keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Suomiehen luontopolku, Hyvinkää



Hyvinkään kaupunki panostaa nyt selvästi ulkoiluun ja retkeilyyn, sillä alueella on vietetty tänä vuonna useamman uuden luontopolun avajaisia. Viimeksi vuorossa oli astetta erikoisempi ulkoilupaikka, Suomiehen luontopolku. Esteettömäksi tallautuva pääreitti on ennemmin kävelykierros ympäristötaiteen parissa luontopolun opasteplakaateja seuraillen. Jos tämä kuulostaa tylsältä, jatka vielä hiukan eteenpäin. 




Ulkoilualue on rakennettu entiselle, vuonna 2014 toimintansa lopettaneelle, soranottopaikalle. Alueen jälkihoitosuunnitelmasta vastasi maisema-arkkitehti Vilma Pylkkö Ruduksen toimeksiantona. Paikka on hyvin omanlaisensa ja soveltuu erinomaisesti vaikka villimmänkin lapsikatraan ulkoiluttamiseen. Metsäpoluille pääsee poikkeamaan ja omatoimisesti voi käydä tutustumassa ihan vierestä löytyvään suppaesiintymään. Soranottohistorian muovaamat näkymät saavat vilkkaimman mielikuvituksen kiitämään aina kuun pinnalle asti. 




Suomiehen luontopolku sopii koko perheen ulkoiluhetkeen. Vaikka poluttomassa metsässä viihtyvät saattavatkin hiukan irvistellä, riittää rinteillä kavuttavaa ja maisemia katseltavaksi. Lapsen ilme jättiläisen jalanjäljen löytyessä on retkihetken parasta antia. Suppa-alue saattanee kiinnostaa myös geokätköilijöitä, joiden keskustelufoorumilla kehutaan lisäksi komeaa pirunpeltoa.




Suomiehen luontopolun alkupäässä on parkkipaikka (opasteet Jukan metsätieltä) ja reitillä voi jo nyt kulkea lastenvaunujen kanssa. Siirryimme välillä pienemmille poluille ylös rinteisiin, enkä tiedä toimittiko jättiläisen jalanjäljen viereinen katos taukopaikan virkaa vai ei. Erillisiä penkkejä ei reitin varrella muuten näkynyt, vaikka arvelisin paikan houkuttavan nimenomaan lapsiperheitä sekä varttuneempaa väkeä. 



Näkisin että alueella on mahdollisuuksia kehittyä edelleen kiinnostavammaksi ulkoilualueeksi. Etenkin lapsiperheet ovat oiva kohderyhmä, jota silmällä pitäen ympäristötaidepuoltakin voisi kehittää. Käydessämme viime kesänä Latviassa Tervete luontopuistossa, mieleeni painuivat suuret puiset sienet, jotka houkuttivat kiipeilemään ja kuvaamaan. Suomiehen luontopolulla kuljeskellessa tuumin että jättimäiset puusienet sopisivat paremmin kuin hyvin kävijöiden ihmeteltäväksi tai voisipa teemalla toteuttaa vaikka pöytäryhmän eväshetkeen.  



Tänne loppuun vielä päivitys. Olihan se pirunpelto siellä keltaisen reitin varrella ja tallentui kännykkäkameraan:

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: maisemoitu entinen sorakuoppa ympäristötaidetwistillä
Reitin pituus: riippuu matkasta, alle 2 km 
Retken kesto:  1 - 2 h
Vessa: 
Taukopaikka: 
Lastenvaunukelpoinen: kyllä

Eläinhavaintoja: 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Usminkallio ja lippaluola, sateisen syyspäivän ilo


Ei sade retkeä pahenna! Lapset jäivät tyytyväisenä mummolaan sisätiloihin leikkimään kun me isommat suuntasimme treffien verukkeella kohti sateista metsää, Usminkalliota ja paikalta löytyvää lippaluolaa. Kalliot oli toki nähtävä sekä ylhäältä että alhaalta ja retkellä vierähtikin lopulta kolmisen tuntia. Usminkallion lippaluola osoittautui jylhäksi näyksi metsän keskellä, eikä kallion päältä avautuvissa näköaloissakaan ollut valittamista. Oma reittimme lippaluolalle oli lapselliseen menoon optimoimaton, mutta ripauksella seikkailuhenkeä paikalle pääsee myös pienten kanssa. Poluilla on oltava kuitenkin varovainen, sillä niiltä löytyy jos jonkinmoista kuoppaa ja kivenkoloa johon varomaton saa nilkkansa nyrjäytettyä. 





Oikeaa reittiä luolalle saimme hiukan hakea, mutta kiire meillä ei ollut. Metsän keltainen kulta houkutti kulkijaa ja kävellessä mukaan tarttui risottoon mainiosti riittävä määrä kanttarelleja. Lähes koko retken ajan jatkunut sade ei satumetsäisissä maisemissa tunnelmia synkistänyt. Alkumatkasta kävelimme Hämeenlinnantien kupeessa ennen koukkaamista metsän siimekseen. Polkumme kulki  hyvän tovin 7-veljeksen vaellusreittiä. Syysmaisemat kutsuivat kuvaamaan, vaikka tälläkin kertaa kuvausvälineenä oli vain kännykkä. Vettä tuli välillä niin reippaasti että olin ihan tyytyväinen päätökseen jättää järkkäri kotiin. 







Lippaluolan lähestyessä edessämme aukesi sammaloitunut louhikko. Maasto oli melko hankalakulkuista ja kiipeäminen kallion kupeeseen olisi lasten kanssa jäänyt tekemättä. Nyt kiipesimme isojen lohkareiden lomasta ihailemaan kallioita lähempää. Hauskaa kyllä, tämä kannatti sillä eräänkin kielekkeen kupeesta löytyivät reissun ensimmäisen kanttarellit. Liekkö sade saanut veden entisestään virtaamaan, sillä kallioiden lähellä kulkeva oja oli muuttunut pieneksi joeksi. Jatkoimme matkaamme eteenpäin kallion ja ojan väliin jäävää kaistaletta pitkin, eikä aikaakaan kun massiivinen kallioseinämä lippaluolineen avautui näkökenttiimme. Vau! 



Lippaluolia pitäisi jokaisen käydä katsomassa. Valtavan kallion ja kivimassan juurella, sitä tuntee olevansa elämän ikiaikaisten perusasioiden äärellä. Lipan alla tulin miettineeksi sitä kaikkea, mistä vannoutuneiden cityvanhempien lapset jäävät paitsi. Luontokokemukset voivat kantaa koko elämän ja tarjota hyvät mahdollisuudet rentoutumiseen, jota mindfulness -nimelläkin kaupitellaan. 



Syksyä ja tunnelmaa. Sieniä ja sammalta. Pieniä polkuja. Kivisiä polkuja. Sadetta. Kaksi kylmää lihapiirakkaa. Sammalsydän lippaluolassa. Ja lopulta seikkailuhenkinen kiipeäminen Usminkallioiden huipulle. Näistä aineksista oli meidän metsätreffit tehty. Jatkettuamme lippaluolalta eteenpäin, kurki nousi lentoon läheisestä ojasta. Itse toki kuvasin keskellä polkua ammottavaa kuoppaa. Hieno kuoppa, mutta niin oli kuulemma kurkikin.


Lähdimme nousemaan kallioille helppoa rinnepolkua pitkin. Pyrkiessämme yhä ylöspäin törmäsimme  piikkilankaan. Sivummalla häämöttävälle autotien pätkälle kävelessämme selvisi että piikkilanka ympäröi armeijan tiluksia ja radiomastoa. Vaikka aidassa oli monta miehen mentävää aukkoa päätimme kuuliaisesti pysyä aidatun alueen ulkopuolella. Ulkopuolelta kiertäen päädyimme jyrkän seinämän reunalle. Korkeusero teki maisemista huikeat! Askeliaan sai varoa. Näimme pian peuran katselevan meitä piikkilangan kielletyltä puolelta. Kyllä täällä muutkin kulkevat, se näytti viestittävän. Lasten kanssa kallionreunusreitti olisi jäänyt kokeilematta, enkä sitä missään nimessä suosittelekaan. Reunalta etenimme kallion päälle ja siitä satunnaisia polkuja ja poluttomia alueita pitkin takaisin tuloreittimme varteen. Matkalla väistelimme useammat peuran terveiset ja keräilimme kanttarellisaaliiseen täydennystä. Onnistuneiden retkihetkien jälkeen meitä odotti lämmin sauna. Ihana syksy!







Tekemämme kartta kalliolle ja lippaluolalle löytyy ohesta. Mukana näkyy 7-veljeksen vaellusreitti (tummanpunainen) sekä kulkemamme matka (keltainen). Oikaisemalla luolalle löytyy varmasti helpompi reitti. Suuntaviivoina voi käyttää jokea sekä armeijan alueelle vievää tietä.






RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Usminkallio lippaluolineen Hyvinkäällä n. 45 min päässä Helsingistä
Reitin pituus: 5 km
Retken kesto:  3 h
Vessa: (läheiset huoltoasemat)
Taukopaikka: luonnon luomat
Lastenvaunukelpoinen: ei
Eläinhavaintoja: kurki,peura