Näytetään tekstit, joissa on tunniste koski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koski. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Risslan metsäpolku Fiskarsin ruukkikylän kupeessa - muutakin kuin metsää

Nainen seisoo sillalla lammen päällä


Mökkiviikonlopun ajanvietteenä teimme metsäretken Fiskarsiin. Metsäpolku yllätti vaihtelevalla maastolla ja tuntui kuumana kevätpäivänä villapaidassa kummasti kilometrejään pidemmältä. Tervetuloa mukaamme polulle, metsästä pellonreunaan, vanhan voimalaitoksen liepeille ja kallioille. Tällainen on Risslan metsäpolku Fiskarsissa.


RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Fiskarsin ruukkikylän kupeessa kulkeva hyvin merkitty ulkoilureitti / polku
Reitin pituus:  4 km vaihteleva maasto
Retken kesto: 2 h, verrannollinen eväshetkien kestoon
Vessa: Parkkipaikan luona, Fiskarsin torilla
Taukopaikka: laavu, ei puita valmiina, tarkista voimassa olevat varoitukset
Lastenvaunuillen: ei sovellu

Kolme naista kävelee avarassa mäntymetsässä polkua pitkin
Luontoretkeily sopii mökkireissun kaveriksi

Rennot mökkiviikonloput ovat muodostuneet meille ystävien kanssa tavaksi ja luonnossa liikkuminen liittyy kiinteästi viikonloppujen ohjelmaan. Tällä retkellä syötiin rauhassa niitä vähän parempia eväitä ja juotiin jopa kuohuvaa kuohujen äärellä synttäreideni kunniaksi. Retkikohde löytyi tukikohtamme läheltä ja toisin kuin yleensä käy, kevään upeimmat säät hellivät meitä reissun aikana. Retken avainsanat olivat rentoutuminen ja kiireetön fiilistely. 

Rinne on täynnä sinivuokkoja
Sinivuokot ihastuttivat polun lähtöpaikalla

Retki alkoi Fiskarsin torin parkkipaikalta, josta emme huomanneet suoraa opastusta Risslan metsäpolulle. Oikean tien varrelle käveltyämme alkoi koko reitin kattava selkeä viitoitus. Karttaa ei tarvinnut vilkuilla muun kuin eväspaikan pohdinnan takia. Jostain syystä reitin matka, 4 kilometriä, tuntui todellisuutta pidemmältä. Liekkö kyse ollut lukuisista pysähtymisistä ja mukana keikkuvasta kevytuntsikasta ja villapaidasta. Kevät yllätti ihanasti!

Kaksi naista kävelee metsäpolulla
Risslan metsäpolku kulkee vaihtelevassa ympäristössä

Risslan metsäpolku alkoi vuokkojen sävyttämänä mäkisenä nousuna ja kulki nimensä veroisesti metsässä. Sinivuokot loistivat mattona rinteessä. Retkipäivänä voimassa oli ruohikkopalovaroitus ja metsä olikin paikoin rutikuiva. Jatkuessaan polulla tuli vastaan ei niin mieluisia maisemia: metsäpolun varrelta oli hakattu metsää. Vaikka kannot sammaleineen ja käenkaaleineen ilahduttivat, ei polun kulkeminen hakkuualueen tuntumassa niin viehättänyt. Rengasreitti tarjoili kokonaisuudessaan rutkasti vaihtelua.

Kaksi naista kävelee metsäpolulla hakattujen puiden vieressä
Reitin varrelta oli hakattu puita

Pian putkahdettiinkin metsästä pellon laitaan, jossa maamerkkinä nökötti riistan tähyilytorni. Askeliaan ei tarvinnut varoa kun matka jatkui hiekkatietä pitkin. Metsä oli vaihtunut maalaismaisemaan ja pellonlaidassa lentäviin perhosiin. Perhoset eivät halunneet asettautua kuviin - tai ehkä kuvaajalla oli laiska lauantai. Peltoja kynnettiin ja suuri lokkilauma lenteli traktorin ympärillä. 

Kolme naista kävelee rinnakkain pellon laidalla kulkevaa kapeaa tietä pitkin. Traktori kyntää taustalla peltoa.
Metsäpolku kulki myös pellonlaitaa

Hiekkatie päättyi pihaan yksityisalueelle ja Risslan metsäpolku kaarsi siltaa pitkin puronuoman ylitse. Vesi on aina ilahduttava retkielementti, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta.

Nainen ylittää pienen puron siltaa pitkin

Pian oltiin jo takaisin metsässä, joskin leveämmällä väylällä. Olin ajatellut, että pysähtyisimme syömään eväitä vanhan voimalaitosrakennelman vierestä löytyvälle laavulle. Uumoilimme kuitenkin, että laavulla saattaisi olla jo väkeä, joten kurvasimme hetkeksi sivupolulle kohisevan puron äärelle. 

Metsässä kulkeva puro kuohuu virratessaan. Purossa on sammaleisia kiviä.
Ei hullumpi paikka henkäistä

Kohinan keskellä kilistimme retkimekoissamme synttäreilleni. Kevätretken teemana oli, että kaikilla olisi retkellä mekko päällä. Aurinko lämmitti, elämä oli ihanaa eikä ollut kiire minnekään! Vieressä avautuva Myllyjärvi oli osittain vielä jäässä, mutta joutsenet etenivät selällä määrätietoisesti. Perhosista tavattiin ainakin sitruunaperhonen, neitoperhonen ja suruvaippa. 

Kaksi joutsenta ui järvellä. Takana on kuusimetsää ja muutama mökki.

Palattuamme pääreitille, laavu löytyikin ihan kulman takaa. Laavu sijaitsee komealla paikalla Risslan voimalaitoksen rakenteiden ja putouksen luona. Voimassa olevan ruohikkopalovaroituksen vuoksi olimme varustautuneet eväin, jotka eivät vaadi lämmittämistä. Pääsin kuitenkin jututtamaan tulia viritellyttä pariskuntaa, jolla ei ollut mitään tietoa voimassa olevasta varoituksesta. Tulenteko varoitusten aikaan kiellettiin hyvin selkeästi paikalla olleessa opastaulussa. Vierailijoiden vuoksi kuvat laavusta jäivät ottamatta. 

Voimalaitoksen silta vie padon yli. Voimalaitoksen sammaloituneita rakenteita.
Voimalaitoksen vanhoja rakenteita

Siirryimme polkua pitkin metsän suojaan eväshetkelle. Suositeltava eväsvinkki päiväretkelle:  valmiiksi valmistetut uuniperunat, jotka pysyvät lämpiminä foliossa kylmälaukussa. Lisukkeilla höystettynä tottakai. Olen auttamattomasti kevätihminen ja hullaannun kevättunnelmiin aina vaan samalla tavalla. Maastolounaalla elämä tuntui taas erityisen ihanalta. 

Voimalaitoksen läpi virtaava kuohuva putous

Kun eväät oli syöty ja roskat pakattu poisvietäväksi, tutkailimme hetken voimalaitoksen vanhoja rakenteita. Vesi putosi varsin komean matkan ja näky oli vaikuttava. Risslan metsäpolun alue on osittain luonnonsuojelualuetta. Pyöräily reitillä on kielletty. Minulle jäi maastossa hieman epäselväksi missä suojelualueen rajat menivät, mutta ls-alueet löytyivät helposti esimerkiksi Retkikartasta. Karttaa olisi toki voinut kurkata jo aiemmin, sillä olimme lompsineet kiven heiton päässä kiinnostavista muinaishaudoista.  

Portaat ja suuntaopaste merkityn reitin varrella
Risslan metsäpolku oli merkitty maastoon erittäin selkeästi

Jatkettuamme matkaa, seurasimme hetkisen Kallvikenista laskeutuvaa puron uomaa. Putoukset olivat varsin komeita ja maisemat hetkittäin satumaisia. Taival jatkui kuivempaan mäntymetsään ja somalle metsäpolulle. Polkua käveltiin jonkin matkaan kunnes se johdatti meidät tielle joka ohitti kaksi järveä. Katselin meille kahvipaikkaa, mutta maasto ensimmäisen järven, Trindsjön, ympärillä näytti kostealta eikä Kivijärven ääressäkään ollut oikein luontevaa pysähtymispaikkaa. 

Valo siivilöityy puiden lomasta lumoavalle lammelle
Polun varrella oli satumaisia maisemia

Kuljettuamme tienvartta eteenpäin törmäsimme istutuspuihin ja niistä kertovaan opastauluun. Vanhemman istutuspuuston lisäksi tien toisella puolella oli taimiprojekti meneillään. Tämä kohta sai pohtimaan kauanko kestää, että metsä kasvaa paikoilleen hakkuun jälkeen. Seuraavaksi kuitenkin ilahduin kurnuttajista - sammakot konsertoivat ojassa kevätunnelmissa ja kutupuuhissa. Kaikki Suomen sammakot on rauhoitettu eikä kutua saa kerätä tai eläimiä häiritä. 

Sammakko ui ojassa
Kosiomenot mielessä - vaan riittääkö ojassa vesi?

Pian polku koukkasi takaisin metsään ja lopulta, melkein lenkin päätepisteellä, pääsimme kahville. Mukana oli kaasukeitin jolla kahvivedet lämpenivät kalliolla siitäkin huolimatta, että olin napannut kaupasta epähuomiossa kuplavettä. Vesipullojen pohjista ja kuplavedestä keittyi ihan hyvä kahvi. 

Kahvipannu, kaasukeitin, kuksa ja macarons -leivoksia
Pannukahvit maastossa kaasukeittimellä

Risslan metsäpolusta jäi hieman ristiriitainen tunnelma. Kokonaisuus oli mukavan vaihteleva, mutta hakkuut ja teillä kuljetut pätkät jättivät hieman toivomisen varaa. Ehkäpä reitin nimi voisi olla jokin muu kuin "metsäpolku", koska tämä sanayhdistelmä tuo mieleen nimenomaan metsässä ja polulla kulkevan reitin. Opastus polulla oli oikein toimiva ja Fiskarsin nettisivuja lukiessani vaikutti siltä, että reitti olikin uudistettu hiljattain.

Opastaulu, jossa kartta ja pyöräilykieltomerkki, metsäpolun varrella
Opastaulu Risslan metsäpolun varrella

Katso tästä Fiskars Villagen kartta Risslan metsäpolusta sekä puulajipolusta. Jälkimmäiselle emme tällä reissulla poikenneet. Oletteko käyneet Risslan metsäpolulla? Entä, onko Fiskarsin puulajipolku tuttu? Millaiset tunnelmat teille kohteista jäi? 

Mukavia retkiä kevääseen!

Mira, Luontohetkiblogi




perjantai 4. lokakuuta 2019

Kosken kuohuja, pitkospuita, tulipaikkoja ja ihana ruska – Nurmijärven Myllykoski sopii koko perheen syysseikkailuun



Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven synnyinseuduilta löytyvät Vantaanjoen kosket ovat paikallisten ulkoilijoiden suosiossa. Komeat kosket saattavat silti jäädä pääkaupunkiseutulaisilta huomioimatta. Nurmijärven Myllykosken retkireitit osuvat ansaitusti 7-veljeksin vaellusreitin varrelle. Myllykoski sopii erinomaisesti paitsi kalastukseen, myös koko perheen päiväretkikohteeksi. Helsingistä on helppo saapua bussillakin. Me päiväretkeilimme kosken äärellä syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Lue retkitarina ja innostu Myllykoskesta. 


RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Komeita koskimaisemia, pitkoksia ja siltoja
Reitin pituus:  alle 3 km
Retken kesto: 2 - 3 h 
Vessa: ei
Taukopaikka: Pikkukoskella on laavu ja tulipaikka, Myllykoskella on tulipaikka. Molemmilla tulipaikoilla on puukatos ja nuotiopuita.
Lastenvaunukelpoinen: Myllykosken ääreen pääsee vaunuilla. Reitti Myllykoski-Pikkukoski ei sovi rattaille, mutta Pikkukoskelle pääsee myös tietä pitkin.




Tervetuloa tunnelmallisen retkilauantaimme pariin Myllykoskelle. Retkemme luontoelämykset koetaan näppituntumalla. Metsässä kasvavat sienet ja komeat muurahaispesät herättävät lasten kiinnostuksen heti retken alkumetreillä. Tutkailemme polulta löytyviä opasteita, jotka ovat oiva tapa oppia uutta ympäröivästä luonnosta.

Myllykosken luontopolku, Koskikaran luontopolku, tekee noin kahden kilometrin mittaisen lenkin metsässä ja kosken alueella kierrellen. Alueelta löytyy lisäksi QR-koodeja sisältävä Myllykosken puulajipolku, joka vie Luontoportin lajitiedon pariin.  



Luontopolkujen opastaulut kaipaisivat usein korokkeita lapsille

Retkiryhmämme kurvaa luontopolulta pitkospuille joenvarteen. Olemme matkalla kohti Pikkukoskea, josta löytyy tulipaikka laavuineen. Pitkospuut kuljettavat nuoria nopsajalkoja vauhdikkaasti eteenpäin. Noin kilometrin mittainen matka Pikkukoskelle taittuu rivakasti. Pitkospuilla on runsaasti kynnyksiä, nousuja ja laskuja, mutta koko sakki pysyy enimmäkseen pystyssä. Huonojalkaiselle reitti ei sovellu. 

Matkaamme peltojen tiukassa halauksessa kasvavan kauniin joenvarsimetsän läpi. Vastaan tulee kaksi- ja nelijalkaisia ulkoilijoita. Upea lämmin syyssää ja viikonloppu ovat houkutelleet pitkoksille runsaasti kulkijoita.



Saapuessamme Pikkukosken laavulle edellinen useamman sukupolven retkiryhmä on juuri jatkamassa matkaansa. Olemme kantaneet nuotiopuut mukanamme, mutta paikalta löytyykin täysi puukatos. Ilahdun kaikkien perheretkeilijöiden puolesta. Lisään puita vielä hehkuvaan hiillokseen kun  seuraava retkiseurue jo pilkistääkin pitkosten päästä. Sopu sijaa antaa! Jaan tulokkaille vaahtokarkkeja grillattavaksi. Nämä ovat meillä hitti, mutta makeiden herkkujen kulutus on muutaman karkin luokkaa.

Pikkukoskella maistuvat eväät ja nuotioherkut


Syömme ja tutkailemme vierellä virtaavaa koskea. Kuopuksen suu loksahtaa pian auki. Vesirajasta kahlaava kalastaja esittelee saalistaan, kahta koskesta nousutta taimenta. Meidän retkisaalis sisältää luontokylvyn lisäksi kasan känsätuhkeloita. Känsätuhkelo on sieni, jota opin keräämään opastetulla sieniretkellä. Vain harva tuntuu tietävän näiden sopivan mainiosti pannulle.

Nuotifiilistelyjen jälkeen suuntaamme kohti Myllykosken komeita siltoja ja kuohuja. Hipsimme samaa reittiä takaisin.


Kalastajan saalis yllättää nuoret retkeläiset



Matkalla on lisää lapsia kiinnostavia opastauluja. Opettelemme kalalajeja. Törönkaltaiset nimet, aiheuttavat hilpeyttä retkiseuralaisissani. Joenvarren leveämpi väylä hyydyttää silti kuopuksen kävelyinnon. Päikkärit ovat jääneet välistä, mutta onneksi mummi on mukana retkellä. Myllykosken kuohujen ääreen pääsisi parkkipaikalta myös rattailla. Siltojen vieressä on toinen tulipaikka sekä puita. Kohteessa ei ole huussia.

Aina on aikaa halata puuta!



Kuljen tyttäreni kanssa Myllykosken silloilla. Tuijottelemme koskea ja virtaan tarttuneita vaahteranlehtiä. Ulkoilijoiden määrä on lisääntynyt iltapäivää kohti. Parkkipaikka on palatessamme täynnä. Liikkeellä on ilahduttavan paljon perheitä ja pieniä lapsia. Myllykosken parkkipaikoista toinen on Siippoontien varressa ja toiselle käännytään Kylmänojantien kautta. Jälkimmäiseltä parkkipaikalta pääsee lyhintä reittiä komeimpien koskikohtien ja siltojen ääreen.





Myllykoskelle pääsee Helsingistä myös autotta. Moni pitkänmatkan bussi kulkee Nurmijärven Myllykukon ohi. Liittymän liepeiltä löytyy bussipysäkkejä. Saapumisohjeita voi tutkailla vaikka Googlen reitityspalvelun kautta.

Koskikohteet ovat komeita vuoden ympäri. Oletko jo käynyt Myllykoskella tai kenties upealla Nukarinkoskella



Mukavia syysretkiä! Tervetuloa seurailemaan luontofiilistelyä myös Luontohetkiblogin Instagramiin

-Mira





perjantai 9. marraskuuta 2018

Nukarinkoski – siltoja ja satumaisemia Nurmijärvellä


Vantaanjoella riittää ihmeteltävää ja lapsiperheille sopivia retkipaikkoja. Nukarinkoski tarjoaa paljon nähtävää: siltoja, pitkospuita, kaunista metsää sekä kosken kuohuja. Kohteesta löytyy myös laavu tulipaikkoineen. Nukarinkoski on erinomainen perheretkikohde. Komeimmat maisemat löytyvät parkkipaikan läheltä. Tee parin tunnin päiväretki tai miniseikkailu laavukaakaolle. Opasteiden puuttuessa tämä retkijuttu tuo selvyyttä reittivalintaan.


Olen kirjoittanut aiemmin Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitsevasta Pitkäkoskesta sekä Nurmijärven Myllykoskesta. Hieman syrjemmässä sijaitseva Nukarinkoski erottuu joukosta komeilla puusilloillaan ja lehtipuiden katveessa kulkevilla joen uomilla. Kosken seutu tuo iloa läpi vuoden. Syksyllä mielenkiintoiset retkimaisemat viihdyttävät väreillä ja vaihtelevuudella. Lumiset näkymät veden äärellä ovat komeat. Keväällä virta on vuolain ja kesän vehreässä viidakossa kelpaa seikkailla.



Nukarinkoski on kalastajien suosiossa.  Koskeen istutetaan vuosittain 2 000 kiloa kirjolohta. Maistiaisia kohteesta saatkin kalamies Peltsin Youtube -videolta


Vierailimme koskella jo kesällä pirteän mummoenergian voimin. Nukarinkosken parkkipaikka löytyi helposti Google Mapsilla, Nukarintien vieressä sijaitsevan pallokentän luota. Kosken kulmille Nukarintielle pääsee Nurmijärven linja-autoasemalta bussilla numero 51 (katso Korsisaaren aikataulut).


Lähdimme kiertämään alueella kulkevaa merkitsemätöntä rengasreittiä myötäpäivään (Nurmijärven kunnan simppeli kartta). Suuri osa näyttävimmistä kohdista jäi visiitin loppupuolelle. Koska tämä oli ensimmäinen käyntini Nukarinkoskella, oli reissulla odottava tunnelma. Kunnan kartalle merkityt nuotiopaikat olivat hyvin yksinkertaisia.


Aluksi reittimme kulki mukavasti joen liepeillä vehreässä metsässä, mutta koukkasi sitten asutuksen lomaan Hattaratielle. Usko oli hetken koetuksella. Oliko tämä nyt se hieno paikka, josta olin saanut useamman vinkin? Äitini epäili reittivalintaa ja lapset sanoivat etteivät he jaksa kävellä. Pikainen kurkistus karttaan näytti silti vihreää valoa! Reitti koukkasi omakotitalojen väliin. Vaikka tie näytti johtavan lähinnä talojen nurkille, se johdatti metsään ja takaisin kosken ääreen. 



Myllykosken pitkospuisista joenvarsireiteistä haaveilu unohtui kun puikkasimme takaisin kosken luokse. Komeat sillat ja kuivanakin kesänä vuolaasti virannut koski tarjosivat hienot maisemat. Kyllä kelpasi! Alueella oli lisäksemme muutama muu kulkija. Lähtöpisteeseen palattuamme, jatkoimme vielä laavulle johdatteleville portaille (parkkipaikalta katsottuna oikealle). Vehreät lehvästöt kaartuivat pitkosten ylle tuoden viidakkomaista tunnelmaa. Joki virtasi hiljalleen komeiden puiden vierellä. 



Innostavampi reitti kuljetti pikku jalkojakin sujuvasti eteenpäin. Laavu tulipaikkoineen kurkisti pian kulman takaa. Käyntihetkellä näytti että omat puut kannattaa ottaa mukaan. Tulisijassa oli vain hiiltynyt karahka. Eväshetkemme laavulla ei kestänyt kauaa ympärillä pörräävien ampiaisten vuoksi.





Nukarinkosken komeimmille paikoille ei pääse rattailla, mutta lyhyempikin visiitti alueelle kannattaa. Tämän retkipaikan juttu ovat parkkipaikan läheltä löytyvät sillat ja parkkipaikan puoleinen joenvarsireitti. Luontohetkistä voi nauttia pienemmissäkin paloissa. Kiireetön kokeminen jää lapsille varmasti paremmin mieleen kuin kulkeminen kauempana koskesta.

Käyntimme jälkeen Nukarinkoskelle on tullut uusi pöytäryhmä eväshetkeen (bongasin tiedon FB- ryhmästä, päivitän lisätiedot kun saan vastauksen kunnalta).



Mukavaa retkeä!

- Mira



RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Komeita koskimaisemia ja siltoja pienellä päiväretkellä
Reitin pituus:  alle 3 km
Retken kesto: 1 - 2.5 h, alle tunti Helsingistä 
Vessa: ei
Taukopaikka: tulipaikallinen laavu, uusi pöytäryhmä (?päivittyy)
Lastenvaunukelpoinen: ei

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Pornaistenniemen ja Lammassaaren uudet esteettömät seikkailut kutsuvat retkelle


Pornaistenniemen ja Lammassaaren alue on kehittynyt entistäkin monipuolisemmaksi koko perheen retkikohteeksi. Lammassaaren lintulavan valmistumista juhlittiin retkitunnelmissa toukokuun viimeisenä päivänä. Esteettömästä Lammassaaren pitkospolusta sekä upeasta uudesta lintulavasta on kiittäminen EU-rahoitusta saanutta NATTOURS -hanketta. Hankkeen yhteydessä on kohennettu valikoituja luontokohteita Helsingissä ja Tallinnassa. Hankkeen lähtökohtina ovat olleet niin lähiluonnon virkitysmahdollisuuksien kuin koululaisten luonnossa oppimisen edistäminen. Panostamalla esteettömyyteen luontokokemukset avautuvat myös avustetusti liikkuville. 

Luonnon syli - luontopolun vaikuttavat taulut

Koivukuja Pornaistenniemen lintutornin läheisyydessä


"Oliko se kuitenkin tuo edellinen risteys?" "Kävele nyt vaan."

Lammassaari ympäristöineen on loistava, helppo ja kaikille sopiva retkikohde. Lintulavan avajaisten yhteydessä pääsimme kulkemaan juuri valmistuneen hyvinvointiteemaisen Luonnon syli -luontopolun. Polun luontotaulut puhuttelivat ja olivat virkistävää vaihtelua perinteisille opasteille. Luontopolku on pituudeltaan kilometrin ja sen varrella on mukava picnic-paikka pöytäryhmineen. Esteettömän reitin lisäksi polulta voi poiketa Pornaistenniemen lintutorniin sekä lintujen tarkkailuun tarkoitettuun piilokojuun.  Piilokoju pitkospuineen voi olla pienelle suuri seikkailu. Piilokojusta saatat löytää päivystävän lintubongarin ja saada hyvässä lykyssä pientä opastusta havaintojen oheen. Tälle retkelle kannattaa napata kiikarit matkaan.

Pitkospuut ovat aina seikkailu, nämä vievät piilokojulle
Käy peremmälle, luontoelämyksiä tarjolla


Näin ruskosuohaukan, harmaahaikaran ja nokikanan (ei kuvassa)

Pornaistenniemen lintutornin portaat ovat jyrkät, mutta kapuaminen kannattaa! Lintutorniin on tulossa lisäyksenä peilirakenne, jonka ansiosta tornin näkymät saadaan välitettyä myös maantasalle. Esteettömyys on huomioitu ajatuksella.

Pornaistenniemen lintutorni

Luonnon syli -luontopolulla odotti mainio yllätys, Harakan pesä, paikka jossa pääsi heittäytymään heiniin ja ihailemaan taivasta. Pesä on kuuleman mukaan myös kelpo päiväunipiilo. Alempana kuvissa päiväleponäkymät latvuksiin ja kurkistus picnic-alueeseen, jonka viereisellä niityllä voivat muutkin kuin luontobloggarit ottaa rennosti! En malta olla kysymättä tässä, koska olet viimeksi heittäytynyt luonnon syliin?



Metsäemo ja Endorfiininmetsästäjä
Jatketaan jutussa kohti pitkospolkua ja juhlittavaa lintulavaa. Hei, kuuletko musiikin? Avajaistunnelmissa nautittiin laulusta luonnon helmassa ja miten hyvin se sopikaan uuden luontokemusta korostavan luontopolun tyyliin. Toki asiaan kuuluivat myös juhlallinen avajaisseremonia sekä ympäristöjohtaja Esa Nikusen kansalliskirjailijaammekin siteeraava puhe. 



Ympäristönsuojeluyksikön yksikönpäällikkö Päivi Kippo-Edlund (vas.) ja Helsingin ympäristöpalveluiden tiimipäällikkö Kaisa Pajanen (kesk.) sekä ympäristöjohtaja Esa Nikunen avajaistunnelmissa

Lammassaaren pitkospolku löytyy omallakin retkellä helposti opasteita seuraamalla. Sain kuviini ihanan Metsäemoblogin Nooran, joka on punaisine mekkoineen pitkospolulla kuin Liisa ihmemaassa. Sitä tämä polku pienille onkin, luonnon kokemista ja seikkailua. Muista pakata retkireppuun hyvät eväät, sillä seikkaillessa tulee nälkä.





Pitkospolulla sekä Lammassaaren uudella lintulavalla esteettömyys tarkoittaa myös esteettömiä näkymiä. Uskoisitko että alla olevassa kuvassa kiikaroidaan paksun lasin edustalla? Perheen pienimmätkin pääsevät helposti ja turvallisesti ihailemaan maisemia. Korkealle kohoavalla lintulavalla on sama systeemi näköaloineen. Avajaisretken juhlallisuudet sekä puheet jatkuivat lintulavalla ja yleisö tuntui selvästi nauttivan avajaistunnelmasta - ehkä vähän myös hienosta säästäkin. Tämä retkipaikka tosin on hieno karummallakin kelillä ja vuoden ympäri (jos et usko, kurkista juttu edellisestä retkestä täältä).

Annika Harlio ja Sini Tuoriniemi

NATTOURS -hankkeen Tallinnan tiimi toi Virosta terveisinä Kadriorgin puiston mehiläisten tuottamaa hunajaa! Kadriorgin puisto on yksi Tallinnan NATTOURS -kohteista ja takuuvarma lapsiperheiden vierailupaikka kesäreissulla. Myös muihin Tallinnan NATTOURS -kohteisiin kannattaa tutustua. 



Kadriorgin puiston mehiläisten valmistama tuliainen projektipäällikkö Triin Sakermaan hyppysissä sekä taustalla talouspäällikkö Lea Vedder
Metsäemo -blogin Noora ja Endorfiininmetsästäjä Terhi ennättivät myös Lammassaaren lintutorniin

Avajaisjuhlallisuuksien jälkeen on helppo hymyillä. Sain napattua paluumatkalla yhteiskuvaan ympäristöjohtaja Esa Nikusen sekä NATTOURS -hankkeen projektikoordinaattori Annika Harlion. Annika Harlion haastattelun ja lisää NATTOURS -hankkeesta pääsette lukemaan tästä.




Uskon että tämä panostus Pornaistenniemen ja Lammassaaren alueen lähiluontoon ja retkeilyyn nostaa hymyn sinunkin huulillesi. Retkioppaan ja mobiilikartan kohteeseen löydät osoitteesta www.citynature.eu !

Iloisia retkihetkiä!


-Mira / Luontohetkiblogi




RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Pitkospolku Lammassaaren lintulavalle sekä Luonnon syli -luontopolku 
Reitin pituus:  Esteettömiä reittejä yhteensä 3,5 km
Retken kesto: 3 h
Vessa: Alueella bajamaja (koirapuiston luona, rannan lähellä), sekä ravintola ja museo 
Taukopaikka: Lintulava, lintutornit sekä luontopolun picnic-alue 
Lastenvaunukelpoinen: kyllä (luontopolku, pitkospolku ja lintulava esteettömiä)