Sikosaaren sammaleinen luontopolku Porvoossa

Idyllinen Porvoo on monelle luultavasti tutumpi muista kuin metsäisistä aktiviteeteistä. Pääkaupunkiseudun vetinen talvi on kirjaimellisesti vesittänyt monia talviurheilusuunnitelmia ja ajanut lapsiperheitä sisäpuuhien pariin. Me päätimme kuitenkin inspiroitua Retkipaikan jutusta ja lähteä ennakko-odotuksitta katsastamaan Sikosaaren luontopolkua. Reissu todella kannatti, sillä perillä levittäytyvä vihreä sammaleinen metsä oli kuin sadusta. Lumipeitteen ja auringonpaisteen puuttuminen ei tällä retkellä harmittanut ollenkaan!

Lähtiessämme meillä ei ollut Sikosaaren luontopolusta ennakkotietona kuin hätäisesti luettu Retkipaikan juttu. Sikosaarelle pääsi autolla siltaa pitkin. Pelasimme lasten kanssa varman päälle ja jätimme auton tienlaidan syvennykseen, luontopolun läheisyyteen. Parkkipaikka löytyi osoitteesta Sikosaarentie 135. Kurahaalarit päälle ja menoksi! Luontopolun lähtöpaikalle oli parkkisyvennykseltä vielä parinsadan metrin kävelymatka tienvartta seuraten.  Pitkään jatkuneen vetisen kelin vuoksi reitin kuljettavuudesta ei ollut takeita ja edellisen seurueen kääntyminen kannoiltaan loi alkutaipaleelle oman jännityksensä. Poluilla pärjäsi kuitenkin hyvin vedenpitävillä kengillä. Lammikkoisempien kohtien ohittamiseen oli muotoutunut sivupolkuja joita myöten lätäköt oli helppo kiertää. Pääosin polku oli kelvollisessa kunnossa.

Sikosaari oli hieno retkikohde! Luontopolulta löytyi paljon tutkittavaa ja metsä hurmasi sammalkerroksineen ja isoine kivenlohkareineen. Reitin pituudeksi on ilmoitettu 1.5 km, mutta aikaa meillä kului pysähdellen kaksi tuntia. Tässä ajassa ehti muun muassa tutkia, ihmetellä, kiipeillä, mennä tunneleista, kulkea pitkospuilla ja kuunnella nakuttavaa puuta sekä nuorimmaisen osalta myös nukkua päikkärit. 

Hyytelösieni, kenties mäntyhytykkä

Sikosaaren luontopolusta on melko niukasti tietoa Porvoon omilla sivuilla. Porvoon kaupungin nettisivuilta, voi lukea muutaman sanasen täältä ja täältä. Retkipaikan kirjoituksen lisäksi silmiini sattui Uusimaan syksyllä julkaisema juttu. Luontopolku on riittävän selkeästi merkitty sekä opaskyltein että jo hieman haalistunein maalimerkein. Polulla pysyminen ei tuota vaikeuksia ja polkua seuraamalla löytyy lapsille mukavasti ihmeteltävää ja tutkittavaa. Vai mitä sanotte ryömittävästä lohkereiden muodostamasta tunnelista jonka vieressä kasvaa tämä erikoisempi kuusi? Ihan en päässyt selvyyteen oliko tässä yksi vai useampi puu. Metsäntutkimuslaitoksen sivuilla on esitelty erilaisia kuusen erikoismuotoja - joita on muuten yllättävän paljon! Onko moni näistä jo entuudestaan tuttu? Kuvassa polun laitaa kiertänee mattokuusi. Näitä maasta nousevia oksanhaaroja osui silmiini parissakin kohtaa aivan polun vieressä.

Toisinaan kamera kädessä ja lapsi toisessa on hankala itse keskittyä siihen metsän rauhoittavaan tunnelmaan. Samasta syystä josta rantalomat eivät ole minua varten, en pysy metsässäkään paikoillani. Uteliaisuus ajaa eteenpäin - kuten lapsenakin.

Luontopolun opastaulut ovat suomeksi ja ruotsiksi. Polun lähtöpisteessä on lyhyesti saaren historiasta kertova taulu. Taulun mukaan saaressa ei nimestään huolimatta ole laidunnettu sikoja ja pengertiekin valmistui vasta melko myöhään. Porvoon kaupunki perusti Sikosaaren luontopolun 1985. Sikosaaren vesialueet ja eteläinen osa ovat suojeltua ja kuuluvat Natura 2000- alueeseen.

Luontopolun läheisyydessä, parkkisyvennystä vastapäätä, sijaitsee myös lintutorni, jossa kannattaa piipahtaa jos aikaa on. Me jätimme tällä kertaa tornin välistä, joten reitin talvisesta kulkukelpoisuudesta en osaa kertoa. Luontopolkuun kuuluvalla rantavyöhykkeellä sijaitsee niin ikään lintujen tarkkailuun sopiva "lintukivi". Lintukivi on kivi eikä lainkaan korkea, mutta rantanäkymät kannattaa käydä kurkkaamassa. Sikosaaren luontopolku on varmasti mahtava retkikohde myös muina vuodenaikoina. Pitkospuita pitkin rantavyöhykkeellä kulkeva reitti oli lyhyt eikä sen mahdollista väliinjäämistä kannata surkutella. Pitkospuilla oli nyt hieman jäätä, mutta pikkulenkin kiertäminen onnistui haavereitta. 

Luontopolun varressa oli melkoisesti kaatuneita ja paikoilleen jätettyjä puita. Kiinnitin huomiota myös kuusimetsän kerroksellisuuteen. Vanhojen kuusien lomassa kasvoi nuoria pieniä puita. Kaatuneet rungot muodostivat hienoja taideteoksia ja tekemistä mielikuvitukselle. Itse en kuvanottohetkellä hahmottanut esimerkiksi alla olevaan kuvaan piirtyvää "kättä", joka nyt näyttää jo hieman hurjalta. Liekö kyseessä sitten kuusikon hätähuuto, sillä hetken päästä törmäsimme nakutukseen. Aikani tikkaa tuloksettomasti tähyiltyäni vaikutti että ääni tulee huonokuntoisesta puunrungosta. Koska tikanlailla nakuttavaa puuntuholaistakaan ei ole, pohdimme vielä myöhemminkin oliko tikka puun sisällä? Seisoimme tytön kanssa jonkun tovin kuulostelemassa koputtavaa runkoa - retken luontoelämyshetkiä ehdottomasti! Irtoavaa kaarnanpalaa lukuunottamatta muuta liikkuvaa ei näkynyt. Kuusia tehokkaasti tuhoava kuoriainen, kirjanpainaja, lienee puun vaurioiden takana. Kuoriainen ei kuitenkaan koputa!

Sikosaaren luontopolku on monipuolinen retkikohde ja sopii koko perheelle. Maastossa riittää katseltavaa, eikä kulkeminen ole liian haasteellista lapsillekaan. Luontoretki Porvoossa toi erilaista näkökulmaa tuttuun kaupunkiin. Täytyypä testata muitakin Porvoon luontokohteita! 

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Sikosaaren luontopolku Porvoossa 

Reitin pituus: 1.5 km

Retken kesto: 2 h

Vessa: 

Taukopaikka: Lintujen katselupaikat, luonnon luomat

Lastenvaunukelpoinen: ei