sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Luontopuuha: Satuseikkailu luonnon lavasteissa


Luonto sydän luovuus! Lapset näkevät luonnossa paljon sellaista mihin aikuisen silmä harvemmin tarttuu. Mitäpä jos seuraavan ulkoilun lomassa kiinnittäisittekin ajatuksella huomiota niihin pieniin yksityiskohtiin ja tutkailisitte lähiluontoa uudesta perspektiivistä? Pakkaisitteko retkelle mukaan vielä yhden tai kaksi pienen pientä tarviketta? Tämä luontoseikkailu alkaa lelulaatikolta.


Meillä luontopuuhan kapellimestarina toimi 4-vuotias tyttäreni. Kaikki kuvien lainaukset ovatkin nuoren seikkailijattareni suusta. 





Saduissa ja miniatyyrimaailmassa on taikaa. Luonto tarjoaa luovuudelle mitä parhaimmat puitteet. Napatkaa seikkailulle mukaan lapsen lempifiguuri tai muu ulkoilun ja kastumisen kestävä pikkulelu. Tämän lisäksi tarvitaan vain kuvausväline - kännykkä ajaa asiansa mainiosti. Ja mitä sitten tapahtuu, se riippuu seikkailijoista!




Vinkit satuseikkailuun luonnon lavasteissa

Ennen retkeä ja retkellä


1. Satuseikkailun idea on katsoa luontoa luovasta perspektiivistä
Mistä lelu voisi kulkea ja mitä se voisi tehdä luonnossa? Voitte miettiä satuseikkailun kulkua jo ennen ulkoilua tai kaikki voi tapahtua aivan extempore sen mukaan mitä ympäristöstä löytyy.

2. Kuvatkaa / videoikaa lelua lapsen löytämissä paikoissa ja keksikää seikkailulle juonta
Yhteinen tarinankerronta on hauskaa ja toteutusta voi soveltaa helposti ikävuosien mukaan. Videovinkki: Pyörillä kulkevia leluja voi koittaa vetää siimassa tai langassa liikkeen aikaansaamiseksi. Jos ulkoilussa on jo riittävästi meininkiä voi tarinan sepittää yhtä hyvin jälkikäteenkin. Tyyli on vapaa! 

3. Leikin lomassa voi harrastaa ja harjoitella uutta
Lapsi ja lelu voivat vaikkapa opetella retkeilytaitoja tai harrastaa luontoliikuntaa, kuten metsäparkouria ja puukiipeilyä. Leikin lomassa voi tutustuttaa lasta myös uusiin asioihin. Jos näköpiirissä siintää ensimmäinen telttayö, voi lelunkin viedä mielikuvitukselliselle telttaretkelle.







Retken jälkeen

4. Tarinan sommittelu
Mielikuvitus valloilleen! Miettikää kuviin tai videoihin sopivat tekstit. Lapsen kertomaa on turha siloitella liikaa ettei tarinan rouheus kärsi. Juonen muotoutumista voi auttaa esittämällä lapselle kysymyksiä. 

5. Kuvamuistosta on moneksi

Kuvista voi koota kollaasin perinteisin menetelmin (printtaa, leikkaa, liimaa ja askartele) tai digitaalisesti. Monet kuvapalvelut tarjoavat laajan valikoiman kuvatuotteita muokkausmahdollisuuksineen. Sopisiko satuseikkailunne julisteeksi lastenhuoneen seinälle tai vaikkapa kuvavihkona joululahjaksi kummille? Vai tekisittekö sittenkin sadunomaisen seinäkalenterinTämän jutun kuvat ja tekstit on sommiteltu ilmaisella Canva - aplikaatiolla kännykällä. 

Kännykkävideon käsittelyyn sekä videon koostamiseen kuvista voi käyttää vaikka ilmaista Kinemaster - ohjelmaa. Videota tehdessä kannattaa tarkistaa etukäteen kuvan rajautuminen ohjelmassa. Yleisvinkkinä: kuvaa kaikki videot vaakatasossa. Koostevideon laatiminen tämän jutun kuvista ei onnistunut, koska ainakin Kinemasterin ilmaisversio olisi vaatinut onnistuneeseen rajaukseen erilaisen kuvasuhteen. 




Tässä luontopuuhassa saavat seikkailla niin aikuiset kuin lapsetkin! Puuha sopii myös päiväkodissa tehtäväksi luovaksi luontoprojektiksi. Jokainen lapsi voi tuoda kotoa oman pikkulelunsa ja näiden seikkailut tarinoineen kootaan hauskaksi seinäkollaasiksi. 




Satuseikkailu sai inspiraationsa lapsuuteni leikeistä. Olisi ihanaa nähdä muidenkin satuseikkailijoiden ideoita! Vinkatkaa linkeistä kommentteihin tai jakakaa kuvia Luontohetkiblogin Facebook -sivulla


Luovia luontohetkiä! 

-Mira, Luontohetkiblogi






tiistai 11. syyskuuta 2018

Lauttasaari - metro vie retkelle onnellisten saarelle



Lauttasaari on saari, jonka upeita rantoja kiertämällä saa kulumaan helposti koko päivän. Pääkaupunkiseudun luontokohteissa voi yllättyä matkustamatta kauas. Innoitus tämänkertaiselle retkelle lähti NATTOURS -hankkeen suunnittelemasta mobiilireitistä, "Lauttasaaren kävelystä". Citynature.eu - sivustolta löytyvä kartta paikannuksineen kuljetti minut ensin komeille kallioille, sitten sympaattisen mökkialueen läpi ja lopuksi vaeltelemaan Lauttasaaren rannoille. Ihastuin! Näihin luontohetkiin sujautti  hetkessä metrolla. En ihmettele ollenkaan että lauttasaarelaiset liittävät kaupunginosaansa tunnisteen #onnellistensaari


Tunnelmat kirjoitushetkellä ovat astetta syksyisemmät, mutta Lauttasaaren ympärivuotista kauneutta ei käy kiistäminen. Tutkaille vaikka Citynature -sivua tai selaile julkista Lauttasaari kuvin -Facebook-ryhmää.  Kävelyreittini noudatteli melko tarkasti valmista  reittiehdotusta, jonka pituudeksi ilmoitetaan 6,7 km. Kilometrini tosin ylittyivät reippaasti  kun maisemat veivät mennessään ja askeleet kulkivat melkoista siksakkia. Suoraviivaisempi lenkki mahtuu hyvin arki-iltapäiväänkin. Otin paikannuksen ja mobiilireitin käyttöön heti Lauttasaaren metroasemalla. Valmis suunnitelma ohjasi minut lasten leikkipaikan lomasta komealle Myllykalliolle. Kallion päällä sijaitseva lintutorni oli tuttavuus, jota kaikki paikallisetkaan eivät olleet löytäneet. Lähiluonto on yllätyksiä täynnä! Juttua kirjoittaessa bongasin vielä valokuvaaja Suvi Höydenin tunnelmalliset kuvat lintutornilta (ja muualtakin Lauttasaaresta).  


Myllykallion lintutornin vierestä löytyi myös ilmatorjuntatykki. Molemmat nähtävyydet oli merkitty mobiilikävelyreitillekin ja niiden varrelle kulki pieni hiekkatie. Maisemia tähyillessä katse kääntyi jo horisontissa kutsuvasti kimmeltävään mereen.






Mobiilireitti toikin jo lupauksen merestä ja johdatti kohti rannan tuntumassa sijaitsevaa kesämaja-aluetta. Matkalta löytyi houkutteleva myynti-ilmoitus ja hirveän komea iso pahka! Mökkialueella tunsin hetkellisesti eksyneeni yksityisille takapihoille, mutta kartta osoitti oikean polun. Matkanteon sisältäessä pienimuotoista kalliokiipeilyä reittiä ei voinut syyttää tylsyydestä, mutta ei myöskään suositella rattaiden kanssa liikkuvalle. Tasaisempaa menoa toivovien kannattaa tutkailla myös Lauttasaaren ympäri -pyöräilyreittiä ja soveltaa itselle sopiva lenkki. Suuntasin luontohetkilleni suoraa töistä ja päästessäni Länsiulapanniemen kallioille eväspussi jo rapisikin. Haukkasin eväiden lisäksi ensimmäisen palan Onnellisten saaren meritunnelmaa.  


Länsiulapanniemi on komea kivikkoineen, rantoineen ja laitureineen. Mobiilikartalla sijaitsevan hiidenkirnun missasin. Katse oli todennäköisesti ulapalla!




Pienen eväshetken jälkeen jatkoin eteenpäin ohjelman luvatessa rantaa, rantaa ja rantaa. Löysin upeita maisemia ja vehreitä kurkistusikkunoita merelle. Kävelin tapahtumiinkin vuokrattavan Poliisien kesäkodin ohi. Saunan pihapiirissä ei näkynyt vilvoittelijoita ja ahkerassa käytössä ollut tikkataulu odotti hiljaisuudessa seuraavaa peliporukkaa. 




Reitin poiketessa välillä metsään ja jatkuessa taas uusiin rantamaisemiin, inspiroiduin laitureista. Mikäli harkitset tunnelmallisia perhepotretteja, Lauttasaari saattaa olla kuvauspaikkasi. Upeaa että tänne pääsee kätevästi metrolla! Kuvissa kaksi laituria Särkiniemestä, ensin vanha ja komean patinoitunut sitten käytössäoleva uimalaituri.



Särkiniemen uimalaituri
Pienten lasten kanssa Lauttasaareen kannattaa tutustua pienemmissä paloissa, sillä komeita rantoja tuntuu riittävän loputtomiin. Valikoiduista kuvista jäivät pois varsinaiset uimarannat, mutta niistä löytyy ihan mukavasti tietoa googlaamalla. Lauttasaaren uimaranta (Kasinonranta) vaikutti vilkkaalta, mutta Kahvila Kasinonrannan riippumatot ja eväät siitä huolimatta houkuttelevilta. Ranta leikkialueineen, kuntoiluvälineineen ja terasseineen onkin perheiden suosiossa.


Niin ikään lapsiperheiden suosiman, mutta rauhallisemman Veijarivuoren uimarannan ohitettuani, minua kutsuivat komeat kalliot sekä mereen ripotellut kivenlohkareet. Kallioilla kukkiva sininen rantatädyke houkutteli kimalaisia niin kuin minua merenrantafiilistely tällä paikalla. Taivas heijastui upeasti vedenpinnasta ja muutama pariskunta koirineen vietti rauhallista iltahetkeä veden äärellä. Tämä olisi täsmäsijainti lyhyemmälle Lauttasaari -vierailulle, pienelle perheretkelle tai miksei treffeille? Veijarivuoren uimarannan tuntumassa on pidetty ja mobiilireitillekin merkitty kahvila-ravintola Paseo.



Tuntuu kuin Lauttasaari olisi julkinen salaisuus, sellainen jonka vain paikalliset paremmin tuntevat. Lauttasaari-Seuran ylläpitämä Lauttasaari -sivusto mainitsee hauskasti että "Jopa paikallinen nuoriso viettää hyvin paljon iltojaan omalla saarella keskustan läheisyydestä huolimatta." Somessa Lauttasaarta tituleerataan aihetunnisteella #onnellistensaari. Lauttasaarelainen voi nauttia iltapalan tai viettää lepohetken helposti meriluonnon äärellä. Näin tekee myös retkeilevien naisten yhteisön, Outdoor Siskojen, perustaja ja paikallinen Tea Tervo. Tea onkin mainio esimerkki siitä miten integroida lapsiperhearki, luonto ja ulkoilu. Lauttasaarelaiseen ulkoilmaelämään voit kurkistaa Tean Instagram- sivulla. Onneksi tämä retkisaari on kaikille avoin, vuoden ympäri.



Ihastelulenkkini loppupuolella saavuin Sisä-Hatulle, pikkusaarelle jonne voi kahlata. Koska tunnelmoiva tutkimusmatkani oli kestänyt jo paljon suunniteltua pidempään, kahluureissu jäi toiseen kertaan. Löysin Youtubesta kuitenkin symppiksen pikkuvideon Sisä-Hatusta. Kannattaa huomioida ettei "Lauttasaaren kävely" ole rengaslenkki, joten aikaa saa varata vielä paluumatkaan. Itse otin varaslähdön kohti kotia ja hyppäsin Vattuniemenkadun bussipysäkiltä (pysäkki 1047, Nahkahousuntie) Lauttasaaren metroaseman kautta kulkevaan bussiin 21B. 






Toisinaan komeat kohteet ovat lähempänä kuin arvaisikaan! Mainioita retkihetkiä!



- Mira, Luontohetkiblogi 





RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Kaupunginosa, jonka rantoja kiertelemällä saa kulumaan koko päivän
Reitin pituus:  Testattu kävelyreitti 6,7 km, fillarireitti saaren ympäri 10,3 km
Retken kesto: 2 - 3 h - koko päivä
Vessa: Kahvilat ja ravintolat (osa myös kartalla)
Taukopaikka: luonnon luomat, kahvilat, ravintolat
Lastenvaunukelpoinen: osittain (tutki kartan fillarireittiä)


maanantai 20. elokuuta 2018

Slåttmossen - kaukana poissa itähelsinkiläisellä suolla



Slåttmossen tuo Jakomäen helmi, odotti minua bussimatkan päässä. Pääkaupunkiseudun luonnon bonuspuolia on helppo saavutettavuus. Missä muualla pääset näin monipuolisten ja vaihtelevien luontokokemusten ääreen julkisilla kulkuvälineillä? Retki suolle oli illan oma hetki. Hetki ystävän seurassa. Ystävän joka lainasi jopa kameraansa. Tällä upealla keidassuolla kannattaa edetä hiljaa fiilistellen - pitkospuita pitkin, metsään poiketen ja läheiset hiekkakuopatkin kurkaten. Retkipaikka sopii mainiosti lapsiperheille! 


Slåttmossen sijaitsee Jakomäen ja Vaaralan kainalossa, Fazerilan vierailukeskuksen ja Porvoontien kyljessä, täällä. Paikalle voi saapua vaikkapa Mellunmäen metroasemalta bussilla 562 ja hypätä pois Louhikkotien bussipysäkillä (pysäkkinumero 3511). Matka kestää alle 10 minuuttia. Kun vielä kuljet pienen matkan takaisin bussin tulosuuntaan ja harppaat metsän puolella siintäville pitkospuille, unohdat pian missä olet. Slåttmossenin suo ei ole suuren suuri, mutta niin suuri että arjen ajatukset jäävät pitkospuiden tavoittamattomiin.



Pitkospuut tuntuvat risteilevän sinne tänne. Paikalla joskus sijainneesta, ilmeisesti läheisen koulun laatimasta, luontopolusta ei näy merkkejä. Paikallisoppaan kanssa kulkiessani keskityn luontofiilistelyyn ja päänsisäinen kartta menee helposti sekaisin. Google Mapsista on apua eikä suoseikkailulle lähtöä kannata empiä lastenkaan kanssa. 




Suo keskellä Helsinkiä tuntuu erityiseltä. Slåttmossen on lähiluontokohde joka kuljettaa kilometrejään kauemmaksi. Hurmaannun ensivisiitillä. Paikalla on pyöreälehtikihokkeja, aitoja kotimaisia lihansyöjäkasveja. Jos lasten innostaminen retkelle kaipaa lisäpontta, kokeile koodisanaa "lihansyöjäkasvi". Tutustakaa kasveihin vaikka jo ennakkoon, piirtämällä hurjat hyönteisloukot. Toinen houkutin on ehdottomasti seikkailu! Pitkospuut tuovat tunnelmaa ja kuljettavat nuoria luontoretkeilijöitä usein vauhdikkaasti eteenpäin. Minä lumoudun retkellä myös lakoista. Pötköttelen pitkospuilla mahallani kamera kädessä kun koiranulkoiluttajat pyrkivät ohi. En uskalla julkaista kuvia somessa - Jakomäen lakat tuntuvat salaisuudelta jota on varjeltava. Slåttmossenin suo on luonnonsuojelualuetta eikä pitkospuilta saa poistua edes marjajahtiin.



Suolta siirrymme metsän siimekseen. Metsä Fazerilan suunnalla tarjoilee vehreän kylvyn ilta-auringossa. Kiipeä kivelle, tasapainoile puulla - metsässä on lupa leikkiä. Tämä lähiluontoretki olisi hauska ruokahalunherättäjä ennen viikonloppubrunssia. Eväät maistuvat myös metsässä ja me istahdamme hetkeksi kaatuneelle puulle.  



Yllättyminen tekee lähiluontoretkeilystä hauskaa. Lapsille voi tarjota arvokkaita luontokokemuksia arjessa, lomalle lentämättä tai edes satojen kilometrien päähän matkaamatta. Luontokasvatus ja luontosuhteen syntyminen eivät ole kiinni asuinpaikasta vaan ennemmin ennakkoluulottomasta retkeilystä, tutkimisesta ja seikkailusta omassa lähiympäristössä. 


Metsäkävelyltä suuntaamme Jakomäen hiekkakuopille. Hiekkakuopat ovat täyttyneet vedellä ja jotkut uivatkin näin syntyneissä lammissa. Vedenlaatua ei tarkkailla eivätkä kuopat ole virallinen uimapaikka. Kiinnostusta uimapaikan perustamiseen kyllä löytyisi. Voit lukea käynnissä olevasta keskustelusta täältä.


Tunnelma hiekkakuopilla riippunee vierailuhetkestä ja tuurista. Voit löytää veden ääreltä idyllin, mutta luvata en voi! Yhden lammen rannalla viettää aikaa hieman maistellut seurue. Riippumatot on ripustettu lokoisan näköisesti. Hipsimme tästä huomaamattomasti eteenpäin. 




Lampitunnelmoinnin jälkeen suuntaamme kotimatkalle. Hiekkakuopat sijaitsevat näppärästi Somerikkotien varressa ja tutuksi tullut bussilinja 562 vie meidät Somerikkopolun -pysäkiltä (pysäkki 3512) Mellunmäen metroasemalle. Ilta-auringon vilkuttaessa meille hyvästiksi tiedän että tämä retkijuttu on kirjoitettava. Kiitos Metsäemo -Noora mainiosta ja kuvauksellisesta retkiseurasta ja kameran lainasta!


Upeita syyspäiviä ja tunnelmallisia retkiä!

-Mira 






RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Kaunis suoalue pitkospuineen ja metsäseikkailu lampikierroksella
Reitin pituus:  miten haluat, kulkemamme matka alle 3 km 
Retken kesto: Alle 2 h
Vessa: Fazerilan vierailukeskus
Taukopaikka: luonnon luomat, Fazerila, alueen muut palvelut
Lastenvaunukelpoinen: osittain (pitkospuut suolla eivät)




maanantai 30. heinäkuuta 2018

Harjumaisemien ja vesistöjen syleilyssä hehkuva Punkaharju




Tämä on kepeän kesäinen vinkkaus Punkaharjun luontokohteisiin. Ei syväluotaava analyysi tai kaiken kattava kuvaus, vaan mökkeilyn lomassa lörtsy toisessa kädessä laadittu kesäpostaus. Punkaharju sijaitsee reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Savonlinnasta, ihanasta kesä- ja oopperakaupungista. Punkaharjun alueelta löytyy paljon mukavaa tekemistä perheille, kuten monenlaista majoitusta, taidetta, Lusto –metsämuseo, kylpylä- ja vesipuistoaktiviteetteja sekä kotieläinpihoja. Tämä juttu kertoo tuttuun tapaan luontoreiteistä ja Punkaharjun muuhun tarjontaan voi tutustua VisitPunkaharju –sivustolla. Veden ympäröimänä ja harjualueiden katveessa sijaitseva Punkaharju on kuulu ja arvostettu myös komean luontonsa vuoksi. Hellekesä ja jäätelö johdattivat meidät tutustumaan useampaan alueen lyhempään reittiin ja uimapaikkaan. Ohessa tunnelmia polkujemme varrelta. Lisää Punkaharjun luonnosta ja reiteistä karttoineen voit lukea Luontoonfi –sivulta





Kuikon salpa –polku (alle 1 km)

Tämä lyhyt ja helppokulkuinen polku lähtee mukavalta pysähdyspaikalta Kuikonniemen kupeesta. Polku johdattaa entisöidylle korsulle ja juoksuhautoihin joihin pääsee itsekin kävelemään. Korsun avaimen saa parkkialueelta Harjutien kioskilta. Emme itse lukeneet avaintietoa etukäteen vaan kävimme ainoastaan nykimässä korsun lukittua ovea. Harjutien kioskilta saa muuten myös kahvia ja pientä syötävää, kuten niitä paikallisia lörtsyjä. Kiskalta löytyy myös pöytiä sekä vessa. Ihan vieressä on myös hiekkapohjainen uimaranta.




Harjureitti (4 km)

Suuntasimme Harjureitille Kruunupuiston parkkialueelta. Heti reitin alussa oli lyhyt, 300 metrin pituinen, esteetön polku näköalapaikalle. Emme malttaneet pysyä kauaa merkityllä reitillä vaan kuljimme Valkialammen ääreen pienemmille poluille. Veden vierellä oli kaunista vaikka saatoimmekin samalla missata hienoja harjunäkymiä. Isommat polut olivat leveitä ja tasaisia, mutta harjuille kulkevat osin jyrkkiä rattaille. Osalla matkaa oli myös portaita. Pääsääntöisesti alueella risteili myös leveitä kävelypolkuja, mutta kaikkia mutkia emme tällä reissulla kartoittaneet. Hotelli Punkaharjun suunnasta saattaisi päästä mukavammin vaunuystävällisille alueille, mutta tämä selvitys jäi hieman "musta tuntuu" -asteelle. Harjureitin varrella kulkee myös Topeliuksen luontopolku (2,5 km), josta en juuri löytänyt tietoa linkattavaksi ja johon emme sen tarkemmin tutustuneet. 



Kaarnalahden maisemia

Valkialampi oli kiinnostava uimapaikka kalahavaintojen ja uponneiden puiden vuoksi. Varsinaista lapsille soveltuvaa uintipaikkaa ei lammella ollut. Luontoonfi -sivun kartallakin (pdf -linkki) näkyvän Metsähallituksen vuokratuvan läheisyydessä oli kaunis paikka jossa kapea maakaistale erotti Valkialammen muusta vesistöstä. Tämän kohdan lastenuittomahdollisuuksia voisi tutkailla vielä lisää. Lampi ja sitä ympäröivä harjualue ovat vaikuttavia. Samaa mieltä lienivät myös lammella tavatut soutelijat.


Kaarnalahti ja Hotelli Punkaharjun metsähuoneita vastarannalla

Lähempänä Kaarnalahtea sjaitseva poukama vaikutti sen sijaan rehevältä eikä kulkemamme reitin varrella näkynyt houkuttelevia uimapaikkoja. Kaarnalahden toisella puolella Kaamaniemellä sijaitsevat Hotelli Punkaharjun metsähuoneet, jotka tarjoavat turisteillekin perisuomalaista mökkeilyn eksotiikkaa turvallisesti hotellin palveluiden liepeillä. Niemelle voi saapua kolmisen kertaa viikossa myös höyrylaivalla (vuoden 2018 aikataulut). Me kuulimme metsään höyrylaivan äänen, mutta emme ennättäneet saada näköyhteyttä laivaan. 




Käveltyämme jylhempää harjureittiä takaisin Kruunupuistoon kurkkasimme myös Inkeritalon kahvilan. Talossa toimii kesäisin vohvelikahvila ja terassilla voi kuulla elävää musiikkia. Harjureitti risteileekin hauskasti alueen palveluiden lomassa ja maisemien lisäksi voi matkalla nauttia myös sumpit. Luultavasti helteestä johtuen emme tavanneet metsäosuuksilla muita kulkijoita. 


Kokonharjun upea polku. Kuvassa Elina Kosonen.

Ranta Kokonharjun niemessä

Kokonharjun reitti aarnimetsineen (3 km)

Kokonharjun polku, oli polku jonka ehdottomasti halusin kulkea päästäkseni aarnimetsään. Jätimme auton Punkaharjuntien toiselle puolelle. Vierestä löytyy myös parkkipaikka joka ei vaadi tien ylitystä. Tämäkin reitti oli upea ja harjureittiin verrattuna tunnelmat olivat vähemmän puistomaiset. Alkumatkasta saimme kulkea melko rauhassa, mutta puolessa välissä hyttyset ilakoivat saapumistamme kovaan ääneen. Hyttysistä huolimatta tämä metsäreissu kannatti sillä näimme myös Suomen pisimmän puun sekä maan suurimman männyn, ainakin paikalta löytyneiden kylttien mukaan. Kävimme lisäksi viilentymässä hieman reitiltä sivussa, Kokonharjun niemellä. Niemen kärjestä aukesi kirkasvetinen mutta kivinen uimapaikka, joka liukkautensa vuoksi lienee hankala pienten lasten polskutteluun. 


Elina Kosonen Kokonharjun luontopolun "pitkät puut" -alueella

Kaarnalla on kokoa


Tässä on Suomen pisin puu (lehtikuusi)

Laukansaaressa on myös Luonnonvarakeskuksen tutkimusmetsä puulajipuistoineen sekä tulipaikka ulkovessoineen. Tämän houkuttelelevan reitin kulkeminen jäi ensi kesään. Kokonharjun polku ei sovellu maastonsa vuoksi rattaille.


Metsässä. Kuva: Elina Kosonen.


Lusto –metsämuseo ja Pususilta

Vaikka tutustuimme Lusto -metsämuseolla ainoastaan jäätelötarjontaan ja tankkasimme vesipulloja, vaikuttaa museo mukavalta perhekohteelta (lasten Lusto). Ystävällinen asiakaspalvelu tarjosi myös kyypakkauksen ampiaisen pistettyä serkkuani jäätelönsyönnin lomassa. Luston yhteydessä toimii Hotelli Punkaharjun kanssa samaan kokonaisuuteen kuuluva ja lounastakin tarjoileva ravintola Nila. Hotelli Punkaharjun suunnalta voi oikaista Lustoon kaunista Pususiltaa pitkin, jonka historia juontaa jo 30 -luvulle. 




Liikkuminen Punkaharjun harjualueella lasten kanssa

Harjualueen korkeuserot voivat tuoda haastetta lasten kanssa liikkumiseen. Päiväretken liikkumisstrategia kannattaneekin funtsia lasten iän mukaan. Tunnustan että oma jälkikasvuni jäi rauhassa mökille rantaveteen polskimaan molempien alueelle tehtyjen helleretkien ajaksi. Yksi hyvä vaihtoehto päiväretkelle on jättää auto Hotelli Punkaharjun tuntumaan. Hotellilta pääsee mukavasti liikkumaan eri kohteisiin sen keskeisen sijainnin vuoksi ja kohteissa voi pitää esim. lounas- ja kahvitaukoja tilanteen mukaan. Mikäli kantorinkkailu tai -reppuilu ei ole vaihtoehto, ihan pienten kanssa saattaa olla näppärintä siirtyä autolla kohteiden välillä. Vaunuilla ei voi liikkua kaikissa paikoissa. 


Onko Punkaharju sinulle tuttua aluetta? Vinkkaa ihmeessä kommentteihin lisää vinkkejä perheretkeilyyn! Miten sujuu Punkaharjuun tutustuminen lasten kanssa pyöräillen?



Iloisia loppukesän retkiä!



-Mira




RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Mielenkiintoisia merkittyjä reittejä komeissa maisemissa, korkeuseroja ja palveluita
Reitin pituus:   alle 1 - 5 km
Retken kesto: riippuen kohteista, helposti yli 3h
Vessa: Kahvila - ja ravintolapalvelut, Karjalankallion taukopaikka
Taukopaikka: Kahvila- ja ravintolapalvelut, Karjalankallion laavu tulipaikkoineen
Lastenvaunukelpoinen: osittain