Voihan kesäreissut! Blogin päivittämisessä on ollut viivettä, vaikka monen monta hienoa retkikohdetta on tekstin kirjoitusvaiheessa. Tämä postaus ei kuitenkaan kuvaa yhtä ja tiettyä retkipaikkaa, vaan muistuttaa siitä, että aina ei tarvitse lähteä kauas. Pienimmille tärkeintä on pysähtyminen luonnon ihmeiden ääreen, oli se sitten luontopolulla, mummolassa tai vaikka omalla takapihalla! Luontohetki - hetkiä luonnossa, lyhyempiä tai pidempiä, mutta niitä arvokkaita tutkimusmatkoja joissa rakkaus luontoon syntyy, niissä on tämän blogin sydän!
Tämän postauksen kuvat olen ottanut heinäkuun loppupuolella. Lähdin lasten kanssa kävelylle, nukuttamaan kuopusta rattaisiin ja tutkailemaan esikoisen kanssa lähiympäristöä. Ja voi, miten onnekkaita olimmekaan! En ollut tullut ajatelleeksi mitä mahdollisuuksia ihan kotikulmillakin piilee. Nyt etenimme hissukseen ympärillemme katsellen ja se palkittiin. Aluksi huomiomme kiinnitti läheisen lammen vilkasliikkeinen ja hyvin touhukas kaveri, liejukanan poikanen. Poikanen erottui selvästi lammen sorsista ripeiden liikkeidensä ja sirkuttavan ääntelynsä ansiosta. Instagramista (Luontohetkiblogi) löytyy puhelimella kuvattu lyhyt videon pätkä, jossa äänessä ovat niin liejukana kuin tyttärenikin. Liejukanan parkkeeratessa kuivempaan kohtaan esiin tulivat sen mahtavat vahvat jalat. Ja kuin muistutuksena roskaamisen törkeydestä, lintu asettui paheksuvan näköisenä penkalla lojuvan käärepaperin viereen!
Liejukanaa kuvatessa paikalle ui vesimyyrä! Mikä tuuri! Ja kyllä, sain nämä kaksi myös samaan kuvaan, mutta tulos ei ollut kovin kummoinen. Vesimyyrä kiipesi hetkeksi oksistoon ihailtavaksi, mutta ui sitten piiloon katseilta. Pieni lähilampi saattaa yllättää!
Lähiluonnon tarkkailumme jatkui ihmettelemällä kotiloiden tekemää tuhoa kävelytien varren kasvistoon. Toki pieni hyönteistieteilijä löysi kiinnostavia kohteita, kuten härkäluteen ja alempana kuvassa näkyvän, vielä määrittämättömän, väripilkun. Komeana ojanpientareella kukki keltainen ranta-alpi. Maitohorsma taas osoittautui lähemmällä tarkastelulla monen hyönteisen taukopaikaksi.
Tämä pieni kävely, hidastelu ja ihastelu, muistutti itseänikin siitä että kauas ei tarvitse aina lähteä! Kummallisesti sitä auringon pilkahdellessa puiden lomasta, ne tavallisemmatkin ja jo komeimman kukintansa ohittaneet kasvit näyttäytyivät eri valossa. Kun kierroksemme läheni loppuaan, näimme vielä nuoren käpytikan ruuanhakureissulla! Kävelyn jälkeen kiittelin mielessäni melko rauhallista asuinaluettamme sekä hyvää tuuriamme, mutta erityisesti sitä että osasimme pysähtyä - siitä oli nämä tunnelmat ja luontohetket tehty.
Auringonpilkahduksia ja antoisia luontohetkiä elokuuhun blogin lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti