Sympaattinen lampikierros ja kallioita Sipoonkorvessa: Hältingträsk ja Backnäs

Lumi- ja kelitilanne pääkaupunkiseudulla vaihtelee, mutta luontoon kannattaa suunnata monessa säässä! Tämän retkijutun reissu tehtiin keväällä sulavan lumen keskellä, melko vetisissä olosuhteissa. Lyhyempikin retki palkitsee, kuten piipahdus tällä Sipoonkorven vähemmän tunnetulla Hältingträsk -lammella. Vaikka keväässä oli värejä lähes yhtä paljon kuin nyt tammikuussa, maisemat olivat mainiot. Kävelimme Hältingträsk -lammen ympäri ja ihailimme polun viereen jääviä kiipeilykallioita. Tutustu paikkaan pienellä retkellä tai vaikka osana pidempää patikkaa Sipoonkorvessa.

Kirjoitin Luontohetkiblogin ensimmäisen retkijutun Sipoonkorven Storträsk-lammelta. Sipoonkorvessa on monia pieniä vähemmän tunnettuja luontokohteita. Hältingträsk -lammen kierros ei vaadi kovin pitkää kävelyä, mutta tarjoaa pientä seikkailua perheulkoiluun. Lyhemmät retket ovat mainio vaihtoehto leikkipuistoille ja solahtavat osaksi aamu- tai iltapäiväohjelmaa.

Hältingträsk ei ole kooltaan suuri, eikä sitä ole nimetty esimerkiksi Luontoon.fi -sivustolta löytyvälle Sipoonkorven pdf-kartalle ollenkaan. Google maps näyttää lammen sijainnin.  Bäcknas -kiipeilykohteen vuoksi, alueesta on kiipeilijöiden tallentamia tietoja 27crags -sivustolla. Kohteelle sopiva parkkitila näkyykin kartalle merkittynä täällä. Polku lammelle kulkee sopivasti kiipeilykohteen ohitse. Kuva ei tee oikein oikeutta kallioille, jotka olivat kiva lisämauste retkeen. 

Me jätimme auton pienemmän polun varrelle, josta kuljimme metsän läpi lammelle. Takaisin palailimme Backnäs -kallioiden lomasta leveämpää polkua pitkin. Alueella kiertävät polut yhdistävät lammen isompaan reittien verkostoon ja Sipoonkorvessahan nähtävää riittää. Kurkkaa reissuinspiraatiota vaikka Retkipaikasta.

Emme nähneet retkellämme muita ulkoilijoita. Sipoonkorpi onkin mukava vaihtoehto ruuhkaisemmalle Nuuksiolle. Lapsille mielenkiintoista nähtävää tarjoaa myös Ponun perinnepostia -luontopolku hiljattain uusittuine postilaatikkoineen. Luontopolun vierestä löytyy myös tulipaikka ja huussi. Rengasreittinä kohde on perheille tylsä koska loppumatka täytyy talsia tienvierustaa. Lisävinkkejä Sipoonkorpeen tulossa myös Luontohetkiblogiin.

Hältingträsk- lammen alueen metsäpolut eivät sovi rattailla kuljettavaksi. Kantorinkka tai -reppu onkin paras kulkupeli pienimmille. Vierailuaikaan kumpparit olivat pätevin kenkävaruste ja kaikki selvisivät retkestä kuivin jaloin. Hältingträsk -lammella ei ole taukopaikkaa tai muitakaan retkirakenteita. Pienen epävirallisen tulipaikan luota löytyi muutama puu istahdettavaksi. Eväät ja istuinalustat matkaan.

Lopuksi haluan jakaa retki-inspiraatiota vuodelle 2019 ja toivottaa meille kaikille antoisaa alkanutta retkivuotta!

Retkihaaste

Oletteko jo tutustuneet Retkihaasteen tämän vuoden haastelistaan?  Tämän linkin takaa latautuva ja tulostettava retkihaaste on lappunen jota katselen mielelläni myös jääkaapin ovessa. 

Retkilippu

Voit pyytää ystävää tai ystäväperhettä mukaan retkelle lähettämällä laatimani Retkilipun. Ensimmäinen lähetys Postin mobiilisovellusta käytettäessä on ilmainen! Retkilippu sopii aineettomaksi lahjaksi vuoden ympäri. Jos haluat retkeillä Retkilipun maisemiin, suuntaa retkesi Nukarinkoskelle! 

Pääkaupunkiseudun perheretkiryhmä

Liity Facebookissa Pääkaupunkiseudun perheretkiryhmään ja tule lasten kanssa retkeilemään ja tapaamaan samanhenkistä porukkaa. Kenties myös solmimaan uusia ystävyys - ja retkikaverisuhteita. Ensimmäinen tapaaminen järjestetään tammikuussa Villa Elfvikin maisemissa Espoossa. Lisätietoja ryhmän Facebook - sivulta. 


Terkuin, Mira / Luontohetkiblogi

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Lyhyehkö metsäretki komeiden kallioiden ohi ja lammen ympäri

Reitin pituus:  alle 3 km

Retken kesto: alle 2 h

Vessa: ei

Taukopaikka: ei varsinaista taukopaikkaa

Lastenvaunukelpoinen: ei

Slåttmossen - kaukana poissa itähelsinkiläisellä suolla

Slåttmossen tuo Jakomäen helmi, odotti minua bussimatkan päässä. Pääkaupunkiseudun luonnon bonuspuolia on helppo saavutettavuus. Missä muualla pääset näin monipuolisten ja vaihtelevien luontokokemusten ääreen julkisilla kulkuvälineillä? Retki suolle oli illan oma hetki. Hetki ystävän seurassa. Ystävän joka lainasi jopa kameraansa. Tällä upealla keidassuolla kannattaa edetä hiljaa fiilistellen - pitkospuita pitkin, metsään poiketen ja läheiset hiekkakuopatkin kurkaten. Retkipaikka sopii mainiosti lapsiperheille! 

Slåttmossen sijaitsee Jakomäen ja Vaaralan kainalossa, Fazerilan vierailukeskuksen ja Porvoontien kyljessä, täällä. Paikalle voi saapua vaikkapa Mellunmäen metroasemalta bussilla 562 ja hypätä pois Louhikkotien bussipysäkillä (pysäkkinumero 3511). Matka kestää alle 10 minuuttia. Kun vielä kuljet pienen matkan takaisin bussin tulosuuntaan ja harppaat metsän puolella siintäville pitkospuille, unohdat pian missä olet. Slåttmossenin suo ei ole suuren suuri, mutta niin suuri että arjen ajatukset jäävät pitkospuiden tavoittamattomiin.

Pitkospuut tuntuvat risteilevän sinne tänne. Paikalla joskus sijainneesta, ilmeisesti läheisen koulun laatimasta, luontopolusta ei näy merkkejä. Paikallisoppaan kanssa kulkiessani keskityn luontofiilistelyyn ja päänsisäinen kartta menee helposti sekaisin. Google Mapsista on apua eikä suoseikkailulle lähtöä kannata empiä lastenkaan kanssa. 

Suo keskellä Helsinkiä tuntuu erityiseltä. Slåttmossen on lähiluontokohde joka kuljettaa kilometrejään kauemmaksi. Hurmaannun ensivisiitillä. Paikalla on pyöreälehtikihokkeja, aitoja kotimaisia lihansyöjäkasveja. Jos lasten innostaminen retkelle kaipaa lisäpontta, kokeile koodisanaa "lihansyöjäkasvi". Tutustakaa kasveihin vaikka jo ennakkoon, piirtämällä hurjat hyönteisloukot. Toinen houkutin on ehdottomasti seikkailu! Pitkospuut tuovat tunnelmaa ja kuljettavat nuoria luontoretkeilijöitä usein vauhdikkaasti eteenpäin. Minä lumoudun retkellä myös lakoista. Pötköttelen pitkospuilla mahallani kamera kädessä kun koiranulkoiluttajat pyrkivät ohi. En uskalla julkaista kuvia somessa - Jakomäen lakat tuntuvat salaisuudelta jota on varjeltava. Slåttmossenin suo on luonnonsuojelualuetta eikä pitkospuilta saa poistua edes marjajahtiin.

Suolta siirrymme metsän siimekseen. Metsä Fazerilan suunnalla tarjoilee vehreän kylvyn ilta-auringossa. Kiipeä kivelle, tasapainoile puulla - metsässä on lupa leikkiä. Tämä lähiluontoretki olisi hauska ruokahalunherättäjä ennen viikonloppubrunssia. Eväät maistuvat myös metsässä ja me istahdamme hetkeksi kaatuneelle puulle.  

Yllättyminen tekee lähiluontoretkeilystä hauskaa. Lapsille voi tarjota arvokkaita luontokokemuksia arjessa, lomalle lentämättä tai edes satojen kilometrien päähän matkaamatta. Luontokasvatus ja luontosuhteen syntyminen eivät ole kiinni asuinpaikasta vaan ennemmin ennakkoluulottomasta retkeilystä, tutkimisesta ja seikkailusta omassa lähiympäristössä. 

Metsäkävelyltä suuntaamme Jakomäen hiekkakuopille. Hiekkakuopat ovat täyttyneet vedellä ja jotkut uivatkin näin syntyneissä lammissa. Vedenlaatua ei tarkkailla eivätkä kuopat ole virallinen uimapaikka. Kiinnostusta uimapaikan perustamiseen kyllä löytyisi. Voit lukea käynnissä olevasta keskustelusta täältä.

Tunnelma hiekkakuopilla riippunee vierailuhetkestä ja tuurista. Voit löytää veden ääreltä idyllin, mutta luvata en voi! Yhden lammen rannalla viettää aikaa hieman maistellut seurue. Riippumatot on ripustettu lokoisan näköisesti. Hipsimme tästä huomaamattomasti eteenpäin. 

Lampitunnelmoinnin jälkeen suuntaamme kotimatkalle. Hiekkakuopat sijaitsevat näppärästi Somerikkotien varressa ja tutuksi tullut bussilinja 562 vie meidät Somerikkopolun -pysäkiltä (pysäkki 3512) Mellunmäen metroasemalle. Ilta-auringon vilkuttaessa meille hyvästiksi tiedän että tämä retkijuttu on kirjoitettava. Kiitos Metsäemo -Noora mainiosta ja kuvauksellisesta retkiseurasta ja kameran lainasta!

Upeita syyspäiviä ja tunnelmallisia retkiä!

-Mira 

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Kaunis suoalue pitkospuineen ja metsäseikkailu lampikierroksella

Reitin pituus:  miten haluat, kulkemamme matka alle 3 km 

Retken kesto: Alle 2 h

Vessa: Fazerilan vierailukeskus

Taukopaikka: luonnon luomat, Fazerila, alueen muut palvelut

Lastenvaunukelpoinen: osittain (pitkospuut suolla eivät)

Harjumaisemien ja vesistöjen syleilyssä hehkuva Punkaharju

Tämä on kepeän kesäinen vinkkaus Punkaharjun luontokohteisiin. Ei syväluotaava analyysi tai kaiken kattava kuvaus, vaan mökkeilyn lomassa lörtsy toisessa kädessä laadittu kesäpostaus. Punkaharju sijaitsee reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Savonlinnasta, ihanasta kesä- ja oopperakaupungista. Punkaharjun alueelta löytyy paljon mukavaa tekemistä perheille, kuten monenlaista majoitusta, taidetta, Lusto –metsämuseo, kylpylä- ja vesipuistoaktiviteetteja sekä kotieläinpihoja. Tämä juttu kertoo tuttuun tapaan luontoreiteistä ja Punkaharjun muuhun tarjontaan voi tutustua VisitPunkaharju –sivustolla. Veden ympäröimänä ja harjualueiden katveessa sijaitseva Punkaharju on kuulu ja arvostettu myös komean luontonsa vuoksi. Hellekesä ja jäätelö johdattivat meidät tutustumaan useampaan alueen lyhempään reittiin ja uimapaikkaan. Ohessa tunnelmia polkujemme varrelta. Lisää Punkaharjun luonnosta ja reiteistä karttoineen voit lukea Luontoonfi –sivulta. 

Kuikon salpa –polku (alle 1 km)

Tämä lyhyt ja helppokulkuinen polku lähtee mukavalta pysähdyspaikalta Kuikonniemen kupeesta. Polku johdattaa entisöidylle korsulle ja juoksuhautoihin joihin pääsee itsekin kävelemään. Korsun avaimen saa parkkialueelta Harjutien kioskilta. Emme itse lukeneet avaintietoa etukäteen vaan kävimme ainoastaan nykimässä korsun lukittua ovea. Harjutien kioskilta saa muuten myös kahvia ja pientä syötävää, kuten niitä paikallisia lörtsyjä. Kiskalta löytyy myös pöytiä sekä vessa. Ihan vieressä on myös hiekkapohjainen uimaranta.

Harjureitti (4 km)

Suuntasimme Harjureitille Kruunupuiston parkkialueelta. Heti reitin alussa oli lyhyt, 300 metrin pituinen, esteetön polku näköalapaikalle. Emme malttaneet pysyä kauaa merkityllä reitillä vaan kuljimme Valkialammen ääreen pienemmille poluille. Veden vierellä oli kaunista vaikka saatoimmekin samalla missata hienoja harjunäkymiä. Isommat polut olivat leveitä ja tasaisia, mutta harjuille kulkevat osin jyrkkiä rattaille. Osalla matkaa oli myös portaita. Pääsääntöisesti alueella risteili myös leveitä kävelypolkuja, mutta kaikkia mutkia emme tällä reissulla kartoittaneet. Hotelli Punkaharjun suunnasta saattaisi päästä mukavammin vaunuystävällisille alueille, mutta tämä selvitys jäi hieman "musta tuntuu" -asteelle. Harjureitin varrella kulkee myös Topeliuksen luontopolku (2,5 km), josta en juuri löytänyt tietoa linkattavaksi ja johon emme sen tarkemmin tutustuneet. 

Kaarnalahden maisemia

Valkialampi oli kiinnostava uimapaikka kalahavaintojen ja uponneiden puiden vuoksi. Varsinaista lapsille soveltuvaa uintipaikkaa ei lammella ollut. Luontoonfi -sivun kartallakin (pdf -linkki) näkyvän Metsähallituksen vuokratuvan läheisyydessä oli kaunis paikka jossa kapea maakaistale erotti Valkialammen muusta vesistöstä. Tämän kohdan lastenuittomahdollisuuksia voisi tutkailla vielä lisää. Lampi ja sitä ympäröivä harjualue ovat vaikuttavia. Samaa mieltä lienivät myös lammella tavatut soutelijat.

Kaarnalahti ja Hotelli Punkaharjun metsähuoneita vastarannalla

Lähempänä Kaarnalahtea sjaitseva poukama vaikutti sen sijaan rehevältä eikä kulkemamme reitin varrella näkynyt houkuttelevia uimapaikkoja. Kaarnalahden toisella puolella Kaamaniemellä sijaitsevat Hotelli Punkaharjun metsähuoneet, jotka tarjoavat turisteillekin perisuomalaista mökkeilyn eksotiikkaa turvallisesti hotellin palveluiden liepeillä. Niemelle voi saapua kolmisen kertaa viikossa myös höyrylaivalla (vuoden 2018 aikataulut). Me kuulimme metsään höyrylaivan äänen, mutta emme ennättäneet saada näköyhteyttä laivaan. 

Käveltyämme jylhempää harjureittiä takaisin Kruunupuistoon kurkkasimme myös Inkeritalon kahvilan. Talossa toimii kesäisin vohvelikahvila ja terassilla voi kuulla elävää musiikkia. Harjureitti risteileekin hauskasti alueen palveluiden lomassa ja maisemien lisäksi voi matkalla nauttia myös sumpit. Luultavasti helteestä johtuen emme tavanneet metsäosuuksilla muita kulkijoita. 

Kokonharjun upea polku. Kuvassa Elina Kosonen.

Ranta Kokonharjun niemessä

Kokonharjun reitti aarnimetsineen (3 km)

Kokonharjun polku, oli polku jonka ehdottomasti halusin kulkea päästäkseni aarnimetsään. Jätimme auton Punkaharjuntien toiselle puolelle. Vierestä löytyy myös parkkipaikka joka ei vaadi tien ylitystä. Tämäkin reitti oli upea ja harjureittiin verrattuna tunnelmat olivat vähemmän puistomaiset. Alkumatkasta saimme kulkea melko rauhassa, mutta puolessa välissä hyttyset ilakoivat saapumistamme kovaan ääneen. Hyttysistä huolimatta tämä metsäreissu kannatti sillä näimme myös Suomen pisimmän puun sekä maan suurimman männyn, ainakin paikalta löytyneiden kylttien mukaan. Kävimme lisäksi viilentymässä hieman reitiltä sivussa, Kokonharjun niemellä. Niemen kärjestä aukesi kirkasvetinen mutta kivinen uimapaikka, joka liukkautensa vuoksi lienee hankala pienten lasten polskutteluun. 

Elina Kosonen Kokonharjun luontopolun "pitkät puut" -alueella

Kaarnalla on kokoa

Tässä on Suomen pisin puu (lehtikuusi)

Laukansaaressa on myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusmetsä puulajipuistoineen sekä tulipaikka ulkovessoineen. Tämän houkuttelelevan reitin kulkeminen jäi ensi kesään. Kokonharjun polku ei sovellu maastonsa vuoksi rattaille.

Metsässä. Kuva: Elina Kosonen.

Lusto –metsämuseo ja Pususilta

Vaikka tutustuimme Lusto -metsämuseolla ainoastaan jäätelötarjontaan ja tankkasimme vesipulloja, vaikuttaa museo mukavalta perhekohteelta (lasten Lusto). Ystävällinen asiakaspalvelu tarjosi myös kyypakkauksen ampiaisen pistettyä serkkuani jäätelönsyönnin lomassa. Luston yhteydessä toimii Hotelli Punkaharjun kanssa samaan kokonaisuuteen kuuluva ja lounastakin tarjoileva ravintola Nila. Hotelli Punkaharjun suunnalta voi oikaista Lustoon kaunista Pususiltaa pitkin, jonka historia juontaa jo 30 -luvulle. 

Liikkuminen Punkaharjun harjualueella lasten kanssa

Harjualueen korkeuserot voivat tuoda haastetta lasten kanssa liikkumiseen. Päiväretken liikkumisstrategia kannattaneekin funtsia lasten iän mukaan. Tunnustan että oma jälkikasvuni jäi rauhassa mökille rantaveteen polskimaan molempien alueelle tehtyjen helleretkien ajaksi. Yksi hyvä vaihtoehto päiväretkelle on jättää auto Hotelli Punkaharjun tuntumaan. Hotellilta pääsee mukavasti liikkumaan eri kohteisiin sen keskeisen sijainnin vuoksi ja kohteissa voi pitää esim. lounas- ja kahvitaukoja tilanteen mukaan. Mikäli kantorinkkailu tai -reppuilu ei ole vaihtoehto, ihan pienten kanssa saattaa olla näppärintä siirtyä autolla kohteiden välillä. Vaunuilla ei voi liikkua kaikissa paikoissa. 

Onko Punkaharju sinulle tuttua aluetta? Vinkkaa ihmeessä kommentteihin lisää vinkkejä perheretkeilyyn! Miten sujuu Punkaharjuun tutustuminen lasten kanssa pyöräillen?



Iloisia loppukesän retkiä!



-Mira

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Mielenkiintoisia merkittyjä reittejä komeissa maisemissa, korkeuseroja ja palveluita

Reitin pituus:   alle 1 - 5 km

Retken kesto: riippuen kohteista, helposti yli 3h

Vessa: Kahvila - ja ravintolapalvelut, Karjalankallion taukopaikka

Taukopaikka: Kahvila- ja ravintolapalvelut, Karjalankallion laavu tulipaikkoineen

Lastenvaunukelpoinen: osittain

Kirkkonummen idyllinen Meiko

Kirjoitin aiemmin Kirkkonummen pienestä suuresta saaresta,  Linlosta, jossa on kokoonsa nähden uskomattoman paljon nähtävää. Jutun myötä sain vihiä niin ikään Kirkkonummella sijaitsevasta Meiko -järvestä, jota suositeltiin lapsellisten retkipaikaksi. Toiveissani oli tuiki tarpeellista omaa aikaa, joten kohde-ehdotus oli valmiina kun ystäväni kutsui minut mukaansa sieniretkelle. Sunnuntaiselta retkihetkeltä odotimme rentoa ulkoilua ja edes pientä sienisaalista. Vaikka lapset eivät nyt mukana olleetkaan, on postauksessa toki vinkkiä myös lasten kanssa Meikoon aikoville! Alla olevasta kartasta löytyvät lisäksi ne tärkeät huoltopisteet: tulipaikat ja puuceet.

Meikosta ei löydy virallisilta sivuilta juurikaan yleisesittelyjä, mutta Googlella haaviin osuu useampi blogiteksti lukaistavaksi. Meikon parkkialue paikantui helposti Korsolammentietä seuraten. Yllä olevan kartan lisäksi Metsähallituksen retkeilykartan löydät täältä. Retkipäivän sää oli otollinen ja hankaluuksia aiheutti ainoastaan  merkityn retkeilyreitin valinta! Parkkialueen läheisyydessä meitä tervehtivät vaikuttavat kalliot, jotka antoivat viitteitä Kotokierroksen (4,4 km) maisemista. Päädyimme silti suuntaamaan kohti Meiko -järveä jonka takia reissuun oli alunperin lähdettykin. Koska aikataulupaineet eivät kuuluneet leppoisan sunnuntain suunnitelmiin, suuntasimme lyhemmän Kuikankierroksen (3.2 km) varrelle. Päätimme palata Kotokierroksen maisemiin jos aikaa jäisi. Noh, arvaatte varmaan että rantoja kierrellen, sieniä katsellen ja retkikahveista nauttien, tämä reitti osoittautui lyhykäisyydestään meille oikein sopivaksi. Kierroksen kilometrit luultavasti kasvoivat ristiin rastiin kulkiessa ja parkkipaikalle palatessamme päivä alkoi jo orastavasti hämärtää. 

Kumisaappaat olivat retkellä tarpeen sillä reitin alku- ja loppupäässä riitti lätäkköä. Pääosin Kuikankierros oli runsaista sateista huolimatta helppokulkuinen ja se sopiikin hyvin lasten kanssa retkeiltäväksi. Kiersimme lenkin vastapäivään ja mielestäni komeimmat poukamat tulivat vastaan reitin loppupuolella. Pienten lasten kanssa lähtisinkin kierrokselle myötäpäivään, en ottaisi paineita kulkea täyttä kierrosta vaan antaisin pienten seikkailla laakeilla kallioilla ja tutkia luontoa. Kartasta poiketen, myös myötäpäivään kierrettäessä ja rannan tuntumaan saavuttaessa oli puucee. Huolimatta parkkialueen autopaljoudesta, retkeillä sai ihan rauhassa. 

Kalliorantoja ja aurinkoa - mitäpä sitä voi muuta sunnuntailta toivoa! Samalla kuin harmittelin että lapset eivät olleet mukana, nautin vapaudesta kuljeskella omaan tahtiini ilman valvontavastuuta. Meiko kuuluu Natura -alueeseen ja sen luonnosta voit lukea lisää Metsähallituksen julkaisusta "Meikon suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelma" (2009). Meikon retkestä on nyt noin kuukausi ja kuvien kuulas ruska on vaihtunut marraskuiseen lumen odotukseen. Vaikka Meiko -kokemukseni perustuukin vain tähän yhteen visiittiin, on paikka varmasti upea myös talvella. Järven vesi on todella kirkasta ja rannat houkuttelisivat luistelemaan jäiden tultua. Jos käyt talvisessa Meikossa niin vinkkaahan retkiolosuhteista kommenttiosioon! 

Tästä postauksesta kehkeytyikin melko kuvapainotteinen, mutta tähänpä Meiko on omiaan, fiilistelyyn ja rentoon ulkoiluun. Eväät ja retkikahvit maistuivat auringonpaisteessa maisemia ihaillen. Koko retkipäivä oli ihan parasta akkujen lataamista kiireisen arjen keskellä. Ystävänikin löysi ihan mukavan suppilovahverosaaliin. 

Koska Luontohetkiblogi kuvaa kohteita nimenomaan lapsiperhevinkkelistä, mainittakoon vielä että rattaiden kanssa polulle ei ole asiaa. Kuikankierroksen polut kulkivat ajoittain kallioilta laskeutuen tai vaatien pientä kiipeilyä. Kantorinkka pienimmille ajaa täällä asiansa, mutta vähän isommat ja varmajalkaisemmat pärjäävät kyllä hankalimpien kohtien ohi autettuna. Ainakin Kuikankierroksen reitti oli selkeästi merkitty, eikä eksymisen vaaraa ollut. Luulenpa että eräänä kirkkaana talvipäivänä meidät löytää uudelleen Meikosta.

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Meiko -järvi ja alueella kulkevat merkityt ulkoilureitit

Reitin pituus: Merkityt reitit 3.2 km, 4.4 km tai 8.3 km

Retken kesto: 2 h - koko päivä

Vessa: on, useampi puucee, paikat yllä kartalla

Taukopaikka: karttaan merkityt tai luonnonluomat

Lastenvaunukelpoinen: ei