lauantai 30. toukokuuta 2020

Karu Kasakallio sammuttaa kaukokaipuun Itä-Helsingissä


Kasakallion maisemapaikalle ei ole tasaista reittiä


Itäväylän tuntumassa Salmenkallion alueella sijaitseva metsäalue kätkee sisuksiinsa merkittävän retkielämyksen. Alueella risteileviä polkuja seuraamalla voi taivaltaa mielenkiintoisen päiväpatikan kallioille, suolle ja kutsuville metsäpoluille. Kasakallion luonnonsuojelualueen valtavat kalliomuodostelmat pronssikautisine hautaröykkiöineen tekevät paikasta erityisen. Jälleen kerran pääkaupunkiseudun luonto yllättää isosti. Olemmeko muka Helsingissä? Retki Kasakallion laelle on nuorimmille jännä kiipeilyretki. Tarkkana saa olla, mutta tylsää ei taatusti ole kellään.

Iso lohkare polun vieressä jonka alta lapsi mahtuu ryömimään
Reitin alussa lepää komea murikka, jonka alta pienemmät mahtuvat ryömimään.

Olen käynyt Kasakalliolla (myös Kasaberget) useamman kerran, sekä lasten kanssa että itsekseni. Retkeläisten iän ja jaksamisen mukaan alueella voi seikkailla vain näköalakallion maisemien ja hautaröykkiön ääreen tai kävellä pidemmän lenkin. Kasakallio sijaitsee Mustavuoren ja Talosaaren välissä. Paikalle pääsee autolla kääntymällä Itäväylältä Vikkullantielle. Ratsutalli toimii hyvänä maamerkkinä ja auton voi jättää pieneen syvennykseen luonnonsuojelualueen lähelle (Googlekin neuvoo perille). Kannattaa kuitenkin saapua pyörällä tai julkisilla. Matkaa lähimmiltä bussipysäkeiltä, Vikkulla ja Vikkulla2, on paikalle noin 900 metriä. 


Muinainen hautaröykkiö Kasakallion huipulla
Pronssikautinen hautaröykkiö Kasakallion maisemapaikalla

Mikäli haluat kavuta suoraan maisemakalliolle suuntaa parkkipaikalta polkua vasemmalle ja seuraa kallion päälle kiemurtavaa reittiä. Alueella ei ole opasteita. Maisemakallio on kooltaan 300 x 150 metriä. Laelta aukeavat peltomaisemat. Valtavan hautaröykkiön lisäksi paikalla on kulkenut lennätin linja, jonka tukirakenne on edelleen nähtävissä. Reitti maisemakalliolle on osin vaativa, eikä sovi huonojalkaisille. Tämän kertaisella retkellä ystävän kanssa käymme huipulla, mutta eväitä siirrymme syömään toiselle kalliolle. Huipulla meitä tervehtii toisen retkiporukan lisäksi punainen pikkukäpylintu. 

Polut mutkittelevat kallioiden lomassa
Kasakallion polut risteilevät kallioiden lomassa

Kasakallio on luonnonsuojelualuetta, eikä alueella saa sytyttää minkäänlaista tulta! Pakkaa mukaan siis eväät jotka eivät vaadi lämmittämistä, ruokatermos tai kaasulla toimiva retkikeitin. Kasakallion laen maisemakalliolla saattaa olla väkeä, joten omaa rauhaa hakevan kannattanee suunnata muille upeille kallioille eväshetkeä varten.



Eväiden syönnin jälkeen kiertelin ystäväni kanssa luonnonsuojelualueen polkuja. Kasakallion alueen kasvillisuus on karua, mäntyä, varpuja ja jäkälää. Paikoin sammalmato valuu kallion päältä kuin kuorrute. Jylhien kallioiden äärellä Helsingin luonto tuntuu taas aiempaa arvoituksellisemmalta. Pääkaupunkiseudun humusta ei täällä ole tietoa.

Puolukanvarpuja sammaltasolta kuvattuna


Kasakallion alueella on kaksi erillistä luonnonsuojelualuetta, toinen kiinni Vikkulantiessä maisemakallion ja hautaröykkiön ympärillä ja toinen kävelymatkan päässä heti Itäväylän tuntumassa. Kohde on merkittävä lintualue ja siellä pesii mm. palokärki, metsäviklo ja pääkaupunkiseudulla harvinainen kehrääjä. 

Nainen pystysuoran kallioseinämän edessä metsässä
Komeat kalliot koristavat metsämaisemaa

Suuntaamme kohti pohjoisempaa luonnonsuojelualuetta. Poluilla kävellessä maisemat eivät todellakaan petä: komeita kallioita, epätasaista maastoa ja poikkeuksellisen epähelsinkiläinen fiilis. Retkikohde sopii erinomaisesti myös lapsiperheille seikkailullisempaan menoon. Opasteita ei ole ollenkaan, mutta pääpolut ovat niin leveitä ettei eksymisen vaaraa ole. Navigointiin riittää vaikkapa Googlen peruskartta. Vaikka etäisyydet ovat lyhyitä, retki tuntuu kilometrejään pidemmältä. 

Kasakallion alueen kalliot tekevät mielenkiintoisia muodostelmia ja onkaloita


Kaartaessamme paluumatkalle käymme kurkkaamassa vielä metsästä löytyvän arvokkaan suon, joka on ilmeisesti syntynyt lammen soistumisen seurauksena. Suolla kasvaa niin isokarpaloa, luhtavillaa kuin pohjanlummetta. Itälaidalta voi löytää pyöreälehtikihokkia, kotimaista "lihansyöjäkasvia", joka kiinnostaa ainakin omia lapsiani. Suopursun tuoksun lisäksi suolla voi tavata kauniisti kukkivan maariankämmekän. 

Suopursu alkukeväällä
Suopursun tuoksu on lempituoksujani.

Suolta talsimme takaisin kohti Vikkulantien lähtöpistettä, jossa pyöräni odottaa parkissa. Suosittelen poikkeamaan Kasakalliolla. Jään funtsailemaan tämän kohteen tunnelmaa joka retken jälkeen. Luonto lepää omassa rauhassaan ja tunnelma on ajaton, mitä nyt lintujen laulukonsertti nostaa volyymejä. 

Naisen varjo peilautuu muurahaispesään Kasakallion metsässä

Iloisia kesän retkiä kaikille! Nämä kuvat napattiin alkukeväästä jolloin maassa näkyi vielä paikoitellen lunta ja suopursu vasta heräili. Aioitteko ottaa Kasakallion vierailulistalle?


Retkiterveisin

Mira, Luontohetkiblogi



RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Upeita kallioita, karua maisemaa ja kaksi luonnonsuojelualuetta sekä suo
Reitin pituus:  Muutama satametriä maisemakalliolle kalliopolkua kiiveten
Retken kesto: 2,5 h 
Vessa: ei
Taukopaikka: luonnon luomat
Lastenvaunukelpoinen: ei, pienempiä avustettava ja valvottaja kallioilla

Lähteet: kartta.hel.fi / Luontotietojärjestelmä