sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Huippu Vuosaarenhuippu lumoaa talvellakin


Miltä kuulostaisi retki entiselle kaatopaikalle? Ei ehkä niin houkuttelevalta kuin sen pitäisi kuulostaa! Vuosaarenhuippu kuuluu juuri niihin lähiluontokohteisiin joiden annoin odotuttaa ensivisiittiä, mutta jotka nopeasti saivat hihkumaan innostuksesta. Ja tietenkin kysymään, miksi en tullut jo aiemmin? Kävimme Vuosaarenhuipulla ensi kertaa viime kesänä, mutta jostain syystä kuvittelin että paikka talviasussaan olisi jollain tapaa tylsähkö. Tänään ennakkoluulot vihdoin murrettiin. Tavallaan oli hyvä, että olin unohtanut ladata kaikkien kuvausvälineiden akut ja ne loppuivat. Kirkkaana talvipäivänä paikka oli kerrassaan upea!! Aikaa olisi helposti vierähtäny luvattoman paljon ja olin lähtenyt "vain pikkulenkille".


Innostun helposti, suunnistuksen sijaan, fiilistelystä ja sain ilokseni huomata, että ainakaan eksymisen vaaraa ei ollut. Vuosaarenhuippu edustaakin lapsiperheille sopivaa matalan kynnyksen lähiluontoa. Koska varsinaisesta lähiluonnosta olikin kyse, pääsin paikalle kävellen. Kuljin ensin kohti Vanhaa-Vuosaarta ja ostarin jäädessä taakse koukkasin Niinisaarentien alikulun (kartalla "Sudenkuopan" luona) kautta Mustavuoren puolelle. Jos mielii julkisilla lähemmäksi, niin Vuosaaren metroasemalta voi napata 96 bussin, joka tuo Niinisaarentien tuntumaan. 

Ensimmäinen opaste kohti Vuosaarenhuippua löytyi jo alikululta. Alueen karttaa voi tutkia esimerkiksi täällä. Alikulun toisella puolella odotti parkkipaikka ja innokkaita ulkoilijoita hiihtokamppeineen. Koska opasteet veivät kohti latureittejä, lähdin varovasti väylälle. Tämä ei kuitenkaan ole latuaikaan suositeltava vaihtoehto suksettomalle! Koirien tuonti latuväylälle on myös kielletty. Suorempi kävelyreitti huipulle kulkee Vuosaaren sataman ABC:n lähellä olevalta parkkipaikalta, Tryvikintien ja Satamakaaren risteyksestä.


Kirkkaan aurinkoinen päivä oli houkutellut ladulle hiihtäjiä, mutta varsinaisesta ryysiksestä ei voi puhua. Vuosaarenhuipun juureen pääseekin hiihtäen, vaikka suksiparkkia paikalta ei löydykään. Helsingin latutilannetta voi tarkastella esimerkiksi Ulkoliikuntakartasta tai Ladut.fi -palvelusta. Tovin edettyäni maasto alkoi näyttää lupaavalta. Hyvänä tunnusmerkkinä mainittakoon Helenin maakaasuvoimalaitoksen tupruttavat piiput. Tässä vaiheessa maisemat veivätkin jo mennessään ja hyppäsin penkan puolelle nappaamaan muutaman kuvan. 



Huipulle vievän polun alkupäässä oli pieni infotaulu, jossa tiivistettiin muutamia ohjeistuksia: ei moottoriajoneuvoja, koirat pidettävä kiinni, fillarointi vain poluilla ja kasvurauha kasveille. Lähdin nousemaan rinnettä, valiten kahdesta reittivaihtoehdosta vasemmalle kaartavan. Huipun alueella ei ollut opasteita. Polku oli hyvässä kunnossa, mutta kapeahko pulkkailuun. Ihan pienten kanssa retkeillessä retkirepusta onkin hyvä löytyä  myös kävely- tai kantotahtoa. Kesällä paikalle pääsee myös rattaiden kanssa, mut omien fiiliksien mukaan reitti huipulle on kyllä sen verran jyrkkä että jättäisin vaunut suosiolla parkkiin. 




Mutta minne olinkaan oikeastaan menossa? Vuosaarenhuippu on entisen kaatopaikan ja uudelleen sijoitettujen maamassojen avulla rakennettu sekä ajatuksella ja taidolla maisemoitu täyttömäki. Alueen tarina on esitelty Asfalttiviidakot -ohjelmasarjassa ja voit katsoa sen Yle Areenasta täältä (huipun osuus alkaa kohdasta 13:45). Lyhyen jutun huipun isästä, luontopuutarhuri Jukka Toivosesta, voit kurkata täältä. Toivonen on pitänyt alueen kehittymisestä Vuosaarenhuippu -blogia. Blogi ei ole enää aktiivinen, mutta se sisältää paljon mielenkiintoista materiaalia vuosien varrelta. Silti mitkään näistä kuvauksista tai tämänkään jutun kuvista eivät anna riittävää tuntumaa paikasta - se on nähtävä itse!  


Nousimme kesällä huipulle Satamakaaren ja Tryvikintien risteyksessä olevalta parkkipaikalta. Kävelimme huipulle silloin toista reittiä, joka tuntui tämänkertaista jyrkemmältä, mutta oli kokonaisuudessaan lyhyempi. Mustavuoren puolelta tuleva ulkoilureitti on melko loiva eikä vaadi kummempia ponnistuksia. 


Vuosaarenhuippu on täynnä pieniä ja suuria luontoelämyksiä ja siksi erinomainen kohde lapsille. Maisemoitu reitti toimii talviasussaankin loistavasti. Eläimet ovat kotiutuneet alueelle hyvin ja huippu onkin oiva paikka jälkien metsästykseen ja tunnistamiseen. Kaiken lisäksi, upeasta kelistä huolimatta paikalla ei ollut ketään muuta. Vain kevättalven aurinko ja ihana rauha!



Tokihan huipulta näkyy myös Vuosaaren satama. Itse en ole niin innoissani tästä maisemasta - mieluummin katselisin merta tai metsää luonnontilaisena. Satamanäkymillä saanee kuitenkin houkuteltua myös muutaman vähemmän innokkaan aikuisen paikan päälle. Kun retkiseuruetta ei ollut mittatikuksi valokuviin, maiseman mittasuhteet eivät tule kovin hyvin esille. Huipulta löytyi pieni topakka lumiukko.




Satamanäkymien äärestä astelin alaspäin vievälle polulle, kohti Satamakaarta ja kotimatkaa. Vuosaaren korkea tornitalo, Cirrus, näkyy maamerkkinä epävarmoille suunnistajille. Näin kiertäen lenkki jäi hieman vajavaiseksi, mutta ensi kertaan <3




RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Vuosaarenhuippu, maisemoitu täyttömäki ja luontokeidas 
Reitin pituus:  +2 km
Retken kesto: ~ 2 h
Vessa: ABC- huoltoasema (24 h, Rahtarinkatu 2)
Taukopaikka: istuinalusta mukaan, ei penkkejä
Lastenvaunukelpoinen: ei talvella, kesällä mahdollinen Mustavuoren puolelta mutta jyrkähkö

perjantai 2. helmikuuta 2018

Nuuksio: Luontokeskus Haltia ja Maahisenkierros

Maahisenkierroksen näköalapaikan maisemia

Nuuksio tarjoaa helppoja luontoelämyksiä koko perheelle. Kansallispuiston reittitarjonnasta löytyy monta lapsille sopivaa rengasreittiä. Koska Nuuksio on suosittu retkeilyalue, tallautuvat suosituimmat polut nopeasti helppokulkuisiksi lumisateiden jälkeenkin. Trafiikkia ei kuitenkaan ole jonoksi asti ja luonnossa saa tunnelmoida rauhassa. Mikäli mielii retkeillä vailla yhtäkään ihmiskontaktia, kannattaa hakeutua syrjäisemmille seuduille. Nuuksiossa tulipaikalla saattaa odottaa valmis nuotio, joka luettakoon toisinaan perheretkeilyssä bonukseksi. Eväshetken voi jakaa useampikin porukka, mutta eikös myös luontoretkeilyn ilo sovi jaettavaksi? Nuuksion reiteistä on tulossa useampiakin postauksia, mutta aloitetaan Luontokeskus Haltiasta ja Maahisenkierroksesta.

Näkymä Luontokeskus Haltian tornista


Haltiassa vietetään lauantaina 3.2.2018 koko perheen talviluonnonpäivää, jonka tarjontaa pääsee tutkimaan tuosta linkistä. Mukana on niin maksullisia opastettuja retkiä, puhetta talviretkeilystä (myös taaperon kanssa), retkiherkkuja, varusteasiaa, tarvikekirppis, poro-ohjelmaa ja rantasaunomista. Linkin takaa löytyy tarkempia tietoja! Luontokeskuksen edessä on pysäköintialue, mutta myös bussilla pääsee perille. Kulkuyhteyksistä niin ikään lisätietoja Haltian omilla sivuilla täällä



Haltiasta löytyy Suomen luontoa esittelevä näyttely, joka maksaa aikuisilta 13 €, mutta on ilmainen alle 7-vuotiaille lapsille. Museokortti ja HelsinkiCard - takaavat myös ilmaisen sisäänpääsyn! Ja vinkvink, myös päiväkotiryhmille opettajineen on näyttelyyn maksuton sisäänpääsy, joskin opastettukierros (60 €) taitaa olla pakollinen. Itse ehdin piipahtaa Luontokeskuksessa vain pikaisesti, joten Haltiasta ei ole tässä tämän syvällisempää esittelyä. Keskuksen nettisivut ovat kuitenkin informatiiviset ja myös palvelu paikan päällä vaikutti pelaavan. Luontokeskus tarjoaa hyvän huoltopisteen ravintoloineen ja WC -tiloineen. Mikä parasta, ihan keskuksen luota lähtee useampikin lapsille sopiva retkireitti! Luontohetkiblogi testasi näistä Maahisenkierroksen lähialueineen. Mahtavien näkymien ääreen pääsee omituisen pienellä kapuamisella! 



Koukkasimme Maahisenkierrokselle suoraan Haltian edessä olevalta parkkipaikalta. Haltian Luontokeskuksen jäädessä selkämme taakse, askel vei metsään kaartaen oikealle kohti leveää kävelyreittiä. Tällä reittivalinnalla metsässä oli aluksi yksi korkeampi nousu joka saattaisi olla rattaiden kanssa hankala! Ohjeet esteettömään saapumiseen voit lukea täältä. Opasteet Maahisenkierrokselle löytyivät metsästä helposti.



Maahisenkierros taittui kauniissa lumimaisemassa selkeitä opasteita seuraten. Reitin varteen jäi kota, joka ei ole yleisessä käytössä vaan Solvallan urheiluopiston omistama Mäntykota -varaustulipaikka. Täytyypä tutustua tarkemmin. Olen hieman pyöritellyt ajatusta lasten syntymäpäivien järjestämisestä luonnonhelmassa ja jonkinlainen katoksellinen tukikohta voisi olla sopiva synttäriherkkujen valmistamiseen ja tarjoiluun. Kierroksemme varrelle osui myös joitakin luonnosta kertovia liito-oravan kuvalla varustettuja infolaatikoita. Jälkiselvitys osoitti, että myös Päivättärenpolulta löytyy luonto-opastauluja sekä varaustulipaikka. Sekä Päivättärenpolun että Maahisenkierroksen reitit näkyvät erinomaisesti kartalla täällä. Haltian alueella on myös uusi lyhyt Punaisen sulan salaisuus - luontopolku, jota en tosin onnistunut pikaselvityksellä paikantamaan. Luontokeskuksesta saa varmasti lisäinfoa!



Maahisenkierros oli helppo, mutta komeiden maisemien ääreen kuljettava reitti. Lumimetsän ja valkeiden järvimaisemien äärellä oli vaikea uskoa että tämä kaikki oli vain puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. 

Maahisenkierroksen esteetön näköalapaikka
 

Maahisenkierroksen näköalapaikalta jatkoimme katsomaan maisemia laskettelukeskus Swinghillin rinteelle! Kyllä kannatti. (Jostain syystä tuo alin kuva näkyy hieman epätarkkana blogissa vaikka näytöllä kuva on terävä.) Keskuksessa oli pikkuhissillä varustettu loiva rinne lapsille. Täältä voisi muun talviretkeilyn lomassa hakea ensikosketusta lasketteluun. Paluumatkalla kuljimme toisen tulipaikan, Aarnitulen varaustulipaikan, ohitse. Ihan mukavalta vaikuttaneen paikan varausmaksu on 20 € / 3 h ja sen käyttö vaatii Haltiasta noudettavat avaimet. Jos taukopaikka ei ole varauskäytössä, mikään ei tosin estä istahtamasta toviksi pöytäryhmän ääreen eväiden kera. Penkit toki voivat talvikeleillä olla lumen peitossa ja yleisesti talvella kannattaa mukana kuljettaa istuinalusta. 




Swinghillin rinteeltä kuvattua

Luontokeskus Haltiasta pääsee retkeilemään helposti komeisiin maisemiin! Talviluonnonpäivänä retkeilijöitä lienee enemmänkin, mutta niin myös extra-aktiviteetteja. Sunnuntaisena aamupäivänä retkeillessämme Maahisenpolulla oli rauhallista.

Talviretkeilyn iloa - nautitaan lumesta!



RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Luontokeskus ja komeita helppokulkuisia retkireittejä
Reitin pituus:  Maahisenkierros 2 km, yhteensä ~ 4km
Retken kesto: ~ 2 h
Vessa: Luontokeskus Haltiassa
Taukopaikka: luonnon luomat, varaustulipaikat, Luontokeskus Haltia 
Lastenvaunukelpoinen: kyllä (talvella pulkka voi olla parempi)