Helppoa ja hauskaa hämärään: heijastinpolku rohkaisee pimeään

Yksi asia johti toiseen ja ajatusten kimura heijastinpolkuun! Kävin lasten kanssa Lux Helsingissä, joka osoittautui melkoiseksi ryysikseksi ja siksi anniltaan hienoiseksi pettymykseksi. Syksyllä järjestetty valotaidetapahtuma, Kivinokan Reflektor, lumosi tunnelmallisesti metsässä kiemurtelevalla reitillään. Luxin lyhtypuiston teokset herättivät ajatuksen - jospa tekisin meille oman valopolun metsään! Aluksi suunnittelin pientä valoin ja kynttilöin toteutettavaa reittiä. Päädyin kuitenkin useampaa lasta pidempään ilahduttavaan vaihtoehtoon - heijastinpolkuun.

Nyt eräässä pienessä vuosaarelaismetsikössä kiemurtelee heijastinpolku, jonka varrelta löytyy 7 erilaista luontoon liittyvää tehtävää. Heijastimien etsiminen taskulampun valokeilaan on kuin aarrejahtia. Testiryhmämme kolusi polun innokkaissa tunnelmissa 20 minuutissa. Vaikka heijastinten seuraaminen oli yllättävän koukuttavaa, rastejakin katseltiin: pompittiin, lennettiin ja kirjoitettiin mustarastaan vieraskirjaan.

Loistavan idean toteutus ei vaadi välttämättä isoa työtä! Heijastinpolun voi tehdä lähimetsään pelkkiä ylimääräisiä heijastimia käyttämällä. Jos polun tekee pidemmälle reitille, se haastaa aikuisenkin kohtaamaan pimeän metsän herättämiä tunteita. Muurahaistenpoluilla -blogin Eija vinkkasi myös heijastinmetsästyksestä. Heijastinmetsästyksessä heijastimia piilotetaan etsittäväksi sovitulle alueelle metsässä. Tätä varten kannattaa kerätä mainosheijastimet talteen!

Rastillinen heijastinpolku

Jos haluat tehdä rastillisen heijastinpolun voit käyttää valmiita tehtävärastejani (lataa täältä). 

Tarvikkeet:

• Tulostetut rastilaput 
• Kontaktimuovia tai etikettömiä pakastuspusseja joihin laput mahtuvat
• Rei'itin
• Narua
• Sakset
• Heijastimia, heijastinnauhaa tai - kangasta
• Vieraskirjavihko ja lyijykynä 
• Vedenkestävä tumma tussi rastien numeroimiseen

Kontaktoin rastilaput jotta ne kestäisivät metsässä pidempään. Kiinnitin rei'itetyt laput naruin puihin ja lopuksi lisäsin heijastimet. Pyrin pitämään rastit etäällä, mutta näköetäisyydellä toisistaan. Polulle tuli kaksi rastitonta heijastinta vahvistamaan oikeaa kulkusuuntaa. Sovelsin sopivimman rastijärjestyksen metsässä ja numerointi jäi merkkaustussin puutteessa uupumaan. Numerointi tuo kulkijalle varmuutta ettei rasteja jää väliin. 

Merkitse heijastinpolun reitti karttaan ja jaa inspiraatiota eteenpäin. Lopuksi, muista siivota rastit ja heijastimet metsästä.

Loistavaa polkuilua ja ihan pimeitä luontohetkiä!

Mira / Luontohetkiblogi