perjantai 9. marraskuuta 2018

Nukarinkoski – siltoja ja satumaisemia Nurmijärvellä


Vantaanjoella riittää ihmeteltävää ja lapsiperheille sopivia retkipaikkoja. Nukarinkoski tarjoaa paljon nähtävää: siltoja, pitkospuita, kaunista metsää sekä kosken kuohuja. Kohteesta löytyy myös laavu tulipaikkoineen. Nukarinkoski on erinomainen perheretkikohde. Komeimmat maisemat löytyvät parkkipaikan läheltä. Tee parin tunnin päiväretki tai miniseikkailu laavukaakaolle. Opasteiden puuttuessa tämä retkijuttu tuo selvyyttä reittivalintaan.


Olen kirjoittanut aiemmin Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitsevasta Pitkäkoskesta sekä Nurmijärven Myllykoskesta. Hieman syrjemmässä sijaitseva Nukarinkoski erottuu joukosta komeilla puusilloillaan ja lehtipuiden katveessa kulkevilla joen uomilla. Kosken seutu tuo iloa läpi vuoden. Syksyllä mielenkiintoiset retkimaisemat viihdyttävät väreillä ja vaihtelevuudella. Lumiset näkymät veden äärellä ovat komeat. Keväällä virta on vuolain ja kesän vehreässä viidakossa kelpaa seikkailla.



Nukarinkoski on kalastajien suosiossa.  Koskeen istutetaan vuosittain 2 000 kiloa kirjolohta. Maistiaisia kohteesta saatkin kalamies Peltsin Youtube -videolta


Vierailimme koskella jo kesällä pirteän mummoenergian voimin. Nukarinkosken parkkipaikka löytyi helposti Google Mapsilla, Nukarintien vieressä sijaitsevan pallokentän luota. Kosken kulmille Nukarintielle pääsee Nurmijärven linja-autoasemalta bussilla numero 51 (katso Korsisaaren aikataulut).


Lähdimme kiertämään alueella kulkevaa merkitsemätöntä rengasreittiä myötäpäivään (Nurmijärven kunnan simppeli kartta). Suuri osa näyttävimmistä kohdista jäi visiitin loppupuolelle. Koska tämä oli ensimmäinen käyntini Nukarinkoskella, oli reissulla odottava tunnelma. Kunnan kartalle merkityt nuotiopaikat olivat hyvin yksinkertaisia.


Aluksi reittimme kulki mukavasti joen liepeillä vehreässä metsässä, mutta koukkasi sitten asutuksen lomaan Hattaratielle. Usko oli hetken koetuksella. Oliko tämä nyt se hieno paikka, josta olin saanut useamman vinkin? Äitini epäili reittivalintaa ja lapset sanoivat etteivät he jaksa kävellä. Pikainen kurkistus karttaan näytti silti vihreää valoa! Reitti koukkasi omakotitalojen väliin. Vaikka tie näytti johtavan lähinnä talojen nurkille, se johdatti metsään ja takaisin kosken ääreen. 



Myllykosken pitkospuisista joenvarsireiteistä haaveilu unohtui kun puikkasimme takaisin kosken luokse. Komeat sillat ja kuivanakin kesänä vuolaasti virannut koski tarjosivat hienot maisemat. Kyllä kelpasi! Alueella oli lisäksemme muutama muu kulkija. Lähtöpisteeseen palattuamme, jatkoimme vielä laavulle johdatteleville portaille (parkkipaikalta katsottuna oikealle). Vehreät lehvästöt kaartuivat pitkosten ylle tuoden viidakkomaista tunnelmaa. Joki virtasi hiljalleen komeiden puiden vierellä. 



Innostavampi reitti kuljetti pikku jalkojakin sujuvasti eteenpäin. Laavu tulipaikkoineen kurkisti pian kulman takaa. Käyntihetkellä näytti että omat puut kannattaa ottaa mukaan. Tulisijassa oli vain hiiltynyt karahka. Eväshetkemme laavulla ei kestänyt kauaa ympärillä pörräävien ampiaisten vuoksi.





Nukarinkosken komeimmille paikoille ei pääse rattailla, mutta lyhyempikin visiitti alueelle kannattaa. Tämän retkipaikan juttu ovat parkkipaikan läheltä löytyvät sillat ja parkkipaikan puoleinen joenvarsireitti. Luontohetkistä voi nauttia pienemmissäkin paloissa. Kiireetön kokeminen jää lapsille varmasti paremmin mieleen kuin kulkeminen kauempana koskesta.

Käyntimme jälkeen Nukarinkoskelle on tullut uusi pöytäryhmä eväshetkeen (bongasin tiedon FB- ryhmästä, päivitän lisätiedot kun saan vastauksen kunnalta).



Mukavaa retkeä!

- Mira



RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Komeita koskimaisemia ja siltoja pienellä päiväretkellä
Reitin pituus:  alle 3 km
Retken kesto: 1 - 2.5 h, alle tunti Helsingistä 
Vessa: ei
Taukopaikka: tulipaikallinen laavu, uusi pöytäryhmä (?päivittyy)
Lastenvaunukelpoinen: ei

maanantai 5. marraskuuta 2018

Luontoelämyksistä iloa marraskuun hämärään



Marraskuu on monelle välikuukausi syksyn väriloiston ja lumen odotuksen puristuksissa. Pitkistä pimeistä illoista voi ottaa ilon irti muutenkin kun hyggeilemällä.

Seikkaile hämärän hetkillä lähiluontoon
Ota mukaan taskulamput tai otsalamput koko porukalle. Lyhty tuo myös tunnelmaa. Kuunnelkaa lähiluonnon ääniä ja seuratkaa valon ja varjon jännittäviä leikkejä. Pieni retkieväs ei koskaan ole pahitteeksi.

Katso juttu lähimetsäseikkailustamme aiemmasta Facebookista -postauksesta.
Hämäräretken voi järjestää mukavasti myös porukalla. Kurkkaa Suomen Ladun vinkit ja testaa samalla hämärätyyppisi!




Vie lapset katsomaan auringonlaskua
Tämä onnistuu mainiosti iltapäiväulkoilun lomassa. Auringonlaskua voi ihastella melkein missä vain!
Yhden hienoimmista auringonlaskuistani olen nähnyt viime talvena Vuosaaren Särkkäniemessä. Alueella sijaitsee myös viikonloppuisin aukioleva Uutelan kotajoka tarjoaa mainion lämmittely- ja eväspaikan. 

Epäilemättä merellinen Lauttasaari on myös upea auringonlaskujen katselupaikka. Lauttasaaren rantareitistä voit lukea lisää retkipostauksestani.



Fiilistele merenrannalla
Meri on upea elementti ja aallot tuntuvat huuhtovan arkihuoletkin mennessään. Rannalta löytyy tekemistä kuin itsestään. Marraskuun lämmin hämärä sopii mainiosti iltapäivän merenrantaseikkailuihin. 
Kuva Vuosaaresta Kallahden harjulta. Paikalle pääsee myös rattailla. Katso lisää Helsingin kaupungin esitteestä sekä NATTOURS -hankkeen Citynature -sivulta

Tähtitaivaan ihmeet
Tutkikaa ensin helposti tunnistettavia tähtikuvioita netistä tai kirjasta. Seikkailkaa sitten mahdollisimman pimeään paikkaan bongaamaan kuvioita taivaalta. Linnunradan löytyminen on elämys joka palkitsee valosaasteen ulkopuolella.

Taivaantuijottelun pikaopas, tähtitaivasretkiä sekä muuta hyödyllistä Ursan Tuhannen tähden paikka - kampanjasivulla.


Kuva: Emma Bruus (www.pimeätaivas.fi)


Ihanan hämärää viikkoa!

Mira / Luontohetkiblogi

Aloituskuvan nappasi puhelimellani Tiina Krook. Kiitokset Tiinalle hämärästä lenkkiseurasta!

perjantai 12. lokakuuta 2018

Lapsiperheiden retkeilyvinkit norjalaisittain - Arvostelussa Perhe retkelle -kirja


Norjalaiset retkeilevät ja hiihtävät ahkerasti upeissa maisemissaan, mutta tietävätkö he lasten kanssa retkeilystä jotakin mitä me emme tiedä? Se selviää nyt! Sain mahdollisuuden päästä arvostelemaan Metsäkustannuksen julkaisemaa Perhe retkelle -kirjaa. Kirja kuvituksineen on neljän norjalaisisän käsialaa. Tekijätiimi julkaisee luontoon ja ulkoilmaelämään keskittynyttä Harvest -verkkolehteä, jonka kompakti lähestymistapa näkyy myös kirjassa.

Avaan kirjan ensikertaa työmatkalla ennen ensimmäistäkään kahvikuppia unihiekan vielä ropistessa silmäkulmista. Hymyilen. Ensimmäisen puolituntisen jälkeen on selvää että Perhe retkelle -kirja on hauska, rehellinen ja elämänmakuinen. Hauskuuden ohella esitetään ne oikeasti kriittiset pisteet joista on hyötyä tai haittaa retkivalmisteluissa ja retkellä. Esimerkiksi rauhallinen viikonloppuaamu pitkine aamupaloineen ja piirrettyineen ei sovi yhteen retkipäivän kanssa. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, allekirjoitan täysin.

KUVITUS

Somelle itse sokaistuneena huomaan että lapset ovat kuvissa hyvin luonnollisesti, eivät täydellisissä asetelmissa vaan siten kuin retkellä nyt ollaan. Tyyli on varmasti tietoinen valinta ja se madaltaa retkellelähtökynnystä. Lasten kanssa retkeily on enemmän tekemistä ja kokemista kuin pitkiä poseerauksia trendikkäissä varusteissa. Iloitsen myös kansikuvasta, jossa toinen lapsista näyttää jo hieman kyllästyneen kuvauspuuhiin. Kirjan ulkoasu on kaunis ja sitä on mukava lukea.

RAKENNE

Kirjasta on iloa pitkin vuotta sillä se on jaksotettu vuodenaikojen mukaan. Tekstit on jaettu retkitarinoihin, tietosivuihin, puuhainspiraatioihin sekä perheretkeilyä kompaktisti käsitteleviin vinkkisivuihin. Luontotietoa ja tikkuleivän reseptiäkään ei ole unohdettu. Koska tekstit ovat omia kokonaisuuksiaan, kirja sopii hyvin ruuhkavuosiarjessa luettavaksi – vaikka pala kerrallaan.

NORJALAISNIKSIT SUOMESSA

Kirja kehottaa valmistautumaan retkipäivään jo etukäteen. Yksi ohjeista kuuluu: ”Kannattaa pakata edellisenä iltana kaikki minkä voi jo pakata.” Tiedän tämän olevan totta. Istun koneella kirjoittamassa tätä tekstiä ja aamulla odottaa retkellelähtökaaos. Mitään ei ole pakattu. Pikkulasten kanssa retkeilevien sudenkuopat ovat norjalaisilla hallussa.

Perhe retkelle -kirjassa hyödynnetään luonnosta löytyvää materiaalia, mutta maanomistajalta tarvittava lupa on ainakin suomennoksessa hyvin esillä. Nyt kun jokamiehenoikeudet ovat erityisesti tapetilla on hyvä että kirjassakin kerrotaan esimerkiksi ettei oksia saa mennä luvatta riipimään eikä nuijapäitä kerätä lasipurkkiin. Hiihtosesongin lähestyessä on myös hyödyllistä tietää tekniikat joilla väsähtänyt hiihtäjälupaus saadaan autettua pois metsästä.

KOHDERYHMÄ

Osa tietosivuista tuntuu konseptiin nähdän hieman irrallisilta. Siinä missä retkitarinat on selvästi kirjoitettu tsemppaamaan vanhempaa, tietosivujen kohderyhmä on vähän epäselvä. Osaa niistä voi lukea lapsen kanssa tai lapselle. Kirjan alkusanoissa luvataan kirjan tarjoavan jokaiselle jotakin ja tämä pitää varmasti paikkansa. Perhe retkelle -kirja sopii inspiraatioksi kaikille jotka haluavat viedä lapset luontoon. Kirja on myös mainio lahjaidea perheelliselle ystävälle.

YHTEENVETO

Perhe retkelle -kirja on hauskaa ja rohkaisevaa luettavaa retkivalmistelujen kanssa kamppailevalle aikuiselle. Kirja kertoo miten retkihetkistä tehdään kiinnostavia jo ennen retkeä sekä retkellä. Retkitarinat myös muistuttavat ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan ja sekin on ihan ok!

Perhe retkelle -kirja ei kerro täydellisistä lapsiperheretkistä tai erehtymättömistä varustelistoista vaan rohkaisee valmistautumaan ja lähtemään. Kirja on hyvänmielen sekoitus lapsiperherealismia ja ulkoilmaelämän ylistystä. Se muistuttaa ulkona kokemisen ja oppimisen riemusta sekä siitä ettei haittaa vaikka sukat seikkaillessa joskus kastuisivatkin.


Iloisia luku- ja retkihetkiä!

Mira / Luontohetkiblogi



Tutustu myös Metsäkustannuksen muuhun mainioon kirjavalikoimaan
Perhe retkelle -kirja on tilattavissa myös Adlibrikselta.


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Viikonlopun luontotapahtumia 6.-7.10.18 (pääkaupunkiseutu)



🌲Suomen Ladun perhepäivä Oittaalla 
Milloin: la 6.10. Klo 11-15 
Huom! Omat eväät mukaan, kahvila on tällä kertaa kiinni. 
Lajikokeiluina metsäparkour ja polkujuoksu.
Lisätietoja: Facebook - tapahtumasivulta 

🌲Vantaan Ladun Metsämörrien perhepäivä 5-7 - vuotiaille Bisan majalla
Milloin: La 6.10. Klo 10-14. 

🌲Haltialan luontokeskus: Lokakuun luontolauantain aiheena lähiretkeily 
Milloin: la 6.10 klo 10-15. 
Katso monipuolinen ohjelma Facebookin tapahtumasivulta.

🌲Mäyrän satuhetki Villa Elfvikissä 
Milloin: su 7.10.2018 klo 11.00 - 11.30
Lisätietoja: Villa Elfvik 

🌲 Öljysäiliö 468:n valotaideteos
Milloin: Valot syttyvät la-su 6. -7.10. klo 18
Tee jännittävä iltaretki taskulampun kanssa. 
Lisätietoja: Facebook - tapahtumasivulta

🌲Vartiosaareen päiväksi ja huvilaan yöksi - sauna ja grillausmahdollisuus
Aurinkoinen hymy - järjestö järjestää päiväretkiä 10e hintaan (sis kuljetukset, saunan ja grillikatoksen käytön). Yöpyminenkin on edullista (25-30e, sis samat kuin edellä) ja pienet lapset ilmaisia. Tuotto menee vähävaraisten hyväksi. Vietä edullinen ja elämyksellinen "citysaarihuvilayö" tai viikonloppu.
Lisätietoja: Save Vartiosaari - postaus tai suoraan tiedustelut ja varaukset
: Seppo Paakkinen, email: sp(at) subbuteopeli.fi

🌲Uutelan kota ja valmiit tulet sekä omatoimiretkeilyä ulkoilualueella
Kota avoinna: la 6.10. ja su 7.10. klo 12-18.
Blogiteksti lastenvaunuystävällisestä Uutelasta täällä


Mukavaa viikonloppua

Mira / Luontohetkiblogi


maanantai 1. lokakuuta 2018

Valitsetko hyvinvointia vai riskejä? Heinäveden grafiittikaivoshanke on sukupolvia pidempi peli johon ei kannata osallistua.



Lukiessani ensi kertaa Heinäveden grafiittikaivoshankkeesta, kahvit meinasivat mennä väärään kurkkuun. Tarkempien tietojen tihkuessa huolestuin toden teolla. Eihän tämä voi mennä näin! Minä kasvoin luontosuhteeseen Saimaan rannalla. Yhteys luontoon on seurannut läpi elämän ja pitänyt tilin luonnon hyvinvointipankkiin avoinna.

Isoäitini suku on asunut kalastajina ja maanviljelijöinä Saimaan Pihlajaveden saaristossa vuosisatojen ajan. Vaarini rakensi mökin kauniiseen niemeen oman maan männyistä. Isoäitini on syntynyt saaressa ja hänen vetreä veljensä asuu siellä edelleen. Kilometrin mittainen kylämatka taittuu soutaen tai uiden. Kesäpaikan vaatimattomasta koosta huolimatta vieraita on aina riittänyt. Omaa tilaa on sukukokousten aikana löytynyt rannoilta tai lähisaarilta, jonne on toisinaan paineltu yöpymisvarusteiden kanssa. Naulakossa roikkuu kokolajitelma pelastusliivejä.

Mökkisaarella on kerätty luonnon antimia, opittu uimaan, nähty saimaannorppia sekä karhuja ja jopa pyydystetty minkkejä koko perheen voimin. Nautittu elämästä ja luonnosta. Minua ei kuskattu lapsena luontoretkille, sillä luonto levittäytyi jo ympärillämme villinä, inspiroivana ja kutsuvana. Nyt aikuisena käyn saarella oman perheeni kanssa. Lapseni keräävät mustikoita ja kanttarelleja sekä harjoittelevat uimista samoissa paikoissa joissa minäkin 30 vuotta sitten. Kasvoin luontosuhteeseen huomaamatta, kuten saarella viihtyneet äitini ja hänen äitinsä ja niin edelleen. Sukupolvien myötä elo on muuttunut. Selviytymisemme riippuu yhä enemmän siitä minkälaisia luontoon liittyviä päätöksiä teemme. Emme ole luonnosta irrallisia.

Hektisen ruuhkavuosiarjen keskellä toivon rentoutumisretkeä Saimaalle. Katsomaan hämärtyvässä illassa lyövää aallokkoa, kuuntelemaan syysmuuttajien ääniä ja kokemaan kaikilla aisteilla. Kuten Tove Jansson, minäkin inspiroidun saarestani. Haluan säilyttää tämän kaiken lapsilleni, heidän lapsilleen ja tuleville sukupolville. Onni ei löydy lentomatkoista kaukaisiin lomakohteisiin. Onni löytyy luontosuhteesta ja taidosta pysähtyä hetkeen yhdessä rakkaiden kanssa.

Sanon luonnolle ja sen aineettomalle hyvinvointilouhimolle kyllä, Heinäveden grafiittikaivokselle ei!


Mira Lainiola
Väitöskirjatutkija & luontobloggaaja



Tämä teksti on kirjoitettu luontosuhteeni alkulähteiltä. Tekstin tarkoitus on osoittaa tukea Heinäveden grafiittikaivoshanketta vastustavan Pro Heinäveden toiminnalle. Voit osallistua keskusteluun Pro Heinäveden Facebook -sivulla.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Luontopuuha: Satuseikkailu luonnon lavasteissa


Luonto sydän luovuus! Lapset näkevät luonnossa paljon sellaista mihin aikuisen silmä harvemmin tarttuu. Mitäpä jos seuraavan ulkoilun lomassa kiinnittäisittekin ajatuksella huomiota niihin pieniin yksityiskohtiin ja tutkailisitte lähiluontoa uudesta perspektiivistä? Pakkaisitteko retkelle mukaan vielä yhden tai kaksi pienen pientä tarviketta? Tämä luontoseikkailu alkaa lelulaatikolta.


Meillä luontopuuhan kapellimestarina toimi 4-vuotias tyttäreni. Kaikki kuvien lainaukset ovatkin nuoren seikkailijattareni suusta. 





Saduissa ja miniatyyrimaailmassa on taikaa. Luonto tarjoaa luovuudelle mitä parhaimmat puitteet. Napatkaa seikkailulle mukaan lapsen lempifiguuri tai muu ulkoilun ja kastumisen kestävä pikkulelu. Tämän lisäksi tarvitaan vain kuvausväline - kännykkä ajaa asiansa mainiosti. Ja mitä sitten tapahtuu, se riippuu seikkailijoista!




Vinkit satuseikkailuun luonnon lavasteissa

Ennen retkeä ja retkellä


1. Satuseikkailun idea on katsoa luontoa luovasta perspektiivistä
Mistä lelu voisi kulkea ja mitä se voisi tehdä luonnossa? Voitte miettiä satuseikkailun kulkua jo ennen ulkoilua tai kaikki voi tapahtua aivan extempore sen mukaan mitä ympäristöstä löytyy.

2. Kuvatkaa / videoikaa lelua lapsen löytämissä paikoissa ja keksikää seikkailulle juonta
Yhteinen tarinankerronta on hauskaa ja toteutusta voi soveltaa helposti ikävuosien mukaan. Videovinkki: Pyörillä kulkevia leluja voi koittaa vetää siimassa tai langassa liikkeen aikaansaamiseksi. Jos ulkoilussa on jo riittävästi meininkiä voi tarinan sepittää yhtä hyvin jälkikäteenkin. Tyyli on vapaa! 

3. Leikin lomassa voi harrastaa ja harjoitella uutta
Lapsi ja lelu voivat vaikkapa opetella retkeilytaitoja tai harrastaa luontoliikuntaa, kuten metsäparkouria ja puukiipeilyä. Leikin lomassa voi tutustuttaa lasta myös uusiin asioihin. Jos näköpiirissä siintää ensimmäinen telttayö, voi lelunkin viedä mielikuvitukselliselle telttaretkelle.







Retken jälkeen

4. Tarinan sommittelu
Mielikuvitus valloilleen! Miettikää kuviin tai videoihin sopivat tekstit. Lapsen kertomaa on turha siloitella liikaa ettei tarinan rouheus kärsi. Juonen muotoutumista voi auttaa esittämällä lapselle kysymyksiä. 

5. Kuvamuistosta on moneksi

Kuvista voi koota kollaasin perinteisin menetelmin (printtaa, leikkaa, liimaa ja askartele) tai digitaalisesti. Monet kuvapalvelut tarjoavat laajan valikoiman kuvatuotteita muokkausmahdollisuuksineen. Sopisiko satuseikkailunne julisteeksi lastenhuoneen seinälle tai vaikkapa kuvavihkona joululahjaksi kummille? Vai tekisittekö sittenkin sadunomaisen seinäkalenterinTämän jutun kuvat ja tekstit on sommiteltu ilmaisella Canva - aplikaatiolla kännykällä. 

Kännykkävideon käsittelyyn sekä videon koostamiseen kuvista voi käyttää vaikka ilmaista Kinemaster - ohjelmaa. Videota tehdessä kannattaa tarkistaa etukäteen kuvan rajautuminen ohjelmassa. Yleisvinkkinä: kuvaa kaikki videot vaakatasossa. Koostevideon laatiminen tämän jutun kuvista ei onnistunut, koska ainakin Kinemasterin ilmaisversio olisi vaatinut onnistuneeseen rajaukseen erilaisen kuvasuhteen. 




Tässä luontopuuhassa saavat seikkailla niin aikuiset kuin lapsetkin! Puuha sopii myös päiväkodissa tehtäväksi luovaksi luontoprojektiksi. Jokainen lapsi voi tuoda kotoa oman pikkulelunsa ja näiden seikkailut tarinoineen kootaan hauskaksi seinäkollaasiksi. 




Satuseikkailu sai inspiraationsa lapsuuteni leikeistä. Olisi ihanaa nähdä muidenkin satuseikkailijoiden ideoita! Vinkatkaa linkeistä kommentteihin tai jakakaa kuvia Luontohetkiblogin Facebook -sivulla


Luovia luontohetkiä! 

-Mira, Luontohetkiblogi






tiistai 11. syyskuuta 2018

Lauttasaari - metro vie retkelle onnellisten saarelle



Lauttasaari on saari, jonka upeita rantoja kiertämällä saa kulumaan helposti koko päivän. Pääkaupunkiseudun luontokohteissa voi yllättyä matkustamatta kauas. Innoitus tämänkertaiselle retkelle lähti NATTOURS -hankkeen suunnittelemasta mobiilireitistä, "Lauttasaaren kävelystä". Citynature.eu - sivustolta löytyvä kartta paikannuksineen kuljetti minut ensin komeille kallioille, sitten sympaattisen mökkialueen läpi ja lopuksi vaeltelemaan Lauttasaaren rannoille. Ihastuin! Näihin luontohetkiin sujautti  hetkessä metrolla. En ihmettele ollenkaan että lauttasaarelaiset liittävät kaupunginosaansa tunnisteen #onnellistensaari


Tunnelmat kirjoitushetkellä ovat astetta syksyisemmät, mutta Lauttasaaren ympärivuotista kauneutta ei käy kiistäminen. Tutkaille vaikka Citynature -sivua tai selaile julkista Lauttasaari kuvin -Facebook-ryhmää.  Kävelyreittini noudatteli melko tarkasti valmista  reittiehdotusta, jonka pituudeksi ilmoitetaan 6,7 km. Kilometrini tosin ylittyivät reippaasti  kun maisemat veivät mennessään ja askeleet kulkivat melkoista siksakkia. Suoraviivaisempi lenkki mahtuu hyvin arki-iltapäiväänkin. Otin paikannuksen ja mobiilireitin käyttöön heti Lauttasaaren metroasemalla. Valmis suunnitelma ohjasi minut lasten leikkipaikan lomasta komealle Myllykalliolle. Kallion päällä sijaitseva lintutorni oli tuttavuus, jota kaikki paikallisetkaan eivät olleet löytäneet. Lähiluonto on yllätyksiä täynnä! Juttua kirjoittaessa bongasin vielä valokuvaaja Suvi Höydenin tunnelmalliset kuvat lintutornilta (ja muualtakin Lauttasaaresta).  


Myllykallion lintutornin vierestä löytyi myös ilmatorjuntatykki. Molemmat nähtävyydet oli merkitty mobiilikävelyreitillekin ja niiden varrelle kulki pieni hiekkatie. Maisemia tähyillessä katse kääntyi jo horisontissa kutsuvasti kimmeltävään mereen.






Mobiilireitti toikin jo lupauksen merestä ja johdatti kohti rannan tuntumassa sijaitsevaa kesämaja-aluetta. Matkalta löytyi houkutteleva myynti-ilmoitus ja hirveän komea iso pahka! Mökkialueella tunsin hetkellisesti eksyneeni yksityisille takapihoille, mutta kartta osoitti oikean polun. Matkanteon sisältäessä pienimuotoista kalliokiipeilyä reittiä ei voinut syyttää tylsyydestä, mutta ei myöskään suositella rattaiden kanssa liikkuvalle. Tasaisempaa menoa toivovien kannattaa tutkailla myös Lauttasaaren ympäri -pyöräilyreittiä ja soveltaa itselle sopiva lenkki. Suuntasin luontohetkilleni suoraa töistä ja päästessäni Länsiulapanniemen kallioille eväspussi jo rapisikin. Haukkasin eväiden lisäksi ensimmäisen palan Onnellisten saaren meritunnelmaa.  


Länsiulapanniemi on komea kivikkoineen, rantoineen ja laitureineen. Mobiilikartalla sijaitsevan hiidenkirnun missasin. Katse oli todennäköisesti ulapalla!




Pienen eväshetken jälkeen jatkoin eteenpäin ohjelman luvatessa rantaa, rantaa ja rantaa. Löysin upeita maisemia ja vehreitä kurkistusikkunoita merelle. Kävelin tapahtumiinkin vuokrattavan Poliisien kesäkodin ohi. Saunan pihapiirissä ei näkynyt vilvoittelijoita ja ahkerassa käytössä ollut tikkataulu odotti hiljaisuudessa seuraavaa peliporukkaa. 




Reitin poiketessa välillä metsään ja jatkuessa taas uusiin rantamaisemiin, inspiroiduin laitureista. Mikäli harkitset tunnelmallisia perhepotretteja, Lauttasaari saattaa olla kuvauspaikkasi. Upeaa että tänne pääsee kätevästi metrolla! Kuvissa kaksi laituria Särkiniemestä, ensin vanha ja komean patinoitunut sitten käytössäoleva uimalaituri.



Särkiniemen uimalaituri
Pienten lasten kanssa Lauttasaareen kannattaa tutustua pienemmissä paloissa, sillä komeita rantoja tuntuu riittävän loputtomiin. Valikoiduista kuvista jäivät pois varsinaiset uimarannat, mutta niistä löytyy ihan mukavasti tietoa googlaamalla. Lauttasaaren uimaranta (Kasinonranta) vaikutti vilkkaalta, mutta Kahvila Kasinonrannan riippumatot ja eväät siitä huolimatta houkuttelevilta. Ranta leikkialueineen, kuntoiluvälineineen ja terasseineen onkin perheiden suosiossa.


Niin ikään lapsiperheiden suosiman, mutta rauhallisemman Veijarivuoren uimarannan ohitettuani, minua kutsuivat komeat kalliot sekä mereen ripotellut kivenlohkareet. Kallioilla kukkiva sininen rantatädyke houkutteli kimalaisia niin kuin minua merenrantafiilistely tällä paikalla. Taivas heijastui upeasti vedenpinnasta ja muutama pariskunta koirineen vietti rauhallista iltahetkeä veden äärellä. Tämä olisi täsmäsijainti lyhyemmälle Lauttasaari -vierailulle, pienelle perheretkelle tai miksei treffeille? Veijarivuoren uimarannan tuntumassa on pidetty ja mobiilireitillekin merkitty kahvila-ravintola Paseo.



Tuntuu kuin Lauttasaari olisi julkinen salaisuus, sellainen jonka vain paikalliset paremmin tuntevat. Lauttasaari-Seuran ylläpitämä Lauttasaari -sivusto mainitsee hauskasti että "Jopa paikallinen nuoriso viettää hyvin paljon iltojaan omalla saarella keskustan läheisyydestä huolimatta." Somessa Lauttasaarta tituleerataan aihetunnisteella #onnellistensaari. Lauttasaarelainen voi nauttia iltapalan tai viettää lepohetken helposti meriluonnon äärellä. Näin tekee myös retkeilevien naisten yhteisön, Outdoor Siskojen, perustaja ja paikallinen Tea Tervo. Tea onkin mainio esimerkki siitä miten integroida lapsiperhearki, luonto ja ulkoilu. Lauttasaarelaiseen ulkoilmaelämään voit kurkistaa Tean Instagram- sivulla. Onneksi tämä retkisaari on kaikille avoin, vuoden ympäri.



Ihastelulenkkini loppupuolella saavuin Sisä-Hatulle, pikkusaarelle jonne voi kahlata. Koska tunnelmoiva tutkimusmatkani oli kestänyt jo paljon suunniteltua pidempään, kahluureissu jäi toiseen kertaan. Löysin Youtubesta kuitenkin symppiksen pikkuvideon Sisä-Hatusta. Kannattaa huomioida ettei "Lauttasaaren kävely" ole rengaslenkki, joten aikaa saa varata vielä paluumatkaan. Itse otin varaslähdön kohti kotia ja hyppäsin Vattuniemenkadun bussipysäkiltä (pysäkki 1047, Nahkahousuntie) Lauttasaaren metroaseman kautta kulkevaan bussiin 21B. 






Toisinaan komeat kohteet ovat lähempänä kuin arvaisikaan! Mainioita retkihetkiä!



- Mira, Luontohetkiblogi 





RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Kaupunginosa, jonka rantoja kiertelemällä saa kulumaan koko päivän
Reitin pituus:  Testattu kävelyreitti 6,7 km, fillarireitti saaren ympäri 10,3 km
Retken kesto: 2 - 3 h - koko päivä
Vessa: Kahvilat ja ravintolat (osa myös kartalla)
Taukopaikka: luonnon luomat, kahvilat, ravintolat
Lastenvaunukelpoinen: osittain (tutki kartan fillarireittiä)