Risslan metsäpolku Fiskarsin ruukkikylän kupeessa - muutakin kuin metsää

Mökkiviikonlopun ajanvietteenä teimme metsäretken Fiskarsiin. Metsäpolku yllätti vaihtelevalla maastolla ja tuntui kuumana kevätpäivänä villapaidassa kummasti kilometrejään pidemmältä. Tervetuloa mukaamme polulle, metsästä pellonreunaan, vanhan voimalaitoksen liepeille ja kallioille. Tällainen on Risslan metsäpolku Fiskarsissa.

RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Fiskarsin ruukkikylän kupeessa kulkeva hyvin merkitty ulkoilureitti / polku

Reitin pituus:  4 km vaihteleva maasto

Retken kesto: 2 h, verrannollinen eväshetkien kestoon

Vessa: Parkkipaikan luona, Fiskarsin torilla

Taukopaikka: laavu, ei puita valmiina, tarkista voimassa olevat varoitukset

Lastenvaunuillen: ei sovellu

Luontoretkeily sopii mökkireissun kaveriksi

Rennot mökkiviikonloput ovat muodostuneet meille ystävien kanssa tavaksi ja luonnossa liikkuminen liittyy kiinteästi viikonloppujen ohjelmaan. Tällä retkellä syötiin rauhassa niitä vähän parempia eväitä ja juotiin jopa kuohuvaa kuohujen äärellä synttäreideni kunniaksi. Retkikohde löytyi tukikohtamme läheltä ja toisin kuin yleensä käy, kevään upeimmat säät hellivät meitä reissun aikana. Retken avainsanat olivat rentoutuminen ja kiireetön fiilistely. 

Sinivuokot ihastuttivat polun lähtöpaikalla

Retki alkoi Fiskarsin torin parkkipaikalta, josta emme huomanneet suoraa opastusta Risslan metsäpolulle. Oikean tien varrelle käveltyämme alkoi koko reitin kattava selkeä viitoitus. Karttaa ei tarvinnut vilkuilla muun kuin eväspaikan pohdinnan takia. Jostain syystä reitin matka, 4 kilometriä, tuntui todellisuutta pidemmältä. Liekkö kyse ollut lukuisista pysähtymisistä ja mukana keikkuvasta kevytuntsikasta ja villapaidasta. Kevät yllätti ihanasti!

Risslan metsäpolku kulkee vaihtelevassa ympäristössä

Risslan metsäpolku alkoi vuokkojen sävyttämänä mäkisenä nousuna ja kulki nimensä veroisesti metsässä. Sinivuokot loistivat mattona rinteessä. Retkipäivänä voimassa oli ruohikkopalovaroitus ja metsä olikin paikoin rutikuiva. Jatkuessaan polulla tuli vastaan ei niin mieluisia maisemia: metsäpolun varrelta oli hakattu metsää. Vaikka kannot sammaleineen ja käenkaaleineen ilahduttivat, ei polun kulkeminen hakkuualueen tuntumassa niin viehättänyt. Rengasreitti tarjoili kokonaisuudessaan rutkasti vaihtelua.

Reitin varrelta oli hakattu puita

Pian putkahdettiinkin metsästä pellon laitaan, jossa maamerkkinä nökötti riistan tähyilytorni. Askeliaan ei tarvinnut varoa kun matka jatkui hiekkatietä pitkin. Metsä oli vaihtunut maalaismaisemaan ja pellonlaidassa lentäviin perhosiin. Perhoset eivät halunneet asettautua kuviin - tai ehkä kuvaajalla oli laiska lauantai. Peltoja kynnettiin ja suuri lokkilauma lenteli traktorin ympärillä. 

Metsäpolku kulki myös pellonlaitaa

Hiekkatie päättyi pihaan yksityisalueelle ja Risslan metsäpolku kaarsi siltaa pitkin puronuoman ylitse. Vesi on aina ilahduttava retkielementti, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta.

Pian oltiin jo takaisin metsässä, joskin leveämmällä väylällä. Olin ajatellut, että pysähtyisimme syömään eväitä vanhan voimalaitosrakennelman vierestä löytyvälle laavulle. Uumoilimme kuitenkin, että laavulla saattaisi olla jo väkeä, joten kurvasimme hetkeksi sivupolulle kohisevan puron äärelle. 

Ei hullumpi paikka henkäistä

Kohinan keskellä kilistimme retkimekoissamme synttäreilleni. Kevätretken teemana oli, että kaikilla olisi retkellä mekko päällä. Aurinko lämmitti, elämä oli ihanaa eikä ollut kiire minnekään! Vieressä avautuva Myllyjärvi oli osittain vielä jäässä, mutta joutsenet etenivät selällä määrätietoisesti. Perhosista tavattiin ainakin sitruunaperhonen, neitoperhonen ja suruvaippa. 

Palattuamme pääreitille, laavu löytyikin ihan kulman takaa. Laavu sijaitsee komealla paikalla Risslan voimalaitoksen rakenteiden ja putouksen luona. Voimassa olevan ruohikkopalovaroituksen vuoksi olimme varustautuneet eväin, jotka eivät vaadi lämmittämistä. Pääsin kuitenkin jututtamaan tulia viritellyttä pariskuntaa, jolla ei ollut mitään tietoa voimassa olevasta varoituksesta. Tulenteko varoitusten aikaan kiellettiin hyvin selkeästi paikalla olleessa opastaulussa. Vierailijoiden vuoksi kuvat laavusta jäivät ottamatta. 

Voimalaitoksen vanhoja rakenteita

Siirryimme polkua pitkin metsän suojaan eväshetkelle. Suositeltava eväsvinkki päiväretkelle:  valmiiksi valmistetut uuniperunat, jotka pysyvät lämpiminä foliossa kylmälaukussa. Lisukkeilla höystettynä tottakai. Olen auttamattomasti kevätihminen ja hullaannun kevättunnelmiin aina vaan samalla tavalla. Maastolounaalla elämä tuntui taas erityisen ihanalta. 

Kun eväät oli syöty ja roskat pakattu poisvietäväksi, tutkailimme hetken voimalaitoksen vanhoja rakenteita. Vesi putosi varsin komean matkan ja näky oli vaikuttava. Risslan metsäpolun alue on osittain luonnonsuojelualuetta. Pyöräily reitillä on kielletty. Minulle jäi maastossa hieman epäselväksi missä suojelualueen rajat menivät, mutta ls-alueet löytyivät helposti esimerkiksi Retkikartasta. Karttaa olisi toki voinut kurkata jo aiemmin, sillä olimme lompsineet kiven heiton päässä kiinnostavista muinaishaudoista.  

Risslan metsäpolku oli merkitty maastoon erittäin selkeästi

Jatkettuamme matkaa, seurasimme hetkisen Kallvikenista laskeutuvaa puron uomaa. Putoukset olivat varsin komeita ja maisemat hetkittäin satumaisia. Taival jatkui kuivempaan mäntymetsään ja somalle metsäpolulle. Polkua käveltiin jonkin matkaan kunnes se johdatti meidät tielle joka ohitti kaksi järveä. Katselin meille kahvipaikkaa, mutta maasto ensimmäisen järven, Trindsjön, ympärillä näytti kostealta eikä Kivijärven ääressäkään ollut oikein luontevaa pysähtymispaikkaa. 

Polun varrella oli satumaisia maisemia

Kuljettuamme tienvartta eteenpäin törmäsimme istutuspuihin ja niistä kertovaan opastauluun. Vanhemman istutuspuuston lisäksi tien toisella puolella oli taimiprojekti meneillään. Tämä kohta sai pohtimaan kauanko kestää, että metsä kasvaa paikoilleen hakkuun jälkeen. Seuraavaksi kuitenkin ilahduin kurnuttajista - sammakot konsertoivat ojassa kevätunnelmissa ja kutupuuhissa. Kaikki Suomen sammakot on rauhoitettu eikä kutua saa kerätä tai eläimiä häiritä. 

Kosiomenot mielessä - vaan riittääkö ojassa vesi?

Pian polku koukkasi takaisin metsään ja lopulta, melkein lenkin päätepisteellä, pääsimme kahville. Mukana oli kaasukeitin jolla kahvivedet lämpenivät kalliolla siitäkin huolimatta, että olin napannut kaupasta epähuomiossa kuplavettä. Vesipullojen pohjista ja kuplavedestä keittyi ihan hyvä kahvi. 

Pannukahvit maastossa kaasukeittimellä

Risslan metsäpolusta jäi hieman ristiriitainen tunnelma. Kokonaisuus oli mukavan vaihteleva, mutta hakkuut ja teillä kuljetut pätkät jättivät hieman toivomisen varaa. Ehkäpä reitin nimi voisi olla jokin muu kuin "metsäpolku", koska tämä sanayhdistelmä tuo mieleen nimenomaan metsässä ja polulla kulkevan reitin. Opastus polulla oli oikein toimiva ja Fiskarsin nettisivuja lukiessani vaikutti siltä, että reitti olikin uudistettu hiljattain.

Opastaulu Risslan metsäpolun varrella

Katso tästä Fiskars Villagen kartta Risslan metsäpolusta sekä puulajipolusta. Jälkimmäiselle emme tällä reissulla poikenneet. Oletteko käyneet Risslan metsäpolulla? Entä, onko Fiskarsin puulajipolku tuttu? Millaiset tunnelmat teille kohteista jäi? 

Mukavia retkiä kevääseen!

Mira, Luontohetkiblogi