Karu Kasakallio sammuttaa kaukokaipuun Itä-Helsingissä

Itäväylän tuntumassa Salmenkallion alueella sijaitseva metsäalue kätkee sisuksiinsa merkittävän retkielämyksen. Alueella risteileviä polkuja seuraamalla voi taivaltaa mielenkiintoisen päiväpatikan kallioille, suolle ja kutsuville metsäpoluille. Kasakallion luonnonsuojelualueen valtavat kalliomuodostelmat pronssikautisine hautaröykkiöineen tekevät paikasta erityisen. Jälleen kerran pääkaupunkiseudun luonto yllättää isosti. Olemmeko muka Helsingissä? Retki Kasakallion laelle on nuorimmille jännä kiipeilyretki. Tarkkana saa olla, mutta tylsää ei taatusti ole kellään.

Reitin alussa lepää komea murikka, jonka alta pienemmät mahtuvat ryömimään.

Olen käynyt Kasakalliolla (myös Kasaberget) useamman kerran, sekä lasten kanssa että itsekseni. Retkeläisten iän ja jaksamisen mukaan alueella voi seikkailla vain näköalakallion maisemien ja hautaröykkiön ääreen tai kävellä pidemmän lenkin. Kasakallio sijaitsee Mustavuoren ja Talosaaren välissä. Paikalle pääsee autolla kääntymällä Itäväylältä Vikkullantielle. Ratsutalli toimii hyvänä maamerkkinä ja auton voi jättää pieneen syvennykseen luonnonsuojelualueen lähelle (Googlekin neuvoo perille). Kannattaa kuitenkin saapua pyörällä tai julkisilla. Matkaa lähimmiltä bussipysäkeiltä, Vikkulla ja Vikkulla2, on paikalle noin 900 metriä. 

Pronssikautinen hautaröykkiö Kasakallion maisemapaikalla

Mikäli haluat kavuta suoraan maisemakalliolle suuntaa parkkipaikalta polkua vasemmalle ja seuraa kallion päälle kiemurtavaa reittiä. Alueella ei ole opasteita. Maisemakallio on kooltaan 300 x 150 metriä. Laelta aukeavat peltomaisemat. Valtavan hautaröykkiön lisäksi paikalla on kulkenut lennätin linja, jonka tukirakenne on edelleen nähtävissä. Reitti maisemakalliolle on osin vaativa, eikä sovi huonojalkaisille. Tämän kertaisella retkellä ystävän kanssa käymme huipulla, mutta eväitä siirrymme syömään toiselle kalliolle. Huipulla meitä tervehtii toisen retkiporukan lisäksi punainen pikkukäpylintu. 

Kasakallion polut risteilevät kallioiden lomassa

Kasakallio on luonnonsuojelualuetta, eikä alueella saa sytyttää minkäänlaista tulta! Pakkaa mukaan siis eväät jotka eivät vaadi lämmittämistä, ruokatermos tai kaasulla toimiva retkikeitin. Kasakallion laen maisemakalliolla saattaa olla väkeä, joten omaa rauhaa hakevan kannattanee suunnata muille upeille kallioille eväshetkeä varten.

Eväiden syönnin jälkeen kiertelin ystäväni kanssa luonnonsuojelualueen polkuja. Kasakallion alueen kasvillisuus on karua, mäntyä, varpuja ja jäkälää. Paikoin sammalmato valuu kallion päältä kuin kuorrute. Jylhien kallioiden äärellä Helsingin luonto tuntuu taas aiempaa arvoituksellisemmalta. Pääkaupunkiseudun humusta ei täällä ole tietoa.

Kasakallion alueella on kaksi erillistä luonnonsuojelualuetta, toinen kiinni Vikkulantiessä maisemakallion ja hautaröykkiön ympärillä ja toinen kävelymatkan päässä heti Itäväylän tuntumassa. Kohde on merkittävä lintualue ja siellä pesii mm. palokärki, metsäviklo ja pääkaupunkiseudulla harvinainen kehrääjä. 

Komeat kalliot koristavat metsämaisemaa

Suuntaamme kohti pohjoisempaa luonnonsuojelualuetta. Poluilla kävellessä maisemat eivät todellakaan petä: komeita kallioita, epätasaista maastoa ja poikkeuksellisen epähelsinkiläinen fiilis. Retkikohde sopii erinomaisesti myös lapsiperheille seikkailullisempaan menoon. Opasteita ei ole ollenkaan, mutta pääpolut ovat niin leveitä ettei eksymisen vaaraa ole. Navigointiin riittää vaikkapa Googlen peruskartta. Vaikka etäisyydet ovat lyhyitä, retki tuntuu kilometrejään pidemmältä. 

Kaartaessamme paluumatkalle käymme kurkkaamassa vielä metsästä löytyvän arvokkaan suon, joka on ilmeisesti syntynyt lammen soistumisen seurauksena. Suolla kasvaa niin isokarpaloa, luhtavillaa kuin pohjanlummetta. Itälaidalta voi löytää pyöreälehtikihokkia, kotimaista "lihansyöjäkasvia", joka kiinnostaa ainakin omia lapsiani. Suopursun tuoksun lisäksi suolla voi tavata kauniisti kukkivan maariankämmekän. 

Suopursun tuoksu on lempituoksujani.

Suolta talsimme takaisin kohti Vikkulantien lähtöpistettä, jossa pyöräni odottaa parkissa. Suosittelen poikkeamaan Kasakalliolla. Jään funtsailemaan tämän kohteen tunnelmaa joka retken jälkeen. Luonto lepää omassa rauhassaan ja tunnelma on ajaton, mitä nyt lintujen laulukonsertti nostaa volyymejä. 

Iloisia kesän retkiä kaikille! Nämä kuvat napattiin alkukeväästä jolloin maassa näkyi vielä paikoitellen lunta ja suopursu vasta heräili. Aioitteko ottaa Kasakallion vierailulistalle?

Retkiterveisin

Mira, Luontohetkiblogi

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Upeita kallioita, karua maisemaa ja kaksi luonnonsuojelualuetta sekä suo

Reitin pituus:  Muutama satametriä maisemakalliolle kalliopolkua kiiveten

Retken kesto: 2,5 h 

Vessa: ei

Taukopaikka: luonnon luomat

Lastenvaunukelpoinen: ei, pienempiä avustettava ja valvottaja kallioilla

Lähteet: kartta.hel.fi / Luontotietojärjestelmä

Hyvinkään terveysmetsäpolku lunastaa lupaukset - metsän sylissä kulkevalla reitillä viihtyy koko perhe

Uutinen keskelle Hyvinkäätä valmistuvasta terveysmetsäpolusta on levinnyt  laajalle. Reitti on nyt valmis ja opasteet löytävät paikoilleen syksyllä. Minkälainen on polku, jonka laatimiseen on käytetty tietoa metsän terveysvaikutuksista sekä teetetty terveyshyötytutkimus kaupungin omilla työntekijöillä? Testiretkeilimme uuden 2,3 kilometrin mittaisen reitin kahden aikuisen ja kahden alle kouluikäisen lapsen voimin.

Opasteiden puuttuessa etsiskelimme hetken tietoa polun lähtöpaikasta. Tehtaanpuistoon rakennettu polku löytyi Hesarissa julkaistun artikkelin perusteella. Rengaslenkin kulkeva polku alkaa Jousitiellä sijaitsevan parkkialueen edestä. Houkuttelevan mutkittelevana kulkeva polku erottui metsän reunasta opasteettakin.

Polku on esteetön 750 metrin matkalta. Esteetön kulku stoppaa pitkospuihin. Paikalla on pieni kääntöpaikka, jolta kuljetaan samaa reittiä takaisin tulosuuntaan. Tämä kääntöpaikka on hieman ahdas, mutta matkalle osuu aiemmin myös leveämpi lava (yllä ja alla kuvissa).

Me olimme liikkeellä jalan. Lapset jaksoivat kävellä vaihtelevassa maastossa kulkevan reitin todella hyvin. Polun alkupään esteettömyyttä ei oltu toteutettu liikaa karsimalla. Polulla liikkuessa tunsi kulkevansa metsän syleilyssä. Koska esteettömiä pidempiä metsäreittejä on varsin vähän, suosittelisin Hyvinkään terveysmetsäpolkua myös kauempaa saapuville.

Reitti avautui aluksi tiiviinä hiekkapohjaisena (kivituhkaisena) polkuna. Soma puro ylitettiin kaiteetonta lyhyttä siltaa pitkin. Seuraavaksi vastaan tulikin jo leveä poikkipuinen pitkospolku. Ympäröivä metsä oli rehevä. Polkua reunustivat saniaiset ja metsäkortteet. Suovehkat kukkivat joen uomissa.

Pitkospolku päättyi helppokulkuisiin pitkospuihin. Suupielet sinertyivät mustikasta. Suuhun eksyi jokunen lakkakin. Vastaan tuli useampi kulkija ja marjanpoimijat pyllistelivät mättäillä. Koiria liikkui jonkin verran ja osa ulkoilijoista ei ollut välittänyt siivota lemmikkiensä jälkiä. Metsä oli upea ja monimuotoinen.

Pitkospuilta siirryttiin epätasaiselle metsäpolulle. Tämä osuus kannattaa huonojalkaisten jättää väliin. Itse pyysin lapsia jarruttelemaan juoksuaskelia. Metsästä löytyi mielikuvitusta kutkuttavia onkaloita, joissa ilmiselvästi asui muun muassa hiiriperhe moniosaisessa huoneistossaan. Polku nousi ylös pienelle mäelle. Menneistä nuotiojäljistä ja lasinsiruista päätellen mäki oli toiminut jonkinlaisena hengailupaikkana. Kieltämättä pieni virallinen levähdyspaikka olisi hauska idea - pysyisiköhän nyppylä siistimpänä? 

Juurakkojen ja kivien välissä puikkelehtiva metsäpolku jatkui jonkin matkaa. Muutaman kerran haeskelimme seuraavaa reittimerkkiä, keltapäiseksi maalattua matalaa tolppaa (kuvassa yllä). Äitini kyseli vastaantulijoilta jäljellä olevan matkan pituutta. Mutta kyllä, vastaus on kyllä - terveysmetsäpolulle uskaltaa jo tulla eikä merkkejä seuratessa ole eksymisen vaaraa. 

Matka jatkui pian leveitä pitkospuita pitkin ja reitille osui violettina kukkivia maariankämmeköitä. Tyttäreni juoksutti rohkeasti kädellään pitkää hietatuhatjalkaista. Näimme myös kauniina kukkivan vanamon sekä keltaisena hohtavan limasienen limakon. Parasta metsäretkissä ovat yllätykset. Etukäteen ei voi tietää mitä kaikkea poluilta löytyykään. 

Pitkospuut kapenivat hetkeksi yhden puun levyiseksi reitiksi. Ihan reitin loppuosa kulki tasapohjaista hiekkapolkua kohti pientä lampea ja parkkipaikan lähtöpistettä. Nyt oli aika tehdä yhteenveto, mikä fiilis terveysmetsäpolusta jäi? 

Sekä metsäluonnon että kulkureitin vaihteluvuus toi mielenkiintoa retkeen. Metsää ei myöskään oltu raivattu tai avattu liikaa terveysmetsäpolkua varten. Itselleni metsäfiilis on tärkeä. Liian leveä, puistomaisen avara tie, ei tuo metsässä liikkumisen kokemusta. Hyvinkään Tehtaanpuiston terveysmetsäpolku on juuri hyvä tälläisenä kuin se on: monimuotoista vehreää metsää, puron uomia, mukavia havaintoja sekä suuhun napattavia marjoja. 

Opasteet varmasti rohkaisevat vielä useampia polulle. Reittiopasteiden lisäksi, metsään on tulossa opastauluja omatoimisille harjoitteille joita tekemällä metsässä liikkumisesta voi saada vielä enemmän irti. Näitä helposti saavutettavia kaiken kansan metsälenkkejä lisää!

Mukavia metsäretkiä!

-Mira, Luontohetkiblogi

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Hyvinkään terveysmetsäpolku

Reitin pituus:  2,3 km rengasreitti, esteetön yhdensuuntainen reitti 750 m

Retken kesto: 1,5 h 

Vessa: ei

Taukopaikka: ei (ainakaan vielä)

Lastenvaunukelpoinen: 750 m esteetön reitti

Slåttmossen - kaukana poissa itähelsinkiläisellä suolla

Slåttmossen tuo Jakomäen helmi, odotti minua bussimatkan päässä. Pääkaupunkiseudun luonnon bonuspuolia on helppo saavutettavuus. Missä muualla pääset näin monipuolisten ja vaihtelevien luontokokemusten ääreen julkisilla kulkuvälineillä? Retki suolle oli illan oma hetki. Hetki ystävän seurassa. Ystävän joka lainasi jopa kameraansa. Tällä upealla keidassuolla kannattaa edetä hiljaa fiilistellen - pitkospuita pitkin, metsään poiketen ja läheiset hiekkakuopatkin kurkaten. Retkipaikka sopii mainiosti lapsiperheille! 

Slåttmossen sijaitsee Jakomäen ja Vaaralan kainalossa, Fazerilan vierailukeskuksen ja Porvoontien kyljessä, täällä. Paikalle voi saapua vaikkapa Mellunmäen metroasemalta bussilla 562 ja hypätä pois Louhikkotien bussipysäkillä (pysäkkinumero 3511). Matka kestää alle 10 minuuttia. Kun vielä kuljet pienen matkan takaisin bussin tulosuuntaan ja harppaat metsän puolella siintäville pitkospuille, unohdat pian missä olet. Slåttmossenin suo ei ole suuren suuri, mutta niin suuri että arjen ajatukset jäävät pitkospuiden tavoittamattomiin.

Pitkospuut tuntuvat risteilevän sinne tänne. Paikalla joskus sijainneesta, ilmeisesti läheisen koulun laatimasta, luontopolusta ei näy merkkejä. Paikallisoppaan kanssa kulkiessani keskityn luontofiilistelyyn ja päänsisäinen kartta menee helposti sekaisin. Google Mapsista on apua eikä suoseikkailulle lähtöä kannata empiä lastenkaan kanssa. 

Suo keskellä Helsinkiä tuntuu erityiseltä. Slåttmossen on lähiluontokohde joka kuljettaa kilometrejään kauemmaksi. Hurmaannun ensivisiitillä. Paikalla on pyöreälehtikihokkeja, aitoja kotimaisia lihansyöjäkasveja. Jos lasten innostaminen retkelle kaipaa lisäpontta, kokeile koodisanaa "lihansyöjäkasvi". Tutustakaa kasveihin vaikka jo ennakkoon, piirtämällä hurjat hyönteisloukot. Toinen houkutin on ehdottomasti seikkailu! Pitkospuut tuovat tunnelmaa ja kuljettavat nuoria luontoretkeilijöitä usein vauhdikkaasti eteenpäin. Minä lumoudun retkellä myös lakoista. Pötköttelen pitkospuilla mahallani kamera kädessä kun koiranulkoiluttajat pyrkivät ohi. En uskalla julkaista kuvia somessa - Jakomäen lakat tuntuvat salaisuudelta jota on varjeltava. Slåttmossenin suo on luonnonsuojelualuetta eikä pitkospuilta saa poistua edes marjajahtiin.

Suolta siirrymme metsän siimekseen. Metsä Fazerilan suunnalla tarjoilee vehreän kylvyn ilta-auringossa. Kiipeä kivelle, tasapainoile puulla - metsässä on lupa leikkiä. Tämä lähiluontoretki olisi hauska ruokahalunherättäjä ennen viikonloppubrunssia. Eväät maistuvat myös metsässä ja me istahdamme hetkeksi kaatuneelle puulle.  

Yllättyminen tekee lähiluontoretkeilystä hauskaa. Lapsille voi tarjota arvokkaita luontokokemuksia arjessa, lomalle lentämättä tai edes satojen kilometrien päähän matkaamatta. Luontokasvatus ja luontosuhteen syntyminen eivät ole kiinni asuinpaikasta vaan ennemmin ennakkoluulottomasta retkeilystä, tutkimisesta ja seikkailusta omassa lähiympäristössä. 

Metsäkävelyltä suuntaamme Jakomäen hiekkakuopille. Hiekkakuopat ovat täyttyneet vedellä ja jotkut uivatkin näin syntyneissä lammissa. Vedenlaatua ei tarkkailla eivätkä kuopat ole virallinen uimapaikka. Kiinnostusta uimapaikan perustamiseen kyllä löytyisi. Voit lukea käynnissä olevasta keskustelusta täältä.

Tunnelma hiekkakuopilla riippunee vierailuhetkestä ja tuurista. Voit löytää veden ääreltä idyllin, mutta luvata en voi! Yhden lammen rannalla viettää aikaa hieman maistellut seurue. Riippumatot on ripustettu lokoisan näköisesti. Hipsimme tästä huomaamattomasti eteenpäin. 

Lampitunnelmoinnin jälkeen suuntaamme kotimatkalle. Hiekkakuopat sijaitsevat näppärästi Somerikkotien varressa ja tutuksi tullut bussilinja 562 vie meidät Somerikkopolun -pysäkiltä (pysäkki 3512) Mellunmäen metroasemalle. Ilta-auringon vilkuttaessa meille hyvästiksi tiedän että tämä retkijuttu on kirjoitettava. Kiitos Metsäemo -Noora mainiosta ja kuvauksellisesta retkiseurasta ja kameran lainasta!

Upeita syyspäiviä ja tunnelmallisia retkiä!

-Mira 

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Kaunis suoalue pitkospuineen ja metsäseikkailu lampikierroksella

Reitin pituus:  miten haluat, kulkemamme matka alle 3 km 

Retken kesto: Alle 2 h

Vessa: Fazerilan vierailukeskus

Taukopaikka: luonnon luomat, Fazerila, alueen muut palvelut

Lastenvaunukelpoinen: osittain (pitkospuut suolla eivät)

Askolan hiidenkirnut lähettävät terveisiä jääkaudelta

Tämä käpyjä ahmiva hiidenkivi kutsuu Riisipadan, Kukkaron ja Jättiläisen kuhnepytyn äärelle. Että minne? Kyseessä on retkikohde joka on jäänyt erityisesti mieleen. Tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, Askolan kunnassa, sijaitsee Suomen laajin tunnettu hiidenkirnuesiintymä ja sen 20 hauskasti nimettyä hiidenkirnua. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätiköiden sulamisvesien pyörittäessä isoja jauhinkiviä paikoillaan kallioon kuoppia muovaten. Osa jauhinkivistä on vielä tallella ja niitä katsoessa tuntuu kuin vilkaisisi kauas menneisyyteen.

Siellä se on - jauhinkivi

Mylly, Kattila ja Kuppi 

Askolan hiidenkirnut olivat meillä pitkään to do –listalla ja kun paikalle viimein päästiin, odotukset ylittyivät. Jo vuonna 1965 avattu kohde tarjosi paljon enemmän kuin "kuoppia rinteessä" ja kirnualue onkin varmasti kiinnostava kaikenikäisille. Tapasimme paikalla niin ulkomaisia turisteja kuin motoristejakin. Varsinaisesta ruuhkasta ei silti voi puhua. Alue ei sovellu huonojalkaisille eikä sinne pääse lastenrattailla. Parkkipaikalta (Hiidenkirnujentie 720) hiidenkirnuille kulkee noin 500 metriä pitkä metsäpolku. Paikalle pääsee myös vesitse Porvoonjokea pitkin. Komean hiidenkirnuesiintymän ympärille on rakennettu puiset portaat, joilta kirnuja pääsee ihastelemaan. Kävimme paikalla aurinkoisella säällä, mutta sateisempana päivänä kannattanee varoa liukastumasta paikoin jyrkilläkin reiteillä. Kirnut täyttyvät helposti vedellä ja ovat jäässä jopa toukokuulle, joten niitä kannattaa käydä tutkimassa nyt syksyllä. Talvikunnossapitoa alueella ei ole. 

Etualalla Riisipata

Riisipadan pohjalta löytyi muurahaisia

Talkoovoimin toteutuvasta kirnualueen ylläpidosta vastaa kotiseutuyhdistys Askola-Seura Ry, joka kerää tarkoitukseen pientä pääsymaksua. Kolikkonsa voi kilauttaa paikalta löytyvään pataan. Pääsymaksut ovat: perhe 4 €, aikuinen 2 €, lapsi 1 € tai ryhmä 10 €. Me emme tienneet maksusta etukäteen, eikä käteistä tietenkään sattunut mukaan, harmitti. Kyselin kirnuista hieman lisää Askola-Seuralta Facebookin kautta. Sain kuulla, että kirnut tyhjennetään vedestä sähköttömästi, putkien avulla lappomenetelmällä  ja vieläpä tietyssä järjestyksessä. Ei kuulosta ihan kevyeltä talkootyöltä! Hiidenkirnualueelta löytyy simppeli kartta kulkureitteineen. Kartan näet myös täältä. Parkkipaikalta käteeni sattui esite, jossa kerrottiin Askolan hiidenkirnuista suurikokoisimman, Jättiläisen kuhnepytyn, syvyydeksi 10 metriä ja leveydeksi 4 metriä. Esitteen vanhassa kuvassa kävijät patsastelevat kirnun sisällä. Kirnun tikkaat ovat vieläkin paikoillaan, mutta pohjalta löytyy vettä ja kaiteet reunustavat kuoppaa. Askolan hiidenkirnuista löytyy lisätietoja nettisivuilta ja Facebookista, jonne päivittyy myös tietoja alueen tapahtumista.

Jättiläisen kuhnepytty. Taustalla penkki eväiden syöntiin.

Kuopuksemme keikkui retken jälleen kantorinkassa ja esikoinen tutustui alueeseen sujuvasti omin jaloin seikkaillen. Hiidenkirnuissa ja luonnossa riitti katseltavaa, joten paikalle kannattaa saapua vähän kauempaakin. Osa retkeilijöistä saattaa pitää hiidenkirnualuetta jo liiankin rakennettuna, mutta lapsiperhe kiittelee hyväkuntoisia portaita ja kaiteita. Takaisin parkkipaikalle suuntasimme kauniin kallioisen ja merkityn Maisemapolun kautta - kannattaa käydä kurkkaamassa. Polulta poiketessamme löysimme asukkaidensa jo hylkäämän linnunpesän. Tietävämmät arvelivat pesän kuuluneen pyylle. 

Hiidenkirnujen alueelta löytyy myös nuotiopaikka, jonne Askola-Seura pyrkii toimittamaan puita. Omat sytytysmateriaalit mukaan! Me emme retkellämme poikenneet kirnujen alapuolella sijaitsevalle nuotiopaikalle, mutta saamani kuvauksen mukaan se on oiva pysäkki myös lapsiperheen eväshetkeen. Alue on tasaisessa maastossa, joen maisemissa. Nuotiopaikan luona voi käydä katsomassa myös lähdettä ja alueelta voi kulkea nimettyä Metsäpolkua pitkin takaisin parkkipaikalle. 

Toinen, tosin logistisesti työläämpi vaihtoehto, on hurauttaa syömään eväitä 7,5 kilometrin päähän Naarkosken varrelle Pukkilan kylään. Ruokailu sujuu kosken kuohujen äärellä, mutta ilman tulentekomahdollisuutta. Kuten kasvillisuus jo paljastaa, tämä postaus on yksi niistä pöytälaatikossa odotelleista retkivinkeistä. Kävimme Askolan hiidenkirnuilla jo pari kuukautta sitten kesäkuussa. Tämä retkipaikka on kuitenkin ajankohtainen juuri nyt!

Naarkosken maisemia

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Suomen laajin hiidenkirnuesiintymä tunnin ajomatkan päässä Helsingistä

Reitin pituus: parkkipaikalta hiidenkirnualueelle noin 500 metriä

Retken kesto: alle 3 h

Vessa: 

Taukopaikka: nuotiopaikka hiidenkirnualueen alaosassa

Lastenvaunukelpoinen: ei

Eläinhavaintoja: muurahaiset eivät koskaan petä, lintuja ja linnunmunia