Lohja, Karkalin luonnonpuisto ja Torholan luola

Harmaa päivä toukokuun lopussa. Pikaisen sääselvityksen jälkeen päätimme suunnata Karkalin luonnonpuiston lehtoon Lohjalle. Lasten nukkuessa huristelimme kohti Lohjanjärveen työntyvää Karkalinniemeä, jonne navigaattori näytti noin tunnin ajoaikaa Helsingistä. Kohteen lähestyessä moottoritien äänet jäivät taakse ja reitti mutkitteli idyllisten maalaismaisemien läpi Karkalinniemen parkkipaikalle. Luontoon.fi – sivustolta löytyy lyhyentehokas kuvaus Karkalinniemestä ja sen mielenkiintoisesta historiasta kaatuneine mökkikylähankkeineen. Sivuston mukaan Suomen eteläisimpään kasvillisyysvyöhykkeeseen kuuluva Karkalin luonnonpuisto on tunnettu harvinaisista kasveistaan ja suurin mantereella säilynyt lehtoalue.

Karkalin luonnonpuistossa liikkuminen on sallittu vain poluilla, joten huoltoasiat kannattanee hoitaa parkkialueella, josta löytyy puucee ja roskis! Pääsimme heti alkuun tekemään kompromissia sen suhteen mikä aikuisia kiinnostaa ja mikä pienten kanssa retkeillessä on järkevää. 6 kilometrin mittaisen Karkalinniemen kiertävän reitin sijaan valitsimme suosiolla Hanski-Hakin luontopolun, joka on pituudeltaan noin 2,5 km. Tämän reitin 3-vuotiaskin jaksoi hyvin kävellä. Kuopus pääsi ihailemaan lehtoluontoa kantorinkassa keikkuen ja jaksoi hienosti kyydissä yhdellä jaloittelutauolla. Vaihtelevassa maastossa kulkeva Hanski-Hakin luontopolku ei sovellu rattaille, sillä osa polusta on melko juurakkoista ja osa katettu pitkospuin kuten kuvistakin ilmenee.

Varsinkin luontopolun alkupuolella oli lapselle vaihtelevaa nähtävää, mm. kaatuneita puita, isoja tukkeja ja lähde.  Pitkospuilla oli jälleen jännä seikkailla. Keväisen lehtometsän väriläiskät, kuten kevätlinnunherne ja lehto-orvokki (otaksun), kiinnostivat kovasti. Polun jatkuessa tytär alkoi olla enenevissä määrin innostunut muurahaisista. Niinpä seurailimme tarkasti muurahaisten touhuja. Tällä luontopolulla on muistettava, ettei polulta saa poiketa ja syrjäisemmässä pilkottavat kiinnostavat paikat on jätettävä omaan rauhaansa. Luontopolku olisi tarjonnut erinomaiset puitteet hiljentymiseen, metsän kuunteluun ja kasvilajeihin tutustumiseen. Meidän perheeltä hiljentymisosuus jäi tällä kertaa melko puutteelliseksi. Ehkäpä tästä syystä, suurempia eläimiä ei juuri tavattu, joskin puukiipijä bongattiin lempipaikaltaan.

Luontopolun keskivaiheilta löytyi niitty pöytäryhmineen. Tämä oli toinen kahdesta lähekkäin sijainneesta taukopaikasta ja olisi soveltunut myös viltin levitykseen. Niitty olisi tarjonnut lapsille hyvän ja suojaisan paikan vapaampaan tutkimiseen, mutta jatkoimme eteenpäin koleammaksi osoittautuneelle rantapysäkille. Rannan pysähdyspaikalla uinti on sallittu, joten siitä pisteet lämpimässä säässä. Jäimme paikalle evästämään ja konttaava kuopuskin pääsi tutkimaan juurakoita. Avotulen teko on alueella kielletty, joten grillimakkarat on täällä syytä unohtaa! Edellisestä reissusta viisastuneena (?) meillä oli eväänä tällä kertaa myös sitä makkaraa.. Toki retkikohteesta voisi ottaa sen verran selvää etukäteen, että osaisi valmistautua järkevin eväin. Toisinaan on kuitenkin paras vain lompsia ovesta ulos!

Tauon jälkeen jatkoimme ripeästi eteenpäin ja polku nousi Lohjanjärveä esitteleville komeille kallioille. Muurahaisia löytyi edelleen. Ystävällisesti tervehtivät vastaantulijat olivat lähes yksinomaan koiranulkoiluttajia. Muutoin koko lenkin sai kulkea ihan omassa rauhassaan. Taukopaikalta matka parkkipaikalle kävi yllättävän nopeasti. Parkkipaikalla arvioimme tilanteen sallivan vielä pysähdyksen Torholan luolalle.

Opastaulun mukaan 30 metrin pituinen Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola. Torholan luolan oma parkkipaikka sijaitsee Karkalintien varrella, noin 3 kilometrin päässä Karkalinniemen pysäköintialueesta. Opasteissa on ilmoitettu, että matkaa parkkipaikalta luolalle on kilometrin verran. Tämä tuntui meistä hieman yläkanttiin arvioidulta, vaikka 3-vuotias matkasikin kohteeseen jo isänsä kantamana.  Esikoinen pääsi myös kurkkaamaan luolaan, mutta 1-vuotiaan juttu tämä ei vielä ollut.  Pyörähdin itsekin luolan eteistilassa, sillä välin kun mies toimi lapsiparkkina. Luolassa on omanlaisensa tunnelma ja sitä olisi tehnyt mieli tutkia pidemmällekin. Kännykkä osoittautui täällä riittämättömäksi valonlähteeksi ja hankausta kestävän vaateparren lisäksi otsalamppu olisikin hyödyksi. Infotaulun mukaan luolasta on löydetty 140 erilaista eläinlajia ja se tarjoaa suojaa myös lepakoille. Leijona, josta esikoinen oli aavistuksen huolissaan, uupui poissaolollaan. Onneksi pieninkin eläin voi tarjota retkellä sen suurimman elämyksen. 

Reissulla nähtiin puukiipijän ja muurahaisten lisäksi, kimalaisia, tiira ja tyttären mukaan kesän ensimmäinen hyttynen. Kokonaisuutena Hanski-Hakin luontopolku ja Torholan luola tarjosivat hyvän retkiohjelman. Koska janosimme paljon nähtävää ja ihmeteltävää, luontopolku jolta ei saanut poistua kävi meille kuitenkin ajoittain tylsähköksi. Lohjalla riittää toki paljon muutakin nähtävää ja koettavaa luontohetkiin. Kohteita on listattu muun muassa Lohjan matkailupalvelukeskuksen sivuilla. Yksi tunnetuista nähtävyyksistä on Lohjansaarella sijaitseva suuri Paavolan tammi, josta voit lukea lyhyesti Ylen jutusta täältä.  Suosittelen lämpimästi myös googlen kuvahakua!

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: lehtoluonnossa mutkitteleva metsäinen luontopolku + kalkkikiviluola

Reitin pituus: Hanski-Hakin luontopolku 2,5 km, Torholanluolalle vajaa 1 km parkkialueelta

Retken kesto: luontopolku + luolakäynti reilu 3 h

Vessa: puucee Karkalinniemen parkkialueella, opm (= oma paperi mukaan)

Taukopaikka: luontopolulla pöytäryhmät niityllä ja rannassa, ei avotulta!

Lastenvaunukelpoinen: ei

Eläinhavaintoja: muurahaisia, kimalaisia, tiira, hyttynen, puukiipijä