keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Storträsk -lampi Sipoonkorvessa on pitkospuinen seikkailu



Pyörälenkin yhteydessä tehty visiitti Sipoonkorven Storträsk -lammen maisemiin sai mieheni ehdottamaan paikkaa myös koko perheen retkikohteeksi. Muutama kuva pitkospuista riitti vakuuttamaan minutkin. Pakkasimme lasten lisäksi matkaan vain kevyet eväät, koska retkiaika tuli arvioitua hieman alakanttiin. Auto jäi  Sipoonkorven kansallispuiston eteläiselle parkkipaikalle Tasakalliontielle, josta kulki kilometrin pituinen metsäpolku lammelle. 3-vuotiaan esikoisen matkanteko sujui kukkia katsellen ja pitkospuilla tasapainnoillen. Metsäpolulla bongasimme retken ensimmäisen hyönteistä suuremman eläimen, pienen soman sammakon.



Storträsk -lampi tunnettaneen paremmin kalastuspaikkana, sillä lammessa luontaisesti esiintyvien kalalajien lisäksi sinne istutetaan vuosittain tuhansia kiloja kirjolohta. Kalastus lammella vaatii oman vesistökohtaisen kalastuslupansa. Kalasto oli nytkin houkutellut paikalle useamman vapamiehen, jotka ensitöikseen osoittivat meille pitkospuiden läheisyydessä uivaa rantakäärmettä.

Kantaen ihmeiden äärelle
Lammen maisemia kelpasi ihailla! Uskaltauduin valokuvaamaan paikka paikoin tarkkuuttakin vaativalla reitillä, koska esikoinen kulki hienosti ohjeita noudattaen. Kuvausvälineenä toimi tällä kertaa vain kännykkäkamera. Muutamassa hankalammassa kohdassa, jossa pitkospuut olivat kastuneet, nappasin tytön hetkeksi kainalooni.    Tytöllä oli jalassaan Gore-Tex -lenkkarit joiden ajattelin olevan kumppareita ketterämpi vaihtoehto. Käärmehavaintojen lisääntyessä saappaita tuli kuitenkin ikävä. 

Pieni tutkimusmatkailija
Näimme lammella kymmenkunta käärmettä. Mieheni kulki kuopusta kantaen edellä, esikoinen välissämme ja minä peränpitäjänä. Useimmat käärmeet vilahtivat edestämme vikkelästi uimaan ja vaikuttivat rantakäärmeiltä. Läheisempää tuttavuutta emme jääneet tekemään. Oma käärmekiintiöni tuli täyteen lampiosuuden loppupäässä kolmen peräkkäisen havainnon jälkeen. Silti ainoassa vähääkään onnistuneessa kuvassa näkyy tietysti vain uiva tikku.. Käärmeiden lisäksi katselimme tyttäreni kanssa pitkospuiden viereltä löytyneitä valtavia rupikonnia. Mukaan mahtui myös hyvinkin lemmekkäissä tunnelmissa ollut konnapariskunta. Myöhemmät syyskuiset retkiterveiset reitiltä kertoivat enää yhdestä käärmehavainnosta.

Kevät on lempeä
Pysähdyimme syömään eväitä taukopaikalle, joka sijaitsi noin puolessa välissä lammen kiertävää reittiä. Tai siis lapset söivät eväitä kun me aikuiset haikailimme nälkäkurkina. Eväsikävää edisti toisen retkiporukan ympärillä leijaileva grillimakkaran tuoksu. Taukopaikan pöytäryhmä oli jo hieman kehnokuntoinen, mutta tarkoitukseensa ihan riittävä. Tulentekoa varten löytyi puita. Evästaukoa siivitti vedenrajasta kuulunut komea loiskahdus. Liekkö ollut isompi kala asialla? 

1-vuotias kuopuksemme matkusti retkellä kantorinkassa, joka pääsi meillä nyt ensikertaa testiin. Kantorinkka olikin tälle reissulle hyvä valinta, koska reitti kulkee monessa kohtaa aivan veden äärellä. Lampi vaikutti reunamillakin syvältä, joten omaa näkyvyyttä heikentävää kantovälinettä en tänne suosittelisi. Vaikka Storträsk -lammen pitkospuut vaativat hieman tarkkuutta, sopii kohde  hyvin pieneen seikkailunnälkään lapsiperheille. Emme myöskään olleet ainoa lasten kanssa lammella retkeillyt seurue. Nuori innokas batman kiikaroi eläimistöä isänsä kanssa taukopaikalla.

Pitkospuut kutsuvat seikkailuun

Kuvauksellisia paikkoja, kotiinjäänyttä järkkäriä tuli ikävä



RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: komea lammen ympäri kulkeva reitti, hieman haastava kulkumaasto
Reitin pituus: 3 km, parkkipaikalta lammelle noin 1 km ja lammen ympäri 1 km
Retken kesto: noin 2 h
Vessa: puucee parkkialueella, opm (= oma paperi mukaan)
Grillipaikka: lammen kiertävän reitin puolivälissä, Metsähallitus toimittaa puita
Lastenvaunukelpoinen: ei
Eläinhavaintoja: käärmeitä, rupikonnia ja vesilintuja





Blogin alkusanat


Luontoretkikohteet lapsiperheen näkökulmasta – siitä on tämä Luontohetkiblogi tehty!

Olen toisinaan pyöritellyt ajatusta omasta blogista ja luontokuvien julkaisemisesta, mutta inspiraatio blogin perustamiseen iski vasta erään pitkän viikonlopun jälkimainingeissa.

Se pitkä viikonloppu vietettiin metsissä. Pakkasimme nelihenkisen perheemme useampaan otteeseen autoon ja hurautimme lähiseudun luontopoluille ja pitkospuille. Pienten lasten kanssa arki on hektistä ja tämä tuntui toimivan koko perheen yhteisenä laatuaikana. Tietenkään en voinut olla kuvaamatta ja tulin ajatelleeksi että ehkäpä retkikokemusten jakamisesta voisi olla iloa muillekin.

Tervetuloa lukemaan blogiani!

Kaikki kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita.