Luminen laavuyö Sipoonkorven kansallispuistossa – bussilla perille!

Luontoon kannattaa lähteä aina, mutta etenkin silloin kun elämä tuntuu kiireiseltä! Tykkään erilaisista juhlapäivistä ja niiden juhlistamisesta ulkona. Tällä reissulla toivotetaan tervetulleeksi uusi vuosi Sipoonkorven kansallispuistossa. Lue miten sujuu autottoman yön yli retki pääkaupunkiseudulla talvella, kun aikaa on 20 tuntia.

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Sipoonkorven kansallispuistossa sijaitseva Ängesböle on mukava taukopaikka, jossa on helppo yöpyäkin. Byabäckenin luontopolku kulkee samalla alueella.

Reitin pituus:  Bussibysäkiltä on 2,5 km Byabäckenin parkkipaikalle ja siitä muutama sata metriä Ängesböleen

Retken kesto: Yön yli, mukava päiväretkikohde lapsiperheille

Vessa: huussit Ängesbölessä (oma paperi mukaan)

Taukopaikka: laavu ja monta tulipaikkaa

Lastenvaunuillen: ei, reitin alussa noustaan jyrkkää mäkeä, bussilla saavuttaessa pysäkiltä kuljetaan autotien viertä Byabäckeniin (vaunut voisi jättää parkkipaikan tuntumaan)

Retkiystävät tien päällä, kuvassa Maria

Helsingin rautatieasemalta Sipoonkorpeen reilussa puolessa tunnissa

Loppuvuoden kiireiden jälkeen on ihana sukeltaa vuoden vaihteeseen retkeillen. Retkivalmisteluina pakkaan tarjouskampanjasta hankkimani rinkan, 75 litraisen Fjällravenin Kajkan ja suuntaan alkajaisiksi kohti Sörnäisten katuja. Rautatieasemalta startannut bussi noukkii minut urbaanista ympäristöstä kohti vehreämpiä maisemia. 

Bussi 788 kulkee harvakseltaan Helsingin rautatieasemalta kohti Porvoota, mutta sillä pääsee 40 minuutissa Sipoonkorven kansallispuiston kylkeen. Metsähallituksen sivuilta löytyy laajempi listaus Sipoonkorven bussiyhteyksistä. Jäämme ystäväni kanssa  pois bussista Jokivarrentiellä, Länsitien pysäkillä. Reittimme kohti ensimmäistä etappia, Byabäckenin parkkipaikkaa, on yksioikoinen: 2,5 kilometriä pitkin Länsitien reunaa. Kello on kolmen maissa ja ulkona on vielä valoisaa. Astelemme lammikoiden laikuttamaa tietä. Ilma on sateisen kostea ja ennen kaikkea raikas. 

Byabäckenin infotaulu Sipoonkorven kansallispuistossa

Sipoonjoen sivujoki Byabäcken virtaa parkkialueen vieressä

Länsitien varrella Sipookorvessa riittää nähtävää

Rinkkani painaa 20+ kiloa! Ei ihan kevyet varusteet 20 tunnin retkelle, mutta testireissu on hyvä tehdä kunnon kantamuksilla. Tiellä ei ole ruuhkaa, vain muutama auto huristaa ohitse. 1,5 kilometrin kävelyn jälkeen tulemme ensimmäiselle infotaululle. Källängen infotaululta ja parkkipaikalta (Länsitie 152) voi kavuta ylös mäkeen ja Bölebergetin kallioille. Kallioiden päällä on pieniä lampia, jotka tekevät paikasta mielenkiintoisen. Ainakin viime käynnillä, muutama vuosi sitten, paikalla oli yksinkertainen nuotiopaikka. Kalliolampien alue jää kansallispuiston rajojen ulkopuolelle, eikä nuotiopaikkakaan ole Metsähallituksen ylläpitämä.

Raikkaan kostea kävelyilma saattelee meidät seuraavaksi Byabäckenin parkkialueelle ja infotaululle. Tämä on myös Ponun perinne postia –luontopolun lähtöpaikka. Matkamme varsinainen kohde on Ängesböle, josta löytyy laavu, useita tulipaikkoja ja pieni telttailualue polttopuineen sekä huusseineen. Teltan saa pystyttää kansallispuistossa vain tarkoitukseen merkitylle alueelle. Pyrimme ajoissa perille ja toivomme yösijaa laavusta. Teltta on toki mukana.

Byabäckenin luontopolku

Poikkea Byabäckenin luontopolulta eväshetkelle Ängesböleen

Sipoonjoen sivujoki, Byabäcken, virtaa komeasti parkkipaikan tuntumassa. Tätä retkijuttua kirjoittaessa opin, että Byabäcken joki on myös tärkeä elinympäristö taimenelle. Byabäckenin luonto hurmaa läpi vuoden. Ainoa kuva jonka olen postannut Luontohetkiblogin Instagram -tilille kahdesti on upea käenkaalin kukkameri juuri täällä. Joulukuun lopussa vesipisarat venyvät neulasten jatkeena ja ilta hämärtyy.

Joen ylityksen jälkeen vastassa on ylämäki, joka ottaa huterajalkaisemmilta luulot pois. Rinkka painaa ylämäessä, mutta leveää luontopolkua on muuten helppo kulkea. Metsään laskeutuva pimeä ajaa vastaamme muutamia ulkoilijoita. Hypimme loskalammikoiden yli. Kiittelen ja kiroan kenkiäni. Jalassani on vedenpitävät mutta melko koleat retkeilykenkät, villasukin vuoratut kesäkumpparit. Useampi seurue tiedustelee yöpymissuunnitelmiamme. Retkemme pienessä tihkusateessa uuden vuoden aattona saattaa hämmästyttää. 

Tulemme pian Ängesbölen viitan kohdalle, ja mietimme pitäisikö mukaan ottaa puita. Ennen retkeä lukemani kirjoitukset ovat kehoittaneet tekemään niin, mutta emme kuitenkaan seuraa neuvoja. Vettä olemme ottaneet mukaan reippaasti, sillä kohteesta ei löydy vesipistettä.

Pitkät puut muuttuvat pätkiksi Ängesbölen puuliiterin kupeessa 

Tunnelmallista retkiruokailua räntäsateessa

Tullessamme perille, ei paikalla ole muita. Katsastamme Ängesbölen laavun lokoisaksi nukkumapaikaksi. Tulisija jakaa laavun ja nukkumaan mahtuu molemmin puolin. Sijaa on jopa viidelle sopuisalle henkilölle. Heitämme rinkat sateen suojaan ja suuntaamme kokkailemaan kuusen tarjoamaan katokseen. Luvassa on itämaishenkistä myskikurpitsa-nyhtökaurasörsseliä Trangialla valmistettuna. Tervetuliaismaljaksi keitämme Retkipaikan uutta Loimu -kahvia. Kahvi maistuu pienessä sateessa kauramaidon kera erinomaiselta. 

Illallinen kaasukeittimellä valmistuu helposti valmiiksi pilkotuista aineksista. Kamera pitää sadetta kylmälaukussa, joten todistusaineistoa ei jää. Luottoreseptini saattaa tulla jakoon myöhemmin!

Syömisen lomassa saan ystävältäni liikuttavan lahjan: palan suojeltua ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä. Valittu alue, Hiirettelänvuori Iitissä, nostaa hymyn huulille. Lahja sisältää upeasti kuvitetun kortin, jossa retkihiiri köllöttelee komeissa maisemissa. Paras lahja on yhteinen retki ja suojeltu metsä! Marian luontoaiheisia kuvituksia voi ihastella Instagramissa. 

Yksi Ängesbölen tulipaikoista

Otsalamppuhiippailut pimeässä metsässä

Melko räntäisen, mutta iloisen ruokailu- ja tiskituokion jälkeen suuntaamme pimeälle Byabäckenin luontopolulle. Luontopolun varrelta, eläinten postilaatikoista, löytyy hauskoja viestejä lasten kanssa luettavaksi. Käyntihetkellä polulla olevat kuusi postilaatikkoa ovat kuitenkin huollettavana. Rengaslenkkinä luontopolulle tulee pituutta noin 2 km, mutta reitti kulkee paluumatkalla 700 metriä Länsitien reunaa pitkin.

Räntäsade muuttuu lumisateeksi ja palaamme laavulle, jossa loimottaa nyt kutsuva tuli. Mahdumme hyvin lämmittelemään saapuneen seurueen tiivistäessä. Keskustelun päätteeksi ajaudumme varttuneempien suunnistajien imuun ja päätämme kurkata löydämmekö lähellä sijaitsevan Bergströmin torpan. 

Bergströmin torppa vaikuttaa kuvien perusteella jo melko huonokuntoiselta, mutta lienee paikkana mielenkiintoinen. Torpan vieressä on katoksellinen nuotiopaikka, jonka voi varata yksityiseen käyttöön Sipoonkorven luontoyrittäjiltä. Kävelemme pimeässä ja suunnistajat loikkivat valonheittimineen runkojen yli kuin metsäkauriit. Me astumme perässä mutaan ja innokkaasta yrityksestä huolimatta palaamme harhareissun jälkeen takaisin laavulle.

Ängesbölen laavu tunnelmavalaistuksessa

Vuodenvaihde täyttää nuotiopaikat 

Kuivattelen kamppeitani tulen ääressä ja mietin voisiko olla parempaa tapaa odottaa vuoden vaihtumista. Ängesbölen tulipaikat täyttyvät ja kello kymmenen aikaan jokaisella loimuaa tuli. Puuliiteri, sahat ja kirves ovat ahkerassa käytössä.

Koiranomistaja koirineen norkoilee eväitä, kun huoltoasemien ovet ovat olleet säpissä. Koiria onkin monta, osa on paossa rakettien räiskettä. Emme odottaneetkaan olevamme yksin näin helposti saavutettavassa paikassa.

Teemme laavussa iltapalaa ja taiteilemme pihalle lumikarhun. Uuden vuoden toivotukset lähetetään matkaan tähtisadetikkujen ja keksien siivittämänä. Kuksassa on kuksallinen skumppaa. Kun muut vuodenvaihteen viettäjät poistuvat ja laavu tyhjenee hiljenee myös Ängesböle. Sukellamme makuupusseihimme eikä unta ei tarvitse odotella.

Laavuselfie

Uusi luontoretkivuosi alkaa ulkona

Aamulla keittelemme puuron ja kahvit. Tuntuu hyvältä vastaanottaa vuoden ensimmäinen päivä rauhassa retkellä. Saamme olla koko aamupäivän keskenämme ja tunnit hupenevat verkkaiseen tekemiseen. Pilkomme puita valmiiksi ja pakkailemme. Nähtävää jää vielä seuraavallekin kerralle. Emme ehtineet ollenkaan aivan vieressä nököttävälle torpalle! Kun yhdentoista maissa suuntaamme kohti bussipysäkkiä, vastaan kävelee monta perhettä.

Byabäckenin alueella ei kulje pitkiä merkittyjä reittejä, mutta kohde on mukava retkipaikka joka tapauksessa. Kurkkaa kerralla vaikka kaikki : Byabäckenin luontopolku, Bergströmin torppa ja Ängesbölen taukopaikka laavuineen. Älä unohda nousta katsomaan kalliolampia Källängen parkkipaikalta.

Sipoonkorven moniin retkeilymahdollisuuksiin voi tutustua vuonna 2020 julkaistun retkioppaan "Sipoonkorpi luontokohdeopas" avulla!

Luontohetkiblogin neljän vuoden takainen retkijuttu kuljettaa pitkospuille ja Sipoonkorven Storträsk -lammen ympäri. Nykyään Storträskille vie esteetön reitti ja paikalla on katoksellinen tulipaikka. 

Mukavia luontoretkiä vuodelle 2021!

- Mira, Luontohetkiblogi

Nuuksio: Luontokeskus Haltia ja Maahisenkierros

Maahisenkierroksen näköalapaikan maisemia

Nuuksio tarjoaa helppoja luontoelämyksiä koko perheelle. Kansallispuiston reittitarjonnasta löytyy monta lapsille sopivaa rengasreittiä. Koska Nuuksio on suosittu retkeilyalue, tallautuvat suosituimmat polut nopeasti helppokulkuisiksi lumisateiden jälkeenkin. Trafiikkia ei kuitenkaan ole jonoksi asti ja luonnossa saa tunnelmoida rauhassa. Mikäli mielii retkeillä vailla yhtäkään ihmiskontaktia, kannattaa hakeutua syrjäisemmille seuduille. Nuuksiossa tulipaikalla saattaa odottaa valmis nuotio, joka luettakoon toisinaan perheretkeilyssä bonukseksi. Eväshetken voi jakaa useampikin porukka, mutta eikös myös luontoretkeilyn ilo sovi jaettavaksi? Nuuksion reiteistä on tulossa useampiakin postauksia, mutta aloitetaan Luontokeskus Haltiasta ja Maahisenkierroksesta.

Näkymä Luontokeskus Haltian tornista

Haltiassa vietetään lauantaina 3.2.2018 koko perheen talviluonnonpäivää, jonka tarjontaa pääsee tutkimaan tuosta linkistä. Mukana on niin maksullisia opastettuja retkiä, puhetta talviretkeilystä (myös taaperon kanssa), retkiherkkuja, varusteasiaa, tarvikekirppis, poro-ohjelmaa ja rantasaunomista. Linkin takaa löytyy tarkempia tietoja! Luontokeskuksen edessä on pysäköintialue, mutta myös bussilla pääsee perille. Kulkuyhteyksistä niin ikään lisätietoja Haltian omilla sivuilla täällä. 

Haltiasta löytyy Suomen luontoa esittelevä näyttely, joka maksaa aikuisilta 13 €, mutta on ilmainen alle 7-vuotiaille lapsille. Museokortti ja HelsinkiCard - takaavat myös ilmaisen sisäänpääsyn! Ja vinkvink, myös päiväkotiryhmille opettajineen on näyttelyyn maksuton sisäänpääsy, joskin opastettukierros (60 €) taitaa olla pakollinen. Itse ehdin piipahtaa Luontokeskuksessa vain pikaisesti, joten Haltiasta ei ole tässä tämän syvällisempää esittelyä. Keskuksen nettisivut ovat kuitenkin informatiiviset ja myös palvelu paikan päällä vaikutti pelaavan. Luontokeskus tarjoaa hyvän huoltopisteen ravintoloineen ja WC -tiloineen. Mikä parasta, ihan keskuksen luota lähtee useampikin lapsille sopiva retkireitti! Luontohetkiblogi testasi näistä Maahisenkierroksen lähialueineen. Mahtavien näkymien ääreen pääsee omituisen pienellä kapuamisella! 

Koukkasimme Maahisenkierrokselle suoraan Haltian edessä olevalta parkkipaikalta. Haltian Luontokeskuksen jäädessä selkämme taakse, askel vei metsään kaartaen oikealle kohti leveää kävelyreittiä. Tällä reittivalinnalla metsässä oli aluksi yksi korkeampi nousu joka saattaisi olla rattaiden kanssa hankala! Ohjeet esteettömään saapumiseen voit lukea täältä. Opasteet Maahisenkierrokselle löytyivät metsästä helposti.

Maahisenkierros taittui kauniissa lumimaisemassa selkeitä opasteita seuraten. Reitin varteen jäi kota, joka ei ole yleisessä käytössä vaan Solvallan urheiluopiston omistama Mäntykota -varaustulipaikka. Täytyypä tutustua tarkemmin. Olen hieman pyöritellyt ajatusta lasten syntymäpäivien järjestämisestä luonnonhelmassa ja jonkinlainen katoksellinen tukikohta voisi olla sopiva synttäriherkkujen valmistamiseen ja tarjoiluun. Kierroksemme varrelle osui myös joitakin luonnosta kertovia liito-oravan kuvalla varustettuja infolaatikoita. Jälkiselvitys osoitti, että myös Päivättärenpolulta löytyy luonto-opastauluja sekä varaustulipaikka. Sekä Päivättärenpolun että Maahisenkierroksen reitit näkyvät erinomaisesti kartalla täällä. Haltian alueella on myös uusi lyhyt Punaisen sulan salaisuus - luontopolku, jota en tosin onnistunut pikaselvityksellä paikantamaan. Luontokeskuksesta saa varmasti lisäinfoa!

Maahisenkierros oli helppo, mutta komeiden maisemien ääreen kuljettava reitti. Lumimetsän ja valkeiden järvimaisemien äärellä oli vaikea uskoa että tämä kaikki oli vain puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. 

Maahisenkierroksen esteetön näköalapaikka

 

Maahisenkierroksen näköalapaikalta jatkoimme katsomaan maisemia laskettelukeskus Swinghillin rinteelle! Kyllä kannatti. (Jostain syystä tuo alin kuva näkyy hieman epätarkkana blogissa vaikka näytöllä kuva on terävä.) Keskuksessa oli pikkuhissillä varustettu loiva rinne lapsille. Täältä voisi muun talviretkeilyn lomassa hakea ensikosketusta lasketteluun. Paluumatkalla kuljimme toisen tulipaikan, Aarnitulen varaustulipaikan, ohitse. Ihan mukavalta vaikuttaneen paikan varausmaksu on 20 € / 3 h ja sen käyttö vaatii Haltiasta noudettavat avaimet. Jos taukopaikka ei ole varauskäytössä, mikään ei tosin estä istahtamasta toviksi pöytäryhmän ääreen eväiden kera. Penkit toki voivat talvikeleillä olla lumen peitossa ja yleisesti talvella kannattaa mukana kuljettaa istuinalusta. 

Swinghillin rinteeltä kuvattua

Luontokeskus Haltiasta pääsee retkeilemään helposti komeisiin maisemiin! Talviluonnonpäivänä retkeilijöitä lienee enemmänkin, mutta niin myös extra-aktiviteetteja. Sunnuntaisena aamupäivänä retkeillessämme Maahisenpolulla oli rauhallista.

Talviretkeilyn iloa - nautitaan lumesta!

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Luontokeskus ja komeita helppokulkuisia retkireittejä

Reitin pituus:  Maahisenkierros 2 km, yhteensä ~ 4km

Retken kesto: ~ 2 h

Vessa: Luontokeskus Haltiassa

Taukopaikka: luonnon luomat, varaustulipaikat, Luontokeskus Haltia 

Lastenvaunukelpoinen: kyllä (talvella pulkka voi olla parempi)

Storträsk -lampi Sipoonkorvessa on pitkospuinen seikkailu

Pyörälenkin yhteydessä tehty visiitti Sipoonkorven Storträsk -lammen maisemiin sai mieheni ehdottamaan paikkaa myös koko perheen retkikohteeksi. Muutama kuva pitkospuista riitti vakuuttamaan minutkin. Pakkasimme lasten lisäksi matkaan vain kevyet eväät, koska retkiaika tuli arvioitua hieman alakanttiin. Auto jäi  Sipoonkorven kansallispuiston eteläiselle parkkipaikalle Tasakalliontielle, josta kulki kilometrin pituinen metsäpolku lammelle. 3-vuotiaan esikoisen matkanteko sujui kukkia katsellen ja pitkospuilla tasapainnoillen. Metsäpolulla bongasimme retken ensimmäisen hyönteistä suuremman eläimen, pienen soman sammakon.

Storträsk -lampi tunnettaneen paremmin kalastuspaikkana, sillä lammessa luontaisesti esiintyvien kalalajien lisäksi sinne istutetaan vuosittain tuhansia kiloja kirjolohta. Kalastus lammella vaatii oman vesistökohtaisen kalastuslupansa. Kalasto oli nytkin houkutellut paikalle useamman vapamiehen, jotka ensitöikseen osoittivat meille pitkospuiden läheisyydessä uivaa rantakäärmettä.

Kantaen ihmeiden äärelle

Lammen maisemia kelpasi ihailla! Uskaltauduin valokuvaamaan paikka paikoin tarkkuuttakin vaativalla reitillä, koska esikoinen kulki hienosti ohjeita noudattaen. Kuvausvälineenä toimi tällä kertaa vain kännykkäkamera. Muutamassa hankalammassa kohdassa, jossa pitkospuut olivat kastuneet, nappasin tytön hetkeksi kainalooni.    Tytöllä oli jalassaan Gore-Tex -lenkkarit joiden ajattelin olevan kumppareita ketterämpi vaihtoehto. Käärmehavaintojen lisääntyessä saappaita tuli kuitenkin ikävä. 

Pieni tutkimusmatkailija

Näimme lammella kymmenkunta käärmettä. Mieheni kulki kuopusta kantaen edellä, esikoinen välissämme ja minä peränpitäjänä. Useimmat käärmeet vilahtivat edestämme vikkelästi uimaan ja vaikuttivat rantakäärmeiltä. Läheisempää tuttavuutta emme jääneet tekemään. Oma käärmekiintiöni tuli täyteen lampiosuuden loppupäässä kolmen peräkkäisen havainnon jälkeen. Silti ainoassa vähääkään onnistuneessa kuvassa näkyy tietysti vain uiva tikku.. Käärmeiden lisäksi katselimme tyttäreni kanssa pitkospuiden viereltä löytyneitä valtavia rupikonnia. Mukaan mahtui myös hyvinkin lemmekkäissä tunnelmissa ollut konnapariskunta. Myöhemmät syyskuiset retkiterveiset reitiltä kertoivat enää yhdestä käärmehavainnosta.

Kevät on lempeä

Pysähdyimme syömään eväitä taukopaikalle, joka sijaitsi noin puolessa välissä lammen kiertävää reittiä. Tai siis lapset söivät eväitä kun me aikuiset haikailimme nälkäkurkina. Eväsikävää edisti toisen retkiporukan ympärillä leijaileva grillimakkaran tuoksu. Taukopaikan pöytäryhmä oli jo hieman kehnokuntoinen, mutta tarkoitukseensa ihan riittävä. Tulentekoa varten löytyi puita. Evästaukoa siivitti vedenrajasta kuulunut komea loiskahdus. Liekkö ollut isompi kala asialla? 

1-vuotias kuopuksemme matkusti retkellä kantorinkassa, joka pääsi meillä nyt ensikertaa testiin. Kantorinkka olikin tälle reissulle hyvä valinta, koska reitti kulkee monessa kohtaa aivan veden äärellä. Lampi vaikutti reunamillakin syvältä, joten omaa näkyvyyttä heikentävää kantovälinettä en tänne suosittelisi. Vaikka Storträsk -lammen pitkospuut vaativat hieman tarkkuutta, sopii kohde  hyvin pieneen seikkailunnälkään lapsiperheille. Emme myöskään olleet ainoa lasten kanssa lammella retkeillyt seurue. Nuori innokas batman kiikaroi eläimistöä isänsä kanssa taukopaikalla.

Pitkospuut kutsuvat seikkailuun

Kuvauksellisia paikkoja, kotiinjäänyttä järkkäriä tuli ikävä

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: komea lammen ympäri kulkeva reitti, hieman haastava kulkumaasto

Reitin pituus: 3 km, parkkipaikalta lammelle noin 1 km ja lammen ympäri 1 km

Retken kesto: noin 2 h

Vessa: puucee parkkialueella, opm (= oma paperi mukaan)

Grillipaikka: lammen kiertävän reitin puolivälissä, Metsähallitus toimittaa puita

Lastenvaunukelpoinen: ei

Eläinhavaintoja: käärmeitä, rupikonnia ja vesilintuja