perjantai 2. helmikuuta 2018

Nuuksio: Luontokeskus Haltia ja Maahisenkierros

Maahisenkierroksen näköalapaikan maisemia

Nuuksio tarjoaa helppoja luontoelämyksiä koko perheelle. Kansallispuiston reittitarjonnasta löytyy monta lapsille sopivaa rengasreittiä. Koska Nuuksio on suosittu retkeilyalue, tallautuvat suosituimmat polut nopeasti helppokulkuisiksi lumisateiden jälkeenkin. Trafiikkia ei kuitenkaan ole jonoksi asti ja luonnossa saa tunnelmoida rauhassa. Mikäli mielii retkeillä vailla yhtäkään ihmiskontaktia, kannattaa hakeutua syrjäisemmille seuduille. Nuuksiossa tulipaikalla saattaa odottaa valmis nuotio, joka luettakoon toisinaan perheretkeilyssä bonukseksi. Eväshetken voi jakaa useampikin porukka, mutta eikös myös luontoretkeilyn ilo sovi jaettavaksi? Nuuksion reiteistä on tulossa useampiakin postauksia, mutta aloitetaan Luontokeskus Haltiasta ja Maahisenkierroksesta.

Näkymä Luontokeskus Haltian tornista


Haltiassa vietetään lauantaina 3.2.2018 koko perheen talviluonnonpäivää, jonka tarjontaa pääsee tutkimaan tuosta linkistä. Mukana on niin maksullisia opastettuja retkiä, puhetta talviretkeilystä (myös taaperon kanssa), retkiherkkuja, varusteasiaa, tarvikekirppis, poro-ohjelmaa ja rantasaunomista. Linkin takaa löytyy tarkempia tietoja! Luontokeskuksen edessä on pysäköintialue, mutta myös bussilla pääsee perille. Kulkuyhteyksistä niin ikään lisätietoja Haltian omilla sivuilla täällä



Haltiasta löytyy Suomen luontoa esittelevä näyttely, joka maksaa aikuisilta 13 €, mutta on ilmainen alle 7-vuotiaille lapsille. Museokortti ja HelsinkiCard - takaavat myös ilmaisen sisäänpääsyn! Ja vinkvink, myös päiväkotiryhmille opettajineen on näyttelyyn maksuton sisäänpääsy, joskin opastettukierros (60 €) taitaa olla pakollinen. Itse ehdin piipahtaa Luontokeskuksessa vain pikaisesti, joten Haltiasta ei ole tässä tämän syvällisempää esittelyä. Keskuksen nettisivut ovat kuitenkin informatiiviset ja myös palvelu paikan päällä vaikutti pelaavan. Luontokeskus tarjoaa hyvän huoltopisteen ravintoloineen ja WC -tiloineen. Mikä parasta, ihan keskuksen luota lähtee useampikin lapsille sopiva retkireitti! Luontohetkiblogi testasi näistä Maahisenkierroksen lähialueineen. Mahtavien näkymien ääreen pääsee omituisen pienellä kapuamisella! 



Koukkasimme Maahisenkierrokselle suoraan Haltian edessä olevalta parkkipaikalta. Haltian Luontokeskuksen jäädessä selkämme taakse, askel vei metsään kaartaen oikealle kohti leveää kävelyreittiä. Tällä reittivalinnalla metsässä oli aluksi yksi korkeampi nousu joka saattaisi olla rattaiden kanssa hankala! Ohjeet esteettömään saapumiseen voit lukea täältä. Opasteet Maahisenkierrokselle löytyivät metsästä helposti.



Maahisenkierros taittui kauniissa lumimaisemassa selkeitä opasteita seuraten. Reitin varteen jäi kota, joka ei ole yleisessä käytössä vaan Solvallan urheiluopiston omistama Mäntykota -varaustulipaikka. Täytyypä tutustua tarkemmin. Olen hieman pyöritellyt ajatusta lasten syntymäpäivien järjestämisestä luonnonhelmassa ja jonkinlainen katoksellinen tukikohta voisi olla sopiva synttäriherkkujen valmistamiseen ja tarjoiluun. Kierroksemme varrelle osui myös joitakin luonnosta kertovia liito-oravan kuvalla varustettuja infolaatikoita. Jälkiselvitys osoitti, että myös Päivättärenpolulta löytyy luonto-opastauluja sekä varaustulipaikka. Sekä Päivättärenpolun että Maahisenkierroksen reitit näkyvät erinomaisesti kartalla täällä. Haltian alueella on myös uusi lyhyt Punaisen sulan salaisuus - luontopolku, jota en tosin onnistunut pikaselvityksellä paikantamaan. Luontokeskuksesta saa varmasti lisäinfoa!



Maahisenkierros oli helppo, mutta komeiden maisemien ääreen kuljettava reitti. Lumimetsän ja valkeiden järvimaisemien äärellä oli vaikea uskoa että tämä kaikki oli vain puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. 

Maahisenkierroksen esteetön näköalapaikka
 

Maahisenkierroksen näköalapaikalta jatkoimme katsomaan maisemia laskettelukeskus Swinghillin rinteelle! Kyllä kannatti. (Jostain syystä tuo alin kuva näkyy hieman epätarkkana blogissa vaikka näytöllä kuva on terävä.) Keskuksessa oli pikkuhissillä varustettu loiva rinne lapsille. Täältä voisi muun talviretkeilyn lomassa hakea ensikosketusta lasketteluun. Paluumatkalla kuljimme toisen tulipaikan, Aarnitulen varaustulipaikan, ohitse. Ihan mukavalta vaikuttaneen paikan varausmaksu on 20 € / 3 h ja sen käyttö vaatii Haltiasta noudettavat avaimet. Jos taukopaikka ei ole varauskäytössä, mikään ei tosin estä istahtamasta toviksi pöytäryhmän ääreen eväiden kera. Penkit toki voivat talvikeleillä olla lumen peitossa ja yleisesti talvella kannattaa mukana kuljettaa istuinalusta. 




Swinghillin rinteeltä kuvattua

Luontokeskus Haltiasta pääsee retkeilemään helposti komeisiin maisemiin! Talviluonnonpäivänä retkeilijöitä lienee enemmänkin, mutta niin myös extra-aktiviteetteja. Sunnuntaisena aamupäivänä retkeillessämme Maahisenpolulla oli rauhallista.

Talviretkeilyn iloa - nautitaan lumesta!



RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Luontokeskus ja komeita helppokulkuisia retkireittejä
Reitin pituus:  Maahisenkierros 2 km, yhteensä ~ 4km
Retken kesto: ~ 2 h
Vessa: Luontokeskus Haltiassa
Taukopaikka: luonnon luomat, varaustulipaikat, Luontokeskus Haltia 
Lastenvaunukelpoinen: kyllä (talvella pulkka voi olla parempi)

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Cityluonto: Vanhankaupunginkoski, Pornaistenniemi ja Lammassaari



Lumi tuli ja sitten se taas suli. Juuri tällä hetkellä maa on valkoinen, mutta lumettomuus on ollut tämän talven johtava trendi pääkaupunkiseudulla. Lumettomuus on myös pistänyt miettimään retkipaikkoja - etenkin lasten kanssa liikkuessa. Odottaako perillä mutavelliä vai ovatko reitit kulkemiskelpoisia pikkuväelle? Entä jos sataa? Jälkimmäisen kysymyksen vakioratkaisu piilee kuravaatteissa ja aikuisten sateenkestävissä ulkoilukamppeissa. Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on vaikeampi - ja joskus se selviää vasta paikan päällä. Mutta, tässäpä vinkki helppokulkuiseen ja kiinnostavaan cityluontokohteeseen keskelle Helsinkiä. Vanhankaupunginkosken, Pornaistenniemen ja Lammassaaren alueet lintutorneineen kutsuvat luontohetkille jotka eivät lunta kaipaa. Näissä maisemissa kelpaa retkeillä harmaanakin päivänä! Lisäksi joukkoliikenne tuo helposti perille ja rattaillakin pääsee retkeilemään. 




Onko vinossa patsas vai kuvaaja?
Meidän retkitiimimme koostui tällä kertaa naisenergiasta kun sovimme ystäväni kanssa treffit Vanhankaupunginkoskelle. Julkinen liikenne kuljetti kumpaisenkin näppärästi Viikintielle, vaikka lähtöpisteet sijaitsivatkin ihan eri puolilla Helsinkiä. Retken alkumetreillä ohitimme Voimalamuseon sekä Vanhankaupunginkosken padon. Padon purkamista on suunniteltu luonnonsuojelullisin perustein, mutta monintavoin vaativa hanke on ainakin toistaiseksi jäissä (Ylen juttu aiheesta). Oli padosta sitten mitä mieltä hyvänsä, on se jokatapauksessa melko vaikuttava näky. Varsinkin pienille lapsille pato voi olla mieleenpainuva kokemus. Nyt jälkijunassa kirjoittaessa en valitettavasti muista oliko padon alueella pakollisia portaita. Retkialuetta voi kuikuilla esimerkiksi Googlen kartasta. Me etenimme Pornaistenniemelle Verkatehtaan puiston ja Matinkaaren sillan kautta, mutta myös Tekniikan museolta kulkee kevyenliikenteensilta. Pornaistenniemen reitti vie ensin ohi koirapuiston ja sitten kohti Lammassaaren pitkospuita.




Pitkospuista ei tosin voi enää varsinaisesti puhua, sillä Helsingin kaupunki on mukana NATTOURS -hankkeessa, jonka myötä Lammassaaren kulkureitti on kunnostettu esteettömäksi. Lammassaareen pääsee helposti myös rattailla! NATTOURS -hankkeen nettisivut valmistuvat keväällä 2018 ja tarjoavat lisäinformaatiota Helsingin valikoiduista lähiluontokohteista niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Osana hanketta Lammassaaren lintutornin viereen on rakentumassa lisäksi esteetön lintujenkatselulava, jonka aihioita mekin tietämättöminä ihmettelimme.






Kulkureitti itsessään oli retkipäivänä todella karun kaunis ja visiitin parasta antia. Lammassaaressa liikkuessa tulee huomioida mökkirauhan säilyminen yksityisillä alueilla, joten ihan missä vaan ei sovi saapastella. Nyt sesonkiajan ulkopuolella teimme uteliaisuuttamme pienen kierroksen ja tutustuimme saaren keskellä sijaitsevaan Pohjolan pirttiin, jota juhlatilaksikin vuokrataan. Lammassaaresta Kuusiluodolle vievät pitkospuut olivat siinä määrin veden vallassa, että Kuusiluotoon tutustuminen tippui retkiohjelmasta. Sisääntulon lähellä sijaitsevaan lintutorniin pääsi sen sijaan vaivatta. Tälle reissulle kannattaakin napata mukaan kiikarit, sillä lintubongaus sulautuu retkeen saumattomasti.

Pitkospuut Kuusiluodolle

Palasimme Lammassaaresta Pornaistenniemelle, jossa yritimme päästä kurkkaamaan lintujentarkkailuun sopivaa kätköä, piilokojua. Pidemmän pitkospuureitin loppupuolella törmäsimme kuitenkin hyvin jäiseen kohtaan  ja veteen humpsahtamisen pelossa peruuttelimme takaisin lähtöruutuun. Vesi ei ollut syvää, mutta kuivat jalat arvossaan!







Pornaistenniemen lintutorniin kavuttuamme, pidimme eväshetken maisemia ihaillen. Kulkijoita alueella ei juuri näkynyt kahta lintubongaria ja perhettä lukuunottamatta. 
  
Lastenvaunukelpoinen reitti Pornaistenniemen lintutornille






Pysähdyksen jälkeen jatkoimme jo kohti viimeisiä etappeja. Kuljimme ensin pientä siltaa pitkin Pornaistenniemen metsikköön ja siitä Ravintola Koskenrannan sekä Vanhankaupunginkosken kulmille. Pornaistenniemen lintutornilta voisi jatkaa pitkältikin matkaa Viikinrantaa myötäillen. Keliolosuhteet jäivät tosin tältä osuudelta tarkistamatta. Retki tehtiin rauhalliseen tahtiin fiilistellen ja kilometrejä tavoittelematta. Lapsia ajatellen tämä tuntui helposti saavutettavalta ja hyvältä kokonaisuudelta. Käyntiin voisi halutessaan yhdistää niin visiitin Tekniikan museolle kuin arkilounaalle Koskenrantaan tai muuhun lähialueen ravintolaan.

Lopuksi vielä virkistyneen retkikompanjan terveiset! Iloisia luontohetkiä!




RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Cityluontoa, kosken kuohuja ja lintutorneja 
Reitin pituus:  Viikintieltä Lammassaareen n. 1.6 km (retki ~5 km)
Retken kesto: 2-3 h
Vessa: Verkatehtaan puistossa oli bajamaja, alueella ravintola ja museo
Taukopaikka: luonnon luomat, lintutornit, lähiravintolat 
Lastenvaunukelpoinen: kyllä

maanantai 29. tammikuuta 2018

Luontohetkiblogin sydämessä - lue Retkipaikan haastattelu


Kirjoitan Luontohetkiblogia suurella sydämellä ja arvatkaas olinko tippua tuolilta kun kuulin että blogini pääsisi Retkipaikan kuukauden blogiksi! Retkipaikka on toiminut meillä suurena inspiraation lähteenä ja varmasti osaltaan vaikuttanut myös Luontohetkiblogin syntyyn. Retkikohteita on etsitty vierailtavilta paikkakunnilta tai kiinnostavia paikkoja pistetty jemmaan korvan taakse. Olen myös jakanut Retkipaikan retkivinkkejä ystävilleni aina heidän kyllästymiseensä asti. Olinkin siis melkoisen otettu Retkipaikan yhteydenotosta ja innoissani mahdollisuudesta että lapsiperhevinkkelistä kirjoitetut helpot retkikohdevinkit päätyisivät hiukan suurempaankin tietoisuuteen. Sehän koko blogin tarkoitus onkin - jakaa retkeilyn ilosanomaa! 

Oma kokemukseni on tietysti vain yksi näkökulma kohteisiin ja pienten lasten kanssa liikkuessa kaikenlaista saattaa jäädä huomaamatta syystä tai toisesta! Jotta Luontohetkiblogi voisi olla entistäkin parempi, lisätiedot ja käyntikokemukset  ovat arvokkaita. Kommenttikenttä on käytössänne :)  

Iloisia retkihetkiä! 

Retkipaikan tekemän haastattelun voit lukea täältä.

Mira

torstai 25. tammikuuta 2018

Luontohetkiblogin retkikohteet kartalla

Luontohetkiblogin retkikohteet löysivät tiensä kartalle! Klikkaamalla kohteita pääset retkipostauksiin. Karttanäkymää voit vaihtaa +/- symboleiden alla olevasta kuvakkeesta. Uusia kohteita päivittyy kirjoitustahdissa. Vaikka osin pääkaupunkiseutuvoittoisesti mennään, tulee postauksia toki muualtakin reissujemme varrelta. Innostavia retkihetkiä! 

torstai 4. tammikuuta 2018

Sikosaaren sammaleinen luontopolku Porvoossa



Idyllinen Porvoo on monelle luultavasti tutumpi muista kuin metsäisistä aktiviteeteistä. Pääkaupunkiseudun vetinen talvi on kirjaimellisesti vesittänyt monia talviurheilusuunnitelmia ja ajanut lapsiperheitä sisäpuuhien pariin. Me päätimme kuitenkin inspiroitua Retkipaikan jutusta ja lähteä ennakko-odotuksitta katsastamaan Sikosaaren luontopolkua. Reissu todella kannatti, sillä perillä levittäytyvä vihreä sammaleinen metsä oli kuin sadusta. Lumipeitteen ja auringonpaisteen puuttuminen ei tällä retkellä harmittanut ollenkaan!




Lähtiessämme meillä ei ollut Sikosaaren luontopolusta ennakkotietona kuin hätäisesti luettu Retkipaikan juttu. Sikosaarelle pääsi autolla siltaa pitkin. Pelasimme lasten kanssa varman päälle ja jätimme auton tienlaidan syvennykseen, luontopolun läheisyyteen. Parkkipaikka löytyi osoitteesta Sikosaarentie 135. Kurahaalarit päälle ja menoksi! Luontopolun lähtöpaikalle oli parkkisyvennykseltä vielä parinsadan metrin kävelymatka tienvartta seuraten.  Pitkään jatkuneen vetisen kelin vuoksi reitin kuljettavuudesta ei ollut takeita ja edellisen seurueen kääntyminen kannoiltaan loi alkutaipaleelle oman jännityksensä. Poluilla pärjäsi kuitenkin hyvin vedenpitävillä kengillä. Lammikkoisempien kohtien ohittamiseen oli muotoutunut sivupolkuja joita myöten lätäköt oli helppo kiertää. Pääosin polku oli kelvollisessa kunnossa.


Sikosaari oli hieno retkikohde! Luontopolulta löytyi paljon tutkittavaa ja metsä hurmasi sammalkerroksineen ja isoine kivenlohkareineen. Reitin pituudeksi on ilmoitettu 1.5 km, mutta aikaa meillä kului pysähdellen kaksi tuntia. Tässä ajassa ehti muun muassa tutkia, ihmetellä, kiipeillä, mennä tunneleista, kulkea pitkospuilla ja kuunnella nakuttavaa puuta sekä nuorimmaisen osalta myös nukkua päikkärit. 


Hyytelösieni, kenties mäntyhytykkä

Sikosaaren luontopolusta on melko niukasti tietoa Porvoon omilla sivuilla. Porvoon kaupungin nettisivuilta, voi lukea muutaman sanasen täältä ja täältä. Retkipaikan kirjoituksen lisäksi silmiini sattui Uusimaan syksyllä julkaisema juttu. Luontopolku on riittävän selkeästi merkitty sekä opaskyltein että jo hieman haalistunein maalimerkein. Polulla pysyminen ei tuota vaikeuksia ja polkua seuraamalla löytyy lapsille mukavasti ihmeteltävää ja tutkittavaa. Vai mitä sanotte ryömittävästä lohkereiden muodostamasta tunnelista jonka vieressä kasvaa tämä erikoisempi kuusi? Ihan en päässyt selvyyteen oliko tässä yksi vai useampi puu. Metsäntutkimuslaitoksen sivuilla on esitelty erilaisia kuusen erikoismuotoja - joita on muuten yllättävän paljon! Onko moni näistä jo entuudestaan tuttu? Kuvassa polun laitaa kiertänee mattokuusi. Näitä maasta nousevia oksanhaaroja osui silmiini parissakin kohtaa aivan polun vieressä.


Toisinaan kamera kädessä ja lapsi toisessa on hankala itse keskittyä siihen metsän rauhoittavaan tunnelmaan. Samasta syystä josta rantalomat eivät ole minua varten, en pysy metsässäkään paikoillani. Uteliaisuus ajaa eteenpäin - kuten lapsenakin.




Luontopolun opastaulut ovat suomeksi ja ruotsiksi. Polun lähtöpisteessä on lyhyesti saaren historiasta kertova taulu. Taulun mukaan saaressa ei nimestään huolimatta ole laidunnettu sikoja ja pengertiekin valmistui vasta melko myöhään. Porvoon kaupunki perusti Sikosaaren luontopolun 1985. Sikosaaren vesialueet ja eteläinen osa ovat suojeltua ja kuuluvat Natura 2000- alueeseen.




Luontopolun läheisyydessä, parkkisyvennystä vastapäätä, sijaitsee myös lintutorni, jossa kannattaa piipahtaa jos aikaa on. Me jätimme tällä kertaa tornin välistä, joten reitin talvisesta kulkukelpoisuudesta en osaa kertoa. Luontopolkuun kuuluvalla rantavyöhykkeellä sijaitsee niin ikään lintujen tarkkailuun sopiva "lintukivi". Lintukivi on kivi eikä lainkaan korkea, mutta rantanäkymät kannattaa käydä kurkkaamassa. Sikosaaren luontopolku on varmasti mahtava retkikohde myös muina vuodenaikoina. Pitkospuita pitkin rantavyöhykkeellä kulkeva reitti oli lyhyt eikä sen mahdollista väliinjäämistä kannata surkutella. Pitkospuilla oli nyt hieman jäätä, mutta pikkulenkin kiertäminen onnistui haavereitta. 





Luontopolun varressa oli melkoisesti kaatuneita ja paikoilleen jätettyjä puita. Kiinnitin huomiota myös kuusimetsän kerroksellisuuteen. Vanhojen kuusien lomassa kasvoi nuoria pieniä puita. Kaatuneet rungot muodostivat hienoja taideteoksia ja tekemistä mielikuvitukselle. Itse en kuvanottohetkellä hahmottanut esimerkiksi alla olevaan kuvaan piirtyvää "kättä", joka nyt näyttää jo hieman hurjalta. Liekö kyseessä sitten kuusikon hätähuuto, sillä hetken päästä törmäsimme nakutukseen. Aikani tikkaa tuloksettomasti tähyiltyäni vaikutti että ääni tulee huonokuntoisesta puunrungosta. Koska tikanlailla nakuttavaa puuntuholaistakaan ei ole, pohdimme vielä myöhemminkin oliko tikka puun sisällä? Seisoimme tytön kanssa jonkun tovin kuulostelemassa koputtavaa runkoa - retken luontoelämyshetkiä ehdottomasti! Irtoavaa kaarnanpalaa lukuunottamatta muuta liikkuvaa ei näkynyt. Kuusia tehokkaasti tuhoava kuoriainen, kirjanpainaja, lienee puun vaurioiden takana. Kuoriainen ei kuitenkaan koputa!




Sikosaaren luontopolku on monipuolinen retkikohde ja sopii koko perheelle. Maastossa riittää katseltavaa, eikä kulkeminen ole liian haasteellista lapsillekaan. Luontoretki Porvoossa toi erilaista näkökulmaa tuttuun kaupunkiin. Täytyypä testata muitakin Porvoon luontokohteita! 

RETKIKOHDE LYHYESTI

KuvausSikosaaren luontopolku Porvoossa 
Reitin pituus: 1.5 km
Retken kesto: 2 h
Vessa: 
Taukopaikka: Lintujen katselupaikat, luonnon luomat
Lastenvaunukelpoinen: ei