torstai 16. marraskuuta 2017

Kirkkonummen idyllinen Meiko


Nyt kun loppusyksyn flunssakierre kevensi otettaan, jäi lasten iltapuuhien jälkeen vielä riittävästi energiaa retkijutun kirjoittamiseksi! Vaikka Luontohetkiblogi päivittyy välillä hissuksiin kypsytellen on blogin tarkoitus toimia karttuvana ideapankkina. Kunhan ehditään, on mukaan tulossa myös kartta, josta retkipaikkajutut saa kuukausinäkymää kätevämmin poimittua. 

Kirjoitin aiemmin Kirkkonummen pienestä suuresta saaresta,  Linlosta, jossa on kokoonsa nähden uskomattoman paljon nähtävää. Jutun myötä sain vihiä niin ikään Kirkkonummella sijaitsevasta Meiko -järvestä, jota suositeltiin lapsellisten retkipaikaksi. Toiveissani oli tuiki tarpeellista omaa aikaa, joten kohde-ehdotus oli valmiina kun ystäväni kutsui minut mukaansa sieniretkelle. Sunnuntaiselta retkihetkeltä odotimme rentoa ulkoilua ja edes pientä sienisaalista. Vaikka lapset eivät nyt mukana olleetkaan, on postauksessa toki vinkkiä myös lasten kanssa Meikoon aikoville! Alla olevasta kartasta löytyvät lisäksi ne tärkeät huoltopisteet: tulipaikat ja puuceet.


Meikosta ei löydy virallisilta sivuilta juurikaan yleisesittelyjä, mutta Googlella haaviin osuu useampi blogiteksti lukaistavaksi. Meikon parkkialue paikantui helposti Korsolammentietä seuraten. Yllä olevan kartan lisäksi Metsähallituksen retkeilykartan löydät täältä. Retkipäivän sää oli otollinen ja hankaluuksia aiheutti ainoastaan  merkityn retkeilyreitin valinta! Parkkialueen läheisyydessä meitä tervehtivät vaikuttavat kalliot, jotka antoivat viitteitä Kotokierroksen (4,4 km) maisemista. Päädyimme silti suuntaamaan kohti Meiko -järveä jonka takia reissuun oli alunperin lähdettykin. Koska aikataulupaineet eivät kuuluneet leppoisan sunnuntain suunnitelmiin, suuntasimme lyhemmän Kuikankierroksen (3.2 km) varrelle. Päätimme palata Kotokierroksen maisemiin jos aikaa jäisi. Noh, arvaatte varmaan että rantoja kierrellen, sieniä katsellen ja retkikahveista nauttien, tämä reitti osoittautui lyhykäisyydestään meille oikein sopivaksi. Kierroksen kilometrit luultavasti kasvoivat ristiin rastiin kulkiessa ja parkkipaikalle palatessamme päivä alkoi jo orastavasti hämärtää. 



Kumisaappaat olivat retkellä tarpeen sillä reitin alku- ja loppupäässä riitti lätäkköä. Pääosin Kuikankierros oli runsaista sateista huolimatta helppokulkuinen ja se sopiikin hyvin lasten kanssa retkeiltäväksi. Kiersimme lenkin vastapäivään ja mielestäni komeimmat poukamat tulivat vastaan reitin loppupuolella. Pienten lasten kanssa lähtisinkin kierrokselle myötäpäivään, en ottaisi paineita kulkea täyttä kierrosta vaan antaisin pienten seikkailla laakeilla kallioilla ja tutkia luontoa. Kartasta poiketen, myös myötäpäivään kierrettäessä ja rannan tuntumaan saavuttaessa oli puucee. Huolimatta parkkialueen autopaljoudesta, retkeillä sai ihan rauhassa. 






Kalliorantoja ja aurinkoa - mitäpä sitä voi muuta sunnuntailta toivoa! Samalla kuin harmittelin että lapset eivät olleet mukana, nautin vapaudesta kuljeskella omaan tahtiini ilman valvontavastuuta. Meiko kuuluu Natura -alueeseen ja sen luonnosta voit lukea lisää Metsähallituksen julkaisusta "Meikon suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelma" (2009). Meikon retkestä on nyt noin kuukausi ja kuvien kuulas ruska on vaihtunut marraskuiseen lumen odotukseen. Vaikka Meiko -kokemukseni perustuukin vain tähän yhteen visiittiin, on paikka varmasti upea myös talvella. Järven vesi on todella kirkasta ja rannat houkuttelisivat luistelemaan jäiden tultua. Jos käyt talvisessa Meikossa niin vinkkaahan retkiolosuhteista kommenttiosioon! 





Tästä postauksesta kehkeytyikin melko kuvapainotteinen, mutta tähänpä Meiko on omiaan, fiilistelyyn ja rentoon ulkoiluun. Eväät ja retkikahvit maistuivat auringonpaisteessa maisemia ihaillen. Koko retkipäivä oli ihan parasta akkujen lataamista kiireisen arjen keskellä. Ystävänikin löysi ihan mukavan suppilovahverosaaliin. 







Koska Luontohetkiblogi kuvaa kohteita nimenomaan lapsiperhevinkkelistä, mainittakoon vielä että rattaiden kanssa polulle ei ole asiaa. Kuikankierroksen polut kulkivat ajoittain kallioilta laskeutuen tai vaatien pientä kiipeilyä. Kantorinkka pienimmille ajaa täällä asiansa, mutta vähän isommat ja varmajalkaisemmat pärjäävät kyllä hankalimpien kohtien ohi autettuna. Ainakin Kuikankierroksen reitti oli selkeästi merkitty, eikä eksymisen vaaraa ollut. Luulenpa että eräänä kirkkaana talvipäivänä meidät löytää uudelleen Meikosta.





RETKIKOHDE LYHYESTI

Kuvaus: Meiko -järvi ja alueella kulkevat merkityt ulkoilureitit
Reitin pituus: Merkityt reitit 3.2 km, 4.4 km tai 8.3 km
Retken kesto: 2 h - koko päivä
Vessa: on, useampi puucee, paikat yllä kartalla
Taukopaikka: karttaan merkityt tai luonnonluomat
Lastenvaunukelpoinen: ei