mustikasta. Suuhun eksyi jokunen lakkakin. Vastaan tuli useampi kulkija ja marjanpoimijat pyllistelivät mättäillä. Koiria liikkui jonkin verran ja osa ulkoilijoista ei ollut välittänyt siivota lemmikkiensä jälkiä. Metsä oli upea ja monimuotoinen.

Pitkospuilta siirryttiin epätasaiselle metsäpolulle. Tämä osuus kannattaa huonojalkaisten jättää väliin. Itse pyysin lapsia jarruttelemaan juoksuaskelia. Metsästä löytyi mielikuvitusta kutkuttavia onkaloita, joissa ilmiselvästi asui muun muassa hiiriperhe moniosaisessa huoneistossaan. Polku nousi ylös pienelle mäelle. Menneistä nuotiojäljistä ja lasinsiruista päätellen mäki oli toiminut jonkinlaisena hengailupaikkana. Kieltämättä pieni virallinen levähdyspaikka olisi hauska idea - pysyisiköhän nyppylä siistimpänä? 

Juurakkojen ja kivien välissä puikkelehtiva metsäpolku jatkui jonkin matkaa. Muutaman kerran haeskelimme seuraavaa reittimerkkiä, keltapäiseksi maalattua matalaa tolppaa (kuvassa yllä). Äitini kyseli vastaantulijoilta jäljellä olevan matkan pituutta. Mutta kyllä, vastaus on kyllä - terveysmetsäpolulle uskaltaa jo tulla eikä merkkejä seuratessa ole eksymisen vaaraa. 

Matka jatkui pian leveitä pitkospuita pitkin ja reitille osui violettina kukkivia maariankämmeköitä. Tyttäreni juoksutti rohkeasti kädellään pitkää hietatuhatjalkaista. Näimme myös kauniina kukkivan vanamon sekä keltaisena hohtavan limasienen limakon. Parasta metsäretkissä ovat yllätykset. Etukäteen ei voi tietää mitä kaikkea poluilta löytyykään. 

Pitkospuut kapenivat hetkeksi yhden puun levyiseksi reitiksi. Ihan reitin loppuosa kulki tasapohjaista hiekkapolkua kohti pientä lampea ja parkkipaikan lähtöpistettä. Nyt oli aika tehdä yhteenveto, mikä fiilis terveysmetsäpolusta jäi? 

Sekä metsäluonnon että kulkureitin vaihteluvuus toi mielenkiintoa retkeen. Metsää ei myöskään oltu raivattu tai avattu liikaa terveysmetsäpolkua varten. Itselleni metsäfiilis on tärkeä. Liian leveä, puistomaisen avara tie, ei tuo metsässä liikkumisen kokemusta. Hyvinkään Tehtaanpuiston terveysmetsäpolku on juuri hyvä tälläisenä kuin se on: monimuotoista vehreää metsää, puron uomia, mukavia havaintoja sekä suuhun napattavia marjoja. 

Opasteet varmasti rohkaisevat vielä useampia polulle. Reittiopasteiden lisäksi, metsään on tulossa opastauluja omatoimisille harjoitteille joita tekemällä metsässä liikkumisesta voi saada vielä enemmän irti. Näitä helposti saavutettavia kaiken kansan metsälenkkejä lisää!

Mukavia metsäretkiä!

-Mira, Luontohetkiblogi

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Hyvinkään terveysmetsäpolku

Reitin pituus:  2,3 km rengasreitti, esteetön yhdensuuntainen reitti 750 m

Retken kesto: 1,5 h 

Vessa: ei

Taukopaikka: ei (ainakaan vielä)

Lastenvaunukelpoinen: 750 m esteetön reitti