tiistai 27. huhtikuuta 2021

Risslan metsäpolku Fiskarsin ruukkikylän kupeessa - muutakin kuin metsää

Nainen seisoo sillalla lammen päällä


Mökkiviikonlopun ajanvietteenä teimme metsäretken Fiskarsiin. Metsäpolku yllätti vaihtelevalla maastolla ja tuntui kuumana kevätpäivänä villapaidassa kummasti kilometrejään pidemmältä. Tervetuloa mukaamme polulle, metsästä pellonreunaan, vanhan voimalaitoksen liepeille ja kallioille. Tällainen on Risslan metsäpolku Fiskarsissa.


RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Fiskarsin ruukkikylän kupeessa kulkeva hyvin merkitty ulkoilureitti / polku
Reitin pituus:  4 km vaihteleva maasto
Retken kesto: 2 h, verrannollinen eväshetkien kestoon
Vessa: Parkkipaikan luona, Fiskarsin torilla
Taukopaikka: laavu, ei puita valmiina, tarkista voimassa olevat varoitukset
Lastenvaunuillen: ei sovellu

Kolme naista kävelee avarassa mäntymetsässä polkua pitkin
Luontoretkeily sopii mökkireissun kaveriksi

Rennot mökkiviikonloput ovat muodostuneet meille ystävien kanssa tavaksi ja luonnossa liikkuminen liittyy kiinteästi viikonloppujen ohjelmaan. Tällä retkellä syötiin rauhassa niitä vähän parempia eväitä ja juotiin jopa kuohuvaa kuohujen äärellä synttäreideni kunniaksi. Retkikohde löytyi tukikohtamme läheltä ja toisin kuin yleensä käy, kevään upeimmat säät hellivät meitä reissun aikana. Retken avainsanat olivat rentoutuminen ja kiireetön fiilistely. 

Rinne on täynnä sinivuokkoja
Sinivuokot ihastuttivat polun lähtöpaikalla

Retki alkoi Fiskarsin torin parkkipaikalta, josta emme huomanneet suoraa opastusta Risslan metsäpolulle. Oikean tien varrelle käveltyämme alkoi koko reitin kattava selkeä viitoitus. Karttaa ei tarvinnut vilkuilla muun kuin eväspaikan pohdinnan takia. Jostain syystä reitin matka, 4 kilometriä, tuntui todellisuutta pidemmältä. Liekkö kyse ollut lukuisista pysähtymisistä ja mukana keikkuvasta kevytuntsikasta ja villapaidasta. Kevät yllätti ihanasti!

Kaksi naista kävelee metsäpolulla
Risslan metsäpolku kulkee vaihtelevassa ympäristössä

Risslan metsäpolku alkoi vuokkojen sävyttämänä mäkisenä nousuna ja kulki nimensä veroisesti metsässä. Sinivuokot loistivat mattona rinteessä. Retkipäivänä voimassa oli ruohikkopalovaroitus ja metsä olikin paikoin rutikuiva. Jatkuessaan polulla tuli vastaan ei niin mieluisia maisemia: metsäpolun varrelta oli hakattu metsää. Vaikka kannot sammaleineen ja käenkaaleineen ilahduttivat, ei polun kulkeminen hakkuualueen tuntumassa niin viehättänyt. Rengasreitti tarjoili kokonaisuudessaan rutkasti vaihtelua.

Kaksi naista kävelee metsäpolulla hakattujen puiden vieressä
Reitin varrelta oli hakattu puita

Pian putkahdettiinkin metsästä pellon laitaan, jossa maamerkkinä nökötti riistan tähyilytorni. Askeliaan ei tarvinnut varoa kun matka jatkui hiekkatietä pitkin. Metsä oli vaihtunut maalaismaisemaan ja pellonlaidassa lentäviin perhosiin. Perhoset eivät halunneet asettautua kuviin - tai ehkä kuvaajalla oli laiska lauantai. Peltoja kynnettiin ja suuri lokkilauma lenteli traktorin ympärillä. 

Kolme naista kävelee rinnakkain pellon laidalla kulkevaa kapeaa tietä pitkin. Traktori kyntää taustalla peltoa.
Metsäpolku kulki myös pellonlaitaa

Hiekkatie päättyi pihaan yksityisalueelle ja Risslan metsäpolku kaarsi siltaa pitkin puronuoman ylitse. Vesi on aina ilahduttava retkielementti, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta.

Nainen ylittää pienen puron siltaa pitkin

Pian oltiin jo takaisin metsässä, joskin leveämmällä väylällä. Olin ajatellut, että pysähtyisimme syömään eväitä vanhan voimalaitosrakennelman vierestä löytyvälle laavulle. Uumoilimme kuitenkin, että laavulla saattaisi olla jo väkeä, joten kurvasimme hetkeksi sivupolulle kohisevan puron äärelle. 

Metsässä kulkeva puro kuohuu virratessaan. Purossa on sammaleisia kiviä.
Ei hullumpi paikka henkäistä

Kohinan keskellä kilistimme retkimekoissamme synttäreilleni. Kevätretken teemana oli, että kaikilla olisi retkellä mekko päällä. Aurinko lämmitti, elämä oli ihanaa eikä ollut kiire minnekään! Vieressä avautuva Myllyjärvi oli osittain vielä jäässä, mutta joutsenet etenivät selällä määrätietoisesti. Perhosista tavattiin ainakin sitruunaperhonen, neitoperhonen ja suruvaippa. 

Kaksi joutsenta ui järvellä. Takana on kuusimetsää ja muutama mökki.

Palattuamme pääreitille, laavu löytyikin ihan kulman takaa. Laavu sijaitsee komealla paikalla Risslan voimalaitoksen rakenteiden ja putouksen luona. Voimassa olevan ruohikkopalovaroituksen vuoksi olimme varustautuneet eväin, jotka eivät vaadi lämmittämistä. Pääsin kuitenkin jututtamaan tulia viritellyttä pariskuntaa, jolla ei ollut mitään tietoa voimassa olevasta varoituksesta. Tulenteko varoitusten aikaan kiellettiin hyvin selkeästi paikalla olleessa opastaulussa. Vierailijoiden vuoksi kuvat laavusta jäivät ottamatta. 

Voimalaitoksen silta vie padon yli. Voimalaitoksen sammaloituneita rakenteita.
Voimalaitoksen vanhoja rakenteita

Siirryimme polkua pitkin metsän suojaan eväshetkelle. Suositeltava eväsvinkki päiväretkelle:  valmiiksi valmistetut uuniperunat, jotka pysyvät lämpiminä foliossa kylmälaukussa. Lisukkeilla höystettynä tottakai. Olen auttamattomasti kevätihminen ja hullaannun kevättunnelmiin aina vaan samalla tavalla. Maastolounaalla elämä tuntui taas erityisen ihanalta. 

Voimalaitoksen läpi virtaava kuohuva putous

Kun eväät oli syöty ja roskat pakattu poisvietäväksi, tutkailimme hetken voimalaitoksen vanhoja rakenteita. Vesi putosi varsin komean matkan ja näky oli vaikuttava. Risslan metsäpolun alue on osittain luonnonsuojelualuetta. Pyöräily reitillä on kielletty. Minulle jäi maastossa hieman epäselväksi missä suojelualueen rajat menivät, mutta ls-alueet löytyivät helposti esimerkiksi Retkikartasta. Karttaa olisi toki voinut kurkata jo aiemmin, sillä olimme lompsineet kiven heiton päässä kiinnostavista muinaishaudoista.  

Portaat ja suuntaopaste merkityn reitin varrella
Risslan metsäpolku oli merkitty maastoon erittäin selkeästi

Jatkettuamme matkaa, seurasimme hetkisen Kallvikenista laskeutuvaa puron uomaa. Putoukset olivat varsin komeita ja maisemat hetkittäin satumaisia. Taival jatkui kuivempaan mäntymetsään ja somalle metsäpolulle. Polkua käveltiin jonkin matkaan kunnes se johdatti meidät tielle joka ohitti kaksi järveä. Katselin meille kahvipaikkaa, mutta maasto ensimmäisen järven, Trindsjön, ympärillä näytti kostealta eikä Kivijärven ääressäkään ollut oikein luontevaa pysähtymispaikkaa. 

Valo siivilöityy puiden lomasta lumoavalle lammelle
Polun varrella oli satumaisia maisemia

Kuljettuamme tienvartta eteenpäin törmäsimme istutuspuihin ja niistä kertovaan opastauluun. Vanhemman istutuspuuston lisäksi tien toisella puolella oli taimiprojekti meneillään. Tämä kohta sai pohtimaan kauanko kestää, että metsä kasvaa paikoilleen hakkuun jälkeen. Seuraavaksi kuitenkin ilahduin kurnuttajista - sammakot konsertoivat ojassa kevätunnelmissa ja kutupuuhissa. Kaikki Suomen sammakot on rauhoitettu eikä kutua saa kerätä tai eläimiä häiritä. 

Sammakko ui ojassa
Kosiomenot mielessä - vaan riittääkö ojassa vesi?

Pian polku koukkasi takaisin metsään ja lopulta, melkein lenkin päätepisteellä, pääsimme kahville. Mukana oli kaasukeitin jolla kahvivedet lämpenivät kalliolla siitäkin huolimatta, että olin napannut kaupasta epähuomiossa kuplavettä. Vesipullojen pohjista ja kuplavedestä keittyi ihan hyvä kahvi. 

Kahvipannu, kaasukeitin, kuksa ja macarons -leivoksia
Pannukahvit maastossa kaasukeittimellä

Risslan metsäpolusta jäi hieman ristiriitainen tunnelma. Kokonaisuus oli mukavan vaihteleva, mutta hakkuut ja teillä kuljetut pätkät jättivät hieman toivomisen varaa. Ehkäpä reitin nimi voisi olla jokin muu kuin "metsäpolku", koska tämä sanayhdistelmä tuo mieleen nimenomaan metsässä ja polulla kulkevan reitin. Opastus polulla oli oikein toimiva ja Fiskarsin nettisivuja lukiessani vaikutti siltä, että reitti olikin uudistettu hiljattain.

Opastaulu, jossa kartta ja pyöräilykieltomerkki, metsäpolun varrella
Opastaulu Risslan metsäpolun varrella

Katso tästä Fiskars Villagen kartta Risslan metsäpolusta sekä puulajipolusta. Jälkimmäiselle emme tällä reissulla poikenneet. Oletteko käyneet Risslan metsäpolulla? Entä, onko Fiskarsin puulajipolku tuttu? Millaiset tunnelmat teille kohteista jäi? 

Mukavia retkiä kevääseen!

Mira, Luontohetkiblogi




lauantai 10. huhtikuuta 2021

Löytöretkiä lähelle: Killingholman saari Laajasalossa

Nainen kantaa lasta selässään metsäpolulla

Me emme asu korvessa, vaan Helsingissä. Moneen paikalliseen luontokohteeseen kantautuvat liikenteen äänet ja rantakallioille paistaa auringon lisäksi läheinen asutus. Keskustelu kaupunkimetsistä ja rakentamisesta käy kiivaana. Voiko maamme pääkaupungissa tehdä löytöretkiä luontoon? Minä väitän, että kyllä voi ja itse asiassa erittäin helposti. Kurkkaa karttaa ja annan joukkoliikenteen kuljettaa uusille poluille. Tervetuloa kanssamme lähiretkelle Laajasalossa sijaitsevaan Killingholman saareen.
 

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Bussilla ja siltaa pitkin lähiretkelle pienelle Killingholman saarelle Helsingin Laajasaloon
Reitin pituus:  Bussibysäkiltä (Lauri Mikonpojan tie H4095) on noin kilometrin kävely Tullisaaren puiston läpi saarelle. Saaren ympäri kulkee n. 300 metrin pituinen rantapolku. 
Retken kesto: Lyhyt eväsretki, pidempi rantakalliofiilistely tai vaikka koko kierros Laajasalon luonnossa
Vessa: ilmeisesti Tullisaaren puiston parkkialueen kulmalla
Taukopaikka: luonnon luomat ja puistoalueen penkit
Lastenvaunuillen: Tullisaaren puistoon voi tutustua helposti vaunuillen. Killingholman saaren kiertävä polku ei kaikilta osiltaan sovellu rattaille.

Nainen ja kaksi lasta kuravaatteissa kulkevat Killingholman sillalle
Killingholmaan kulkee kävelysilta

Bussilla saariretkelle Helsingin Laajasaloon

Helsingillä on 300 kilometriä rantaviivaa ja lukuisia saaria. Osaan pienistä saarista pääsee jopa siltaa pitkin. Kukaan ei ole sanonut että löytäretkelle tarvittaisiin omaa venettä. Retkimieli, eväät ja uusi lähikohde riittävät mainiosti. Arjen lomassakin ehtii seikkailulle kun retkikohde on lähellä. Tämän kertainen retkikohteemme, Killingholman saari, valikoitui sattuman, hyvien liikenneyhteyksien ja muksuille sopivan kävelymatkan perusteella. 

Killingholman saari sijaitsee Laajasalossa ja kuuluu Tullisaaren puiston kokonaisuuteen. Saareen löytää kävelemällä Tullisaaren puiston läpi ja kurvaamalla Aino Ackten huvilan taakse. Puistoalue on suosittu ulkoilualue, mutta kevätretkellä tapasimme vain joitakin kulkijoita. Liekkö johtunut siitä, että vielä bussissa istuessamme sade rapisi melko reippaasti ikkunalaseihin. 

Aino Ackten huvila näkyy taustalla lapsen kiivetessä kannolle
Luontohetkien taustalla Aino Ackten huvila

Ylläty retkillä lähikaupunginosista

Vuoteen 1965 Killingholma oli yksityinen huvilasaari, mutta kuuluu nykyisin Helsingin kaupungille. Vanhat huvilat on purettu ja saareen pääsee kevyen liikenteen siltaa pitkin. En löydä kolmen hehtaarin kokoisesta saaresta juurikaan ennakkotietoa, joten saari on erinomainen kohde löytöretkelle kaupungissa. 

Pinttyneitä reittivalintoja muuttamalla löytää monesti uutta omastakin lähiluonnosta. Samasta syystä suosittelen luontoretkeilyä naapurikaupunginosiin. Käsitys omasta asuinkaupungista päivittyy aina uusien luontolöytöjen myötä.

Seurue syö rannalla eväitä kumisaappaissa ja sadevaatteissa
Eväät kruunaavat retken vaikka jo alkumetreillä

Tullisaaren puiston läpi eväshetkelle rantakallioille

Kuljemme bussipysäkiltä Tullisaaren puistoon. Ensimmäisenä kohtaamme kartanonpuiston kaatuneen 200-vuotiaan tammen. Tammi mötköttää maassa paikallaan ja siihen se jääkin, luonnon kiertokulkuun ja kodiksi vielä monen monelle otukselle. Voit tutustua Tullisaaren puistoon myös Retkipaikassa

Retken ensimmäinen etappi on nuorimpien osallistujien ehdottamana eväiden syönti. Löydämme kävelysillan ja siirrymme saarelle, jossa meidät toivottaa tervetulleeksi muutama varsin merkillinen puu. Sillan kupeesta löytyy myös roskis. Muut palvelut ovat saaren kiertävä ulkoilupolku, kalliorannat ja raikas meri-ilma. Kohteessa ei siis ole esimerkiksi vessaa.

Löydämme pian kallioilta paikan, jossa todennäköisyys lasten mereen kierimiselle on pieni ja lahkeiden liottamisen lisäksi muutakin kiinnostavaa puuhaa löytyy riittämiin. Helpot eväät on tällä kertaa koottu siitä mitä kaapista löytyy. Vakkarina meillä on melkein aina porkkanatikkuja, sillä vuodesta toiseen ne maistuvat erinomaisesti. 

Kaksi tyttöä on kiivennyt kivenlohkareelle
Killingholman polun varrella on tutkittavaa

Killingholman rantapolun luonto kiinnostaa lapsiakin

Eväshetken jälkeen alkaa lapsia kiinnostava löytöretkiosuus. Pääsiäispupu on jättänyt polun viereen munia, jotka löytyvät seikkailijoiden toimesta nopeasti. Suklaat katovat välittömästi parempiin suihin ja roskat kerätään tarkasti talteen. Pienet muoviroskat, kuten mehutetrojen pillien suojukset, lennähtävät helposti luontoon. Siksi eväsroskat kannattaakin jättää kotiin jo eväitä pakatessa. 

Vaikka retkipäivänä tuulee melkoisesti, vaikuttavat Killingholman kalliot kutsuvilta. Tänne voisi hyvin tulla viettämään kesäpäivää. Nyt käyntihetkellä meri on vielä jäässä ja kevään kukoistus odottaa vielä edessä päin. Lapsille riittää silti tutkittavaa polun vierellä, rannalla ja kallioilla. 

Löytöretkellä kaupungissa näkyy usein asutusta, niin on nytkin, mutta lisäksi löytyy myös kiinnostavia kiviä joille kiivetä ja kallioita joita tutkia. Repusta kaivetaan esille luupit joilla etsitään hämähäkkejä puiden pinnalta. Luonto näyttää ihan erilaiselta lähempää katsottuna. Käpysyönnökset inspiroivat leikkiin ja puunaluset piilotteluun. 

Nuori poika kulkee kurahousuissa rantahiekassa. Takana näkyy rantakallioita.
Rantahiekka ja kalliot viihdyttävät nuoria löytöretkeläisiä

Laajasalon luontoon voi piipahtaa hissukseen kokien tai yhdistellä pidemmän reitin

Saaren ympärikiertävä reitti on pituudeltaan sopiva pienillekin lapsille. Kiirettömän luontohetkeilyn jälkeen yllätyn, kun luen että saaren rantapolku on pituudeltaan vain noin 300 metriä. Mikäli retkiseurue etenee rivakampaa tahtia, kannattaa tutustua tarkemmin Tullisaaren puiston kokonaisuuteen ja myös muihin lähellä oleviin kohteisiin: Kruunuvuoren lampeen ja puretun huvila-alueen rantakallioihin, Stansvikin suojeltuun metsään ja kaivosalueeseen sekä Stansvikin kartanon läheisiin metsiin ja Tahvolahdenniemelle. 

Tyttö kiipeää vaakasuorassa kasvavaa puuta pitkin. Taustalla näkyy oksiaan levittävä suojaava kuusi.
Killingholmassa kasvaa erikoisiakin puita

Jos kiikarissa on pidempi saariretki niin kannattaa tutustua myös Vartiosaareen. Reposalmentien päästä on kesäisin päässyt saarelle kesäkahvilan ilmaiskuljetuksella. Viime kesänä kokeilussa oli myös sähkölautta. 

Ihania kevätretkiä ja uusia luontolöytöjä myös kaupunkiin!

Lähtisitkö sinä löytöretkelle lähiluontoon? 


Mira / Luontohetkiblogi

 

torstai 21. tammikuuta 2021

Luminen laavuyö Sipoonkorven kansallispuistossa – bussilla perille!


Luontoon kannattaa lähteä aina, mutta etenkin silloin kun elämä tuntuu kiireiseltä! Tykkään erilaisista juhlapäivistä ja niiden juhlistamisesta ulkona. Tällä reissulla toivotetaan tervetulleeksi uusi vuosi Sipoonkorven kansallispuistossa. Lue miten sujuu autottoman yön yli retki pääkaupunkiseudulla talvella, kun aikaa on 20 tuntia.


RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Sipoonkorven kansallispuistossa sijaitseva Ängesböle on mukava taukopaikka, jossa on helppo yöpyäkin. Byabäckenin luontopolku kulkee samalla alueella.
Reitin pituus:  Bussibysäkiltä on 2,5 km Byabäckenin parkkipaikalle ja siitä muutama sata metriä Ängesböleen
Retken kesto: Yön yli, mukava päiväretkikohde lapsiperheille
Vessa: huussit Ängesbölessä (oma paperi mukaan)
Taukopaikka: laavu ja monta tulipaikkaa
Lastenvaunuillen: ei, reitin alussa noustaan jyrkkää mäkeä, bussilla saavuttaessa pysäkiltä kuljetaan autotien viertä Byabäckeniin (vaunut voisi jättää parkkipaikan tuntumaan)

Retkiystävät tien päällä, kuvassa Maria


Helsingin rautatieasemalta Sipoonkorpeen reilussa puolessa tunnissa

Loppuvuoden kiireiden jälkeen on ihana sukeltaa vuoden vaihteeseen retkeillen. Retkivalmisteluina pakkaan tarjouskampanjasta hankkimani rinkan, 75 litraisen Fjällravenin Kajkan ja suuntaan alkajaisiksi kohti Sörnäisten katuja. Rautatieasemalta startannut bussi noukkii minut urbaanista ympäristöstä kohti vehreämpiä maisemia. 

Bussi 788 kulkee harvakseltaan Helsingin rautatieasemalta kohti Porvoota, mutta sillä pääsee 40 minuutissa Sipoonkorven kansallispuiston kylkeen. Metsähallituksen sivuilta löytyy laajempi listaus Sipoonkorven bussiyhteyksistä. Jäämme ystäväni kanssa  pois bussista Jokivarrentiellä, Länsitien pysäkillä. Reittimme kohti ensimmäistä etappia, Byabäckenin parkkipaikkaa, on yksioikoinen: 2,5 kilometriä pitkin Länsitien reunaa. Kello on kolmen maissa ja ulkona on vielä valoisaa. Astelemme lammikoiden laikuttamaa tietä. Ilma on sateisen kostea ja ennen kaikkea raikas. 

Byabäckenin infotaulu Sipoonkorven kansallispuistossa

Sipoonjoen sivujoki Byabäcken virtaa parkkialueen vieressä

Länsitien varrella Sipookorvessa riittää nähtävää

Rinkkani painaa 20+ kiloa! Ei ihan kevyet varusteet 20 tunnin retkelle, mutta testireissu on hyvä tehdä kunnon kantamuksilla. Tiellä ei ole ruuhkaa, vain muutama auto huristaa ohitse. 1,5 kilometrin kävelyn jälkeen tulemme ensimmäiselle infotaululle. Källängen infotaululta ja parkkipaikalta (Länsitie 152) voi kavuta ylös mäkeen ja Bölebergetin kallioille. Kallioiden päällä on pieniä lampia, jotka tekevät paikasta mielenkiintoisen. Ainakin viime käynnillä, muutama vuosi sitten, paikalla oli yksinkertainen nuotiopaikka. Kalliolampien alue jää kansallispuiston rajojen ulkopuolelle, eikä nuotiopaikkakaan ole Metsähallituksen ylläpitämä.

Raikkaan kostea kävelyilma saattelee meidät seuraavaksi Byabäckenin parkkialueelle ja infotaululle. Tämä on myös Ponun perinne postia –luontopolun lähtöpaikka. Matkamme varsinainen kohde on Ängesböle, josta löytyy laavu, useita tulipaikkoja ja pieni telttailualue polttopuineen sekä huusseineen. Teltan saa pystyttää kansallispuistossa vain tarkoitukseen merkitylle alueelle. Pyrimme ajoissa perille ja toivomme yösijaa laavusta. Teltta on toki mukana.

Byabäckenin luontopolku

Poikkea Byabäckenin luontopolulta eväshetkelle Ängesböleen

Sipoonjoen sivujoki, Byabäcken, virtaa komeasti parkkipaikan tuntumassa. Tätä retkijuttua kirjoittaessa opin, että Byabäcken joki on myös tärkeä elinympäristö taimenelle. Byabäckenin luonto hurmaa läpi vuoden. Ainoa kuva jonka olen postannut Luontohetkiblogin Instagram -tilille kahdesti on upea käenkaalin kukkameri juuri täällä. Joulukuun lopussa vesipisarat venyvät neulasten jatkeena ja ilta hämärtyy.

Joen ylityksen jälkeen vastassa on ylämäki, joka ottaa huterajalkaisemmilta luulot pois. Rinkka painaa ylämäessä, mutta leveää luontopolkua on muuten helppo kulkea. Metsään laskeutuva pimeä ajaa vastaamme muutamia ulkoilijoita. Hypimme loskalammikoiden yli. Kiittelen ja kiroan kenkiäni. Jalassani on vedenpitävät mutta melko koleat retkeilykenkät, villasukin vuoratut kesäkumpparit. Useampi seurue tiedustelee yöpymissuunnitelmiamme. Retkemme pienessä tihkusateessa uuden vuoden aattona saattaa hämmästyttää. 

Tulemme pian Ängesbölen viitan kohdalle, ja mietimme pitäisikö mukaan ottaa puita. Ennen retkeä lukemani kirjoitukset ovat kehoittaneet tekemään niin, mutta emme kuitenkaan seuraa neuvoja. Vettä olemme ottaneet mukaan reippaasti, sillä kohteesta ei löydy vesipistettä.

Pitkät puut muuttuvat pätkiksi Ängesbölen puuliiterin kupeessa 

Tunnelmallista retkiruokailua räntäsateessa

Tullessamme perille, ei paikalla ole muita. Katsastamme Ängesbölen laavun lokoisaksi nukkumapaikaksi. Tulisija jakaa laavun ja nukkumaan mahtuu molemmin puolin. Sijaa on jopa viidelle sopuisalle henkilölle. Heitämme rinkat sateen suojaan ja suuntaamme kokkailemaan kuusen tarjoamaan katokseen. Luvassa on itämaishenkistä myskikurpitsa-nyhtökaurasörsseliä Trangialla valmistettuna. Tervetuliaismaljaksi keitämme Retkipaikan uutta Loimu -kahvia. Kahvi maistuu pienessä sateessa kauramaidon kera erinomaiselta. 

Illallinen kaasukeittimellä valmistuu helposti valmiiksi pilkotuista aineksista. Kamera pitää sadetta kylmälaukussa, joten todistusaineistoa ei jää. Luottoreseptini saattaa tulla jakoon myöhemmin!

Syömisen lomassa saan ystävältäni liikuttavan lahjan: palan suojeltua ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä. Valittu alue, Hiirettelänvuori Iitissä, nostaa hymyn huulille. Lahja sisältää upeasti kuvitetun kortin, jossa retkihiiri köllöttelee komeissa maisemissa. Paras lahja on yhteinen retki ja suojeltu metsä! Marian luontoaiheisia kuvituksia voi ihastella Instagramissa

Yksi Ängesbölen tulipaikoista

Otsalamppuhiippailut pimeässä metsässä

Melko räntäisen, mutta iloisen ruokailu- ja tiskituokion jälkeen suuntaamme pimeälle Byabäckenin luontopolulle. Luontopolun varrelta, eläinten postilaatikoista, löytyy hauskoja viestejä lasten kanssa luettavaksi. Käyntihetkellä polulla olevat kuusi postilaatikkoa ovat kuitenkin huollettavana. Rengaslenkkinä luontopolulle tulee pituutta noin 2 km, mutta reitti kulkee paluumatkalla 700 metriä Länsitien reunaa pitkin.

Räntäsade muuttuu lumisateeksi ja palaamme laavulle, jossa loimottaa nyt kutsuva tuli. Mahdumme hyvin lämmittelemään saapuneen seurueen tiivistäessä. Keskustelun päätteeksi ajaudumme varttuneempien suunnistajien imuun ja päätämme kurkata löydämmekö lähellä sijaitsevan Bergströmin torpan. 

Bergströmin torppa vaikuttaa kuvien perusteella jo melko huonokuntoiselta, mutta lienee paikkana mielenkiintoinen. Torpan vieressä on katoksellinen nuotiopaikka, jonka voi varata yksityiseen käyttöön Sipoonkorven luontoyrittäjiltä. Kävelemme pimeässä ja suunnistajat loikkivat valonheittimineen runkojen yli kuin metsäkauriit. Me astumme perässä mutaan ja innokkaasta yrityksestä huolimatta palaamme harhareissun jälkeen takaisin laavulle.

Ängesbölen laavu tunnelmavalaistuksessa

Vuodenvaihde täyttää nuotiopaikat 

Kuivattelen kamppeitani tulen ääressä ja mietin voisiko olla parempaa tapaa odottaa vuoden vaihtumista. Ängesbölen tulipaikat täyttyvät ja kello kymmenen aikaan jokaisella loimuaa tuli. Puuliiteri, sahat ja kirves ovat ahkerassa käytössä.

Koiranomistaja koirineen norkoilee eväitä, kun huoltoasemien ovet ovat olleet säpissä. Koiria onkin monta, osa on paossa rakettien räiskettä. Emme odottaneetkaan olevamme yksin näin helposti saavutettavassa paikassa.

Teemme laavussa iltapalaa ja taiteilemme pihalle lumikarhun. Uuden vuoden toivotukset lähetetään matkaan tähtisadetikkujen ja keksien siivittämänä. Kuksassa on kuksallinen skumppaa. Kun muut vuodenvaihteen viettäjät poistuvat ja laavu tyhjenee hiljenee myös Ängesböle. Sukellamme makuupusseihimme eikä unta ei tarvitse odotella.



Laavuselfie

Uusi luontoretkivuosi alkaa ulkona

Aamulla keittelemme puuron ja kahvit. Tuntuu hyvältä vastaanottaa vuoden ensimmäinen päivä rauhassa retkellä. Saamme olla koko aamupäivän keskenämme ja tunnit hupenevat verkkaiseen tekemiseen. Pilkomme puita valmiiksi ja pakkailemme. Nähtävää jää vielä seuraavallekin kerralle. Emme ehtineet ollenkaan aivan vieressä nököttävälle torpalle! Kun yhdentoista maissa suuntaamme kohti bussipysäkkiä, vastaan kävelee monta perhettä.

Byabäckenin alueella ei kulje pitkiä merkittyjä reittejä, mutta kohde on mukava retkipaikka joka tapauksessa. Kurkkaa kerralla vaikka kaikki : Byabäckenin luontopolku, Bergströmin torppa ja Ängesbölen taukopaikka laavuineen. Älä unohda nousta katsomaan kalliolampia Källängen parkkipaikalta.




Sipoonkorven moniin retkeilymahdollisuuksiin voi tutustua vuonna 2020 julkaistun retkioppaan "Sipoonkorpi luontokohdeopas" avulla!

Luontohetkiblogin neljän vuoden takainen retkijuttu kuljettaa pitkospuille ja Sipoonkorven Storträsk -lammen ympäri. Nykyään Storträskille vie esteetön reitti ja paikalla on katoksellinen tulipaikka. 


Mukavia luontoretkiä vuodelle 2021!

- Mira, Luontohetkiblogi