torstai 21. tammikuuta 2021

Luminen laavuyö Sipoonkorven kansallispuistossa – bussilla perille!


Luontoon kannattaa lähteä aina, mutta etenkin silloin kun elämä tuntuu kiireiseltä! Tykkään erilaisista juhlapäivistä ja niiden juhlistamisesta ulkona. Tällä reissulla toivotetaan tervetulleeksi uusi vuosi Sipoonkorven kansallispuistossa. Lue miten sujuu autottoman yön yli retki pääkaupunkiseudulla talvella, kun aikaa on 20 tuntia.


RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Sipoonkorven kansallispuistossa sijaitseva Ängesböle on mukava taukopaikka, jossa on helppo yöpyäkin. Byabäckenin luontopolku kulkee samalla alueella.
Reitin pituus:  Bussibysäkiltä on 2,5 km Byabäckenin parkkipaikalle ja siitä muutama sata metriä Ängesböleen
Retken kesto: Yön yli, mukava päiväretkikohde lapsiperheille
Vessa: huussit Ängesbölessä (oma paperi mukaan)
Taukopaikka: laavu ja monta tulipaikkaa
Lastenvaunuillen: ei, reitin alussa noustaan jyrkkää mäkeä, bussilla saavuttaessa pysäkiltä kuljetaan autotien viertä Byabäckeniin (vaunut voisi jättää parkkipaikan tuntumaan)

Retkiystävät tien päällä, kuvassa Maria


Helsingin rautatieasemalta Sipoonkorpeen reilussa puolessa tunnissa

Loppuvuoden kiireiden jälkeen on ihana sukeltaa vuoden vaihteeseen retkeillen. Retkivalmisteluina pakkaan tarjouskampanjasta hankkimani rinkan, 75 litraisen Fjällravenin Kajkan ja suuntaan alkajaisiksi kohti Sörnäisten katuja. Rautatieasemalta startannut bussi noukkii minut urbaanista ympäristöstä kohti vehreämpiä maisemia. 

Bussi 788 kulkee harvakseltaan Helsingin rautatieasemalta kohti Porvoota, mutta sillä pääsee 40 minuutissa Sipoonkorven kansallispuiston kylkeen. Metsähallituksen sivuilta löytyy laajempi listaus Sipoonkorven bussiyhteyksistä. Jäämme ystäväni kanssa  pois bussista Jokivarrentiellä, Länsitien pysäkillä. Reittimme kohti ensimmäistä etappia, Byabäckenin parkkipaikkaa, on yksioikoinen: 2,5 kilometriä pitkin Länsitien reunaa. Kello on kolmen maissa ja ulkona on vielä valoisaa. Astelemme lammikoiden laikuttamaa tietä. Ilma on sateisen kostea ja ennen kaikkea raikas. 

Byabäckenin infotaulu Sipoonkorven kansallispuistossa

Sipoonjoen sivujoki Byabäcken virtaa parkkialueen vieressä

Länsitien varrella Sipookorvessa riittää nähtävää

Rinkkani painaa 20+ kiloa! Ei ihan kevyet varusteet 20 tunnin retkelle, mutta testireissu on hyvä tehdä kunnon kantamuksilla. Tiellä ei ole ruuhkaa, vain muutama auto huristaa ohitse. 1,5 kilometrin kävelyn jälkeen tulemme ensimmäiselle infotaululle. Källängen infotaululta ja parkkipaikalta (Länsitie 152) voi kavuta ylös mäkeen ja Bölebergetin kallioille. Kallioiden päällä on pieniä lampia, jotka tekevät paikasta mielenkiintoisen. Ainakin viime käynnillä, muutama vuosi sitten, paikalla oli yksinkertainen nuotiopaikka. Kalliolampien alue jää kansallispuiston rajojen ulkopuolelle, eikä nuotiopaikkakaan ole Metsähallituksen ylläpitämä.

Raikkaan kostea kävelyilma saattelee meidät seuraavaksi Byabäckenin parkkialueelle ja infotaululle. Tämä on myös Ponun perinne postia –luontopolun lähtöpaikka. Matkamme varsinainen kohde on Ängesböle, josta löytyy laavu, useita tulipaikkoja ja pieni telttailualue polttopuineen sekä huusseineen. Teltan saa pystyttää kansallispuistossa vain tarkoitukseen merkitylle alueelle. Pyrimme ajoissa perille ja toivomme yösijaa laavusta. Teltta on toki mukana.

Byabäckenin luontopolku

Poikkea Byabäckenin luontopolulta eväshetkelle Ängesböleen

Sipoonjoen sivujoki, Byabäcken, virtaa komeasti parkkipaikan tuntumassa. Tätä retkijuttua kirjoittaessa opin, että Byabäcken joki on myös tärkeä elinympäristö taimenelle. Byabäckenin luonto hurmaa läpi vuoden. Ainoa kuva jonka olen postannut Luontohetkiblogin Instagram -tilille kahdesti on upea käenkaalin kukkameri juuri täällä. Joulukuun lopussa vesipisarat venyvät neulasten jatkeena ja ilta hämärtyy.

Joen ylityksen jälkeen vastassa on ylämäki, joka ottaa huterajalkaisemmilta luulot pois. Rinkka painaa ylämäessä, mutta leveää luontopolkua on muuten helppo kulkea. Metsään laskeutuva pimeä ajaa vastaamme muutamia ulkoilijoita. Hypimme loskalammikoiden yli. Kiittelen ja kiroan kenkiäni. Jalassani on vedenpitävät mutta melko koleat retkeilykenkät, villasukin vuoratut kesäkumpparit. Useampi seurue tiedustelee yöpymissuunnitelmiamme. Retkemme pienessä tihkusateessa uuden vuoden aattona saattaa hämmästyttää. 

Tulemme pian Ängesbölen viitan kohdalle, ja mietimme pitäisikö mukaan ottaa puita. Ennen retkeä lukemani kirjoitukset ovat kehoittaneet tekemään niin, mutta emme kuitenkaan seuraa neuvoja. Vettä olemme ottaneet mukaan reippaasti, sillä kohteesta ei löydy vesipistettä.

Pitkät puut muuttuvat pätkiksi Ängesbölen puuliiterin kupeessa 

Tunnelmallista retkiruokailua räntäsateessa

Tullessamme perille, ei paikalla ole muita. Katsastamme Ängesbölen laavun lokoisaksi nukkumapaikaksi. Tulisija jakaa laavun ja nukkumaan mahtuu molemmin puolin. Sijaa on jopa viidelle sopuisalle henkilölle. Heitämme rinkat sateen suojaan ja suuntaamme kokkailemaan kuusen tarjoamaan katokseen. Luvassa on itämaishenkistä myskikurpitsa-nyhtökaurasörsseliä Trangialla valmistettuna. Tervetuliaismaljaksi keitämme Retkipaikan uutta Loimu -kahvia. Kahvi maistuu pienessä sateessa kauramaidon kera erinomaiselta. 

Illallinen kaasukeittimellä valmistuu helposti valmiiksi pilkotuista aineksista. Kamera pitää sadetta kylmälaukussa, joten todistusaineistoa ei jää. Luottoreseptini saattaa tulla jakoon myöhemmin!

Syömisen lomassa saan ystävältäni liikuttavan lahjan: palan suojeltua ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä. Valittu alue, Hiirettelänvuori Iitissä, nostaa hymyn huulille. Lahja sisältää upeasti kuvitetun kortin, jossa retkihiiri köllöttelee komeissa maisemissa. Paras lahja on yhteinen retki ja suojeltu metsä! Marian luontoaiheisia kuvituksia voi ihastella Instagramissa

Yksi Ängesbölen tulipaikoista

Otsalamppuhiippailut pimeässä metsässä

Melko räntäisen, mutta iloisen ruokailu- ja tiskituokion jälkeen suuntaamme pimeälle Byabäckenin luontopolulle. Luontopolun varrelta, eläinten postilaatikoista, löytyy hauskoja viestejä lasten kanssa luettavaksi. Käyntihetkellä polulla olevat kuusi postilaatikkoa ovat kuitenkin huollettavana. Rengaslenkkinä luontopolulle tulee pituutta noin 2 km, mutta reitti kulkee paluumatkalla 700 metriä Länsitien reunaa pitkin.

Räntäsade muuttuu lumisateeksi ja palaamme laavulle, jossa loimottaa nyt kutsuva tuli. Mahdumme hyvin lämmittelemään saapuneen seurueen tiivistäessä. Keskustelun päätteeksi ajaudumme varttuneempien suunnistajien imuun ja päätämme kurkata löydämmekö lähellä sijaitsevan Bergströmin torpan. 

Bergströmin torppa vaikuttaa kuvien perusteella jo melko huonokuntoiselta, mutta lienee paikkana mielenkiintoinen. Torpan vieressä on katoksellinen nuotiopaikka, jonka voi varata yksityiseen käyttöön Sipoonkorven luontoyrittäjiltä. Kävelemme pimeässä ja suunnistajat loikkivat valonheittimineen runkojen yli kuin metsäkauriit. Me astumme perässä mutaan ja innokkaasta yrityksestä huolimatta palaamme harhareissun jälkeen takaisin laavulle.

Ängesbölen laavu tunnelmavalaistuksessa

Vuodenvaihde täyttää nuotiopaikat 

Kuivattelen kamppeitani tulen ääressä ja mietin voisiko olla parempaa tapaa odottaa vuoden vaihtumista. Ängesbölen tulipaikat täyttyvät ja kello kymmenen aikaan jokaisella loimuaa tuli. Puuliiteri, sahat ja kirves ovat ahkerassa käytössä.

Koiranomistaja koirineen norkoilee eväitä, kun huoltoasemien ovet ovat olleet säpissä. Koiria onkin monta, osa on paossa rakettien räiskettä. Emme odottaneetkaan olevamme yksin näin helposti saavutettavassa paikassa.

Teemme laavussa iltapalaa ja taiteilemme pihalle lumikarhun. Uuden vuoden toivotukset lähetetään matkaan tähtisadetikkujen ja keksien siivittämänä. Kuksassa on kuksallinen skumppaa. Kun muut vuodenvaihteen viettäjät poistuvat ja laavu tyhjenee hiljenee myös Ängesböle. Sukellamme makuupusseihimme eikä unta ei tarvitse odotella.



Laavuselfie

Uusi luontoretkivuosi alkaa ulkona

Aamulla keittelemme puuron ja kahvit. Tuntuu hyvältä vastaanottaa vuoden ensimmäinen päivä rauhassa retkellä. Saamme olla koko aamupäivän keskenämme ja tunnit hupenevat verkkaiseen tekemiseen. Pilkomme puita valmiiksi ja pakkailemme. Nähtävää jää vielä seuraavallekin kerralle. Emme ehtineet ollenkaan aivan vieressä nököttävälle torpalle! Kun yhdentoista maissa suuntaamme kohti bussipysäkkiä, vastaan kävelee monta perhettä.

Byabäckenin alueella ei kulje pitkiä merkittyjä reittejä, mutta kohde on mukava retkipaikka joka tapauksessa. Kurkkaa kerralla vaikka kaikki : Byabäckenin luontopolku, Bergströmin torppa ja Ängesbölen taukopaikka laavuineen. Älä unohda nousta katsomaan kalliolampia Källängen parkkipaikalta.




Sipoonkorven moniin retkeilymahdollisuuksiin voi tutustua vuonna 2020 julkaistun retkioppaan "Sipoonkorpi luontokohdeopas" avulla!

Luontohetkiblogin neljän vuoden takainen retkijuttu kuljettaa pitkospuille ja Sipoonkorven Storträsk -lammen ympäri. Nykyään Storträskille vie esteetön reitti ja paikalla on katoksellinen tulipaikka. 


Mukavia luontoretkiä vuodelle 2021!

- Mira, Luontohetkiblogi


2 kommenttia:

  1. Hei Mira, kiva kirjoitus sisällöllisesti ja pisteet siitä, että käytätte julkista liikennettä. Pohjoiseen Sipoonkorpeen pääsee nimenomaan Helsingin keskustasta varsin hyvin ja vaihdon kautta tietenkin muualtakin.
    Olin koirani kanssa käymässä laavulla ja tulipaikalla hieman ennen vuoden vaihtumista. Emme norkoilleet teidän eväitänne, nyhtökaura ei kuulu varsinkaan tuon toisen lajin ruokaympyrään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun löysit jutun pariin! :) Minulla ei itselläni olekaan autoa, joten arvostan kovasti toimivia yhteyksiä. Uuden vuoden reissukohdekin valikoitui sen mukaan minne näppärästi pääsi ja oli mahdollista yöpyä. Tulistelu oli iltapäivän räntäsateen jälkeen ihanaa. Olitkohan sen vaalean valloittavan terrierin kanssa liikkeellä? Pitäisi selvästi olla aina jotain pientä myös koiraystävien ja tietysti myös ihmisystävien varalle! Meidän iltapala oli iltaruuan jämppeitä, kun taas toinen seurue lämmitteli hatsapureja! Tosi hyvä idea karata raketteja metsään. Toivottavasti et pahastunut muotoilusta, se oli kirjoitettu ihan pilke silmäkulmassa. Odotan sitä kun itsellänikin on vielä jonain päivänä noin mainio retkikaveri :)

      Poista